José Enrique Rodó

José Enrique Rodo (15. heinäkuuta 18721. toukokuuta 1917) oli uruguaylainen filosofi ja esseisti.[1] Hänen pääteoksensa on esseekokoelma Ariel (1900), jossa hän käsittelee Yhdysvaltojen ja Latinalaisen Amerikan suhteita[2]. Rodó kutsui Latinalaisen Amerikan nuoria hylkäämään materialismin ja kehotti Latinalaista Amerikkaa pitämään kiinni omista kulttuuriarvoistaan.[3]

José Enrique Rodó

Rodó oli kirjallisuudenprofessori ja oli kaksi kertaa valittuna valtiopäiväedustajaksi. Hän oli yhtenä muiden kanssa perustamassa kirjallisuuslehteä La revista nacional de la literaturra y ciencias sociales ja myös toimitti sitä.[2][3]

Rodó kävi kirjeenvaihtoa merkittävien espanjalaisvaikutteisten ajattelijoiden kanssa. Hän keskusteli muun muassa Leopoldo Alasin, José de la Riva-Agüeron ja tuon ajan vaikutusvaltaisimman runoilijan Rubén Daríon kanssa, joka oli modernismon perustajia. Niinpä Rodóa pidetään nykyään yhtenä merkittävimmistä modernismon edustajista.lähde?

Lähteet

muokkaa
  1. José Enrique Rodó Encyclopaedia Britannica. Viitattu 14.9.2019.
  2. a b Risto Rantala ja Kaarina Turtia (toim.): ”Rodo, Jose Enrique”, Otavan kirjallisuustieto, s. 639. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-X
  3. a b José Enrique Rodó (Arkistoitu – Internet Archive), Iberialais-amerikkalainen säätiö, viitattu 22.8.2021

Aiheesta muualla

muokkaa
Tämä kirjailijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.