uskoton

Suomi

Adjektiivi

uskoton (34-C)

1. sellainen, joka pettää kahden henkilön väliseen liittoon kuuluvan luottamuksen ja uskollisuuden velvoitteen
2. (slangia) sellainen, joka on vailla (oikeaa tai mitään) uskoa; (islaminuskoisten kielenkäytössä) sellainen joka ei ole muslimi

Ääntäminen

• IPA: /ˈuskot̪on/
• tavutus: us‧ko‧ton

Etymologia

sanan usko vartalosta usko- ja suffiksista -ton

Käännökset

1. petollinen

ido: apostata

ruotsi: otrogen

2. vailla uskoa oleva

ruotsi: otroende

Liittyvät sanat

aviorikos, syrjähyppy, uskonnottomuus

Johdokset

• substantiivit: uskottomuus

Vastakohta

• uskollinen

Aiheesta muualla

• uskoton Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi

uskoton

1. ihminen, joka on tai on ollut uskoton
2. (huonoa suomea) ihminen, joka ei tunnusta (oikeaa tai mitään) uskoa; (joskus islaminuskoisten kielenkäytössä) ihminen joka ei ole muslimi

Aiheesta muualla

• Artikkelit 318, 844 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa