Alfred Fouillée
Alfred Jules Émile Fouillée (1838–1912) oli ranskalainen filosofi. Hän oli filosofian opettaja useissa kouluissa, 1872–1879 opettajana Pariisin École normalessa. Terveydellisistä syistä hän vetäytyi asumaan Mentoniin, jossa hän toimi tuotteliaana kirjailijana.[1][2]
Fouillée pyrkii kirjoituksissaan yhdistämään kehitysaatteen ja idealistisen maailmankatsannon sen perusaatteen pohjalta, että kaikkialla, missä on tajuntaa, aatteet aivan luonnollisesti muodostuvat vaikuttaviksi voimiksi (idées-forces), jotka ohjaavat kehitystä.[1]
Fouillée julkaisi muun muassa filosofian historian alalta teoksia Platonista (1888–1889), Sokrateesta (1874), René Descartesista (1893) ja lyhyen yleisen filosofian historian (1894). Muita hänen teoksiaan ovat La liberté et le déterminisme (1895), L’idée moderne du droit en Allemagne, en Angleterre et en France (1883), La science sociale contemporaine (1885), Critique des systèmes de morale contemporains (1899), L’avenir de la métaphysique (1889), L’évolutionnisme des idées-forces (1890), La psychologie des idées-forces (1893), Psychologie du peuple français (1898), La France au point de vue moral (1900), Esquisse psychologique des peuples européens (1903).[1] Les éléments sociologiques de la morale (1905), La morale des idées-forces (1908), Le socialisme et la sociologie réformiste (1909), La démocratie politique et sociale en France (1910), La pensée et les nouvelles écoles anti-intellectualistes (1911).[3]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c Fouillée, Alfred, Tietosanakirja osa 2, palsta 1176, Tietosanakirja Osakeyhtiö 1909
- ↑ Fouillée, Alfred Jules Émile, Comité des travaux historiques et scientifiques, viitattu 28.3.2020
- ↑ Fouillée, Alfred, Tietosanakirja osa 11, Täydennysosa, palsta 295, Tietosanakirja Osakeyhtiö 1922
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Alfred Fouillée Wikimedia Commonsissa