Dio
Dio oli yhdysvaltalainen heavy metal -yhtye, jota johti solisti Ronnie James Dio (Ronald Padavona). Hän perusti Dion lokakuussa 1982 jätettyään Black Sabbathin. Alkuperäiseen kokoonpanoon kuuluivat Ronnien lisäksi Vivian Campbell kitarassa, Jimmy Bain bassossa ja Vinny Appice rummuissa. Yhtyeen albumeita on myyty maailmanlaajuisesti yli 47 miljoonaa.[1] Dion kuuluisimpia kappaleita ovat muun muassa ”Holy Diver”, ”Rainbow in the Dark”, ”Don’t Talk To Strangers”, ”Stand Up And Shout”, ”We Rock”, ”The Last In Line”, ”Evil Eyes”, ”Rock ’N’ Roll Children” ja ”Hungry For Heaven”.[2]
| Dio | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Tiedot | |
| Toiminnassa |
1982–1991 1993–2010 |
| Tyylilaji |
hard rock heavy metal |
| Kotipaikka |
 Yhdysvallat |
| Laulukieli | englanti |
| Jäsenet |
Ronnie James Dio, laulu |
| Levy-yhtiö |
Mercury Records, (1983–1984), (1987) |
| Aiheesta muualla | |
| Kotisivut | |
Central Avenuen ja East Court Streetin välissä New Yorkissa on Dion mukaan nimetty tie.[3]
Historia
muokkaaToukokuussa 1983 yhtye julkaisi debyyttialbuminsa Holy Diver, jolla solisti Ronnie James Dio soitti myös kosketinsoittimia. Jotta voitiin välttää laulajan pitäminen koskettimiston takana konserteissa, yhtyeeseen palkattiin kosketinsoittajaksi Claude Schnell. Holy Diveria pidetään Dion parhaana työnä ja klassikkona rock-musiikin saralla.
Viisijäsenisenä yhtye julkaisi 2. heinäkuuta 1984 albumin The Last in Line, jota seurasi Sacred Heart 15. elokuuta 1985. Jälkimmäistä albumia varten äänitettiin useita kappaleita kiertueella. Ne oli määrä julkaista studioäänityksen Time to Burn -kappaleen ohella Intermission-EP:llä.
Vuonna 1986 Vivian Campbellin jätti yhtyeen ja hänen tilalleen otettiin Craig Goldy. 12. heinäkuuta 1987 julkaistiin neljäs albumi Dream Evil. Campbell liittyi Def Leppardiin vuonna 1993.
Vuonna 1990 Ronnie James Dio laittoi kokoonpanonsa kokonaan uusiksi. Uudella Lock Up the Wolves -levyllä soitti kitaraa Rowan Robertson, bassoa Teddy Cook, koskettimia Jens Johansson ja rumpuja Simon Wright. Lock Up the Wolves oli tyylillisesti hyppy pois Dion aikaisemmasta tuotannosta sisältäen raskaampia ja bluesahtavimpeja riffejä ja kappaleita. Levy sai kohtalaisen hyviä arvosteluja.
Vuonna 1991 Lock Up the Wolves-kiertueen jälkeen Ronnie pani yhtyeensä telakalle ja lähti Black Sabbathiin. Hän julkaisi Black Sabbathin kanssa levyn Dehumanizer. Dio kuitenkin lähti pian Sabbathista riitojen takia.
Dehumanizer oli musiikkityyliltään erittäin raskas, ja se vaikutti erittäin paljon Dion kuudennen studioalbumin, Strange Highwaysin, tyylilajiin. Levyllä oli soittamassa Dion vanha rumpali Vinny Appice ja nykyinen kosketinsoittaja Scott Warren, mutta suurimmat kysymysmerkit asettuivat basisti Jeff Pilsonin (entinen Dokkenin jäsen) ja kitaristi Tracy G Griljavan kohdalle. Strange Highways sai lähinnä huonoja arvosteluita johtuen albumin yleisestä, jopa doomahtavasta raskaudesta, eikä se myöskään menestynyt hyvin. Vuonna 1996 jatkoa seurasi Angry Machinesilla, joka oli kenties vielä edeltäjäänsä raskaampi ja synkempi. Vuonna 1998 Dio julkaisi livelevyn Inferno - The Last in Live. Varsinaisen lamakauden lopulla Dio erotti Tracy G:n ja Jeff Pilsonin yhtyeestä ja tilalle tulivat Craig Goldy ja Jimmy Bain. Tracy G pyysi Diolta voisiko hän jäädä rytmikitaristiksi, mutta vastaus oli kieltävä. Vinny Appice erosi myös ja hänen tilalleen palasi Simon Wright.
Elo- ja syyskuussa 2004 Diolta tuli kymmenes studioalbumi Master of the Moon, jonka julkaisi Yhdysvalloissa Sanctuary Records ja Euroopassa SPV Records. Albumilla on taas kerran Jeff Pilson bassossa. Aikaisemmin Pilson on soittanut Dion kanssa 1990-luvulla. Levyllä on myös Craig Goldy jälleen kitaristina. Goldy oli aiemmin jättänyt bändin Dream Evil -kiertueen jälkeen. Goldy oli uudelleen soittamassa kahdeksannella albumilla Magica, mutta lähti ennen kuin yhdeksäs albumi Killing the Dragon oli ehtinyt valmistua. Goldy palasi Dioon kesällä 2003, jolloin bändi oli kiertueella Motörheadin ja Iron Maidenin kanssa.
Vuonna 2004 Dio oli Euroopan kiertueella heinäkuusta elokuuhun (Suomessa heinäkuussa, Tuska Open Air Metal Festival), ja elokuussa Etelä-Amerikassa, sekä Yhdysvaltain kiertueella loka-syyskuussa. Kiertuekokoonpanossa oli Ronnie James Dio solistina, Craig Goldy kitarassa, Rudy Sarzo bassossa, Simon Wright rummuissa ja Scott Warren koskettimissa.
Dio esiintyi Suomessa kesällä 2005 Sauna Open Air-festivaaleilla Tampereella sekä (yhdessä Asian ja Uriah Heepin kanssa) joulukuussa, jolloin se soitti keikat Jyväskylässä, Helsingissä ja Oulussa ja kesällä 2006 Töysässä Miljoonarockissa. Viimeiset esiintymiset Suomessa bändi teki kesäkuussa 2008, 6.6. Oulun Teatria-clubilla ja 7.6. Lahdessa F1 Boat Grand Prix -tapahtumassa.
Dion oli tarkoitus aloittaa loppuvuodesta 2009 maailmankiertue, joka olisi kattanut muun muassa kolme konserttia Suomessa (Helsingin Kaapelitehdas, Tampereen Klubi ja Oulun Teatria), mutta se jouduttiin perumaan laulaja Ronnie James Dion sairastuttua vatsasyöpään.
Ronnie James Dio kuoli viipymättä aloitetuista syöpähoidoista huolimatta 16. toukokuuta 2010 kello 7.45 Yhdysvaltain länsirannikon aikaa läheistensä läsnä ollessa.[4]
Kokoonpanot
muokkaa| Vuodet | Kokoonpano | Julkaisut |
|---|---|---|
| 1983-1984 |
| |
| 1984-1986 |
|
|
| 1986-1989 |
|
|
| 1989-1991 |
|
|
| 1991 - 1992 |
Bändi hajosi (Ronnie ja Appice palasivat Black Sabbathiin) |
|
| 1993-1997 |
|
|
| 1997-1999 |
|
|
| 1999-2000 |
|
|
| 2000-2001 |
|
|
| 2001-2004 |
|
|
| 2004-2005 |
|
|
| 2005-2006 |
|
|
| 2006-2010 |
|
Diskografia
muokkaa
Studioalbumitmuokkaa
|
Kokoelmat, livet, DVD:t ym.muokkaa
|
Singletmuokkaa
|
Lähteet
muokkaa- ↑ Heviveteraani Dio esiintyy kesäkuussa Oulussa ja Lahdessa Ilta-Sanomat. 3.3.2008. Sanoma Media Finland Oy. Arkistoitu 26.5.2012. Viitattu 3.10.2009.
- ↑ http://www.wordreference.com/iten/dio
- ↑ Jacklyn Bond, Henrik Laine: 101 Heavy Metal albumia, jotka jokaisen on kuultava edes kerran eläessään, s. 74. Suomentanut Johanna Virtanen. Helsinki: Readme.fi, 2010. ISBN 9789522201805
- ↑ www.ronniejamesdio.com ronniejamesdio.com. Viitattu 16.5.2010.
Aiheesta muualla
muokkaa