Teollinen muotoilija
Teollinen muotoilija on suunnittelija, joka suunnittelee tai muotoilee teollisesti valmistettavia tuotteita ja niihin liittyviä palveluita. Toimenkuvaan liittyy tuotteen ulkoasun, toiminnallisuuden ja käytettävyyden suunnittelun lisäksi usein muun muassa valmistettavuuden suunnittelua, käyttöliittymäsuunnittelua, tuoteinnovaatioita, palvelukonseptien suunnittelua ja tutkimusta.
Ensimmäiseksi teolliseksi muotoilijaksi on nimitetty Peter Behrensiä, joka toimi AEG:llä Saksassa muotoilijana vuosina 1907–1914. Vaikka Behrens oli alun perin taidemaalari, hän oli myös itseoppinut arkkitehti.[1]
Teollisen muotoilijan toimenkuva on vuosien mittaan muuttunut taiteellisesta käsityöläis-suunnittelijasta tuotteistamisen ja markkinoinnin ammattilaiseksi. Ammatin perinteet ovat kiinni taideteollisuudessa, ajassa jolloin tehtaat mielellään ostivat tuotteiden malleja ulkopuolisilta suunnittelijoilta. Jotkut tuotteiden valmistajat perustivat tuotannon yhteyteen taiteellisia osastoja, joissa muotoilijat saattoivat työskennellä läheisessä yhteistyössä valmistuksen kanssa. Siten taattiin brändien säilyminen yhtiön hallussa.
Nykyään teollinen muotoilu yhdistetään usein teknologiateollisuuteen, ja muotoilijoista on tullut tuotteistamisen ammattilaisia. He edustavat teollisuuden ja kaupan yhteydessä taiteellista osaamista, jonka avulla ideoita voidaan hahmottaa ja toteuttaa kaupallisiksi tuotteiksi. Oleellista on teolliseen muotoiluun liittyvä kokonaisuuksien tai kokemuksien hahmottaminen tuotteen tai palvelun käyttäjän kannalta. Parhaillaan on meneillään teollisten muotoilijoiden ammatinkuvien eriytyminen. Teollisten muotoilijoiden ammatteja voivat olla myös käytettävyys- tai käyttöliittymäsuunnittelija, konseptisuunnittelija ja muotoilupäällikkö.
Teollisuustaiteen Liitto Ornamo nimeää vuosittain Vuoden teollisen muotoilijan.
Koulutus
muokkaa
Suomessa teollisia muotoilijoita kouluttavat Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu, Lapin yliopisto ja ammattikorkeakouluista Metropolia Ammattikorkeakoulu[2] sekä LAB-ammattikorkeakoulu[3]. Myös monet arkkitehdit ovat harjoittaneet ammattia.
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaa- Teollisuustaiteen Liitto Ornamo ry, TKO
- Vihma, Susann. Ornamentti ja kuutio. Johdatus modernin muotoilun historiaan. Helsinki: Ilmari. 2003. ISBN 951-558-089-7.
Viitteet
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa