ikä

See also: ika, ĩka, -iką, and -ika

Finnish

Etymology

From Proto-Finnic *ikä, from Proto-Uralic *jekä. Cognates include Estonian iga, Erzya ие (ije, “year”) and Hungarian év.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈikæ/, [ˈik̟æ]
• Rhymes: -ikæ
• Hyphenation^(key): ikä

Noun

ikä

1. age (time which someone or something has been alive or existed)
2. age, time (stage in the life of a person or animal)
3. lifetime

   koko ikänsä ― all one's life, one's whole life, throughout one's life

Declension

Inflection of ikä (Kotus type 10*D/koira, k-∅ gradation)
nominative		ikä	iät
genitive		iän	ikien
partitive		ikää	ikiä
illative		ikään	ikiin
		singular	plural
nominative		ikä	iät
accusative	nom.	ikä	iät
	gen.	iän
genitive		iän	ikien ikäin rare
partitive		ikää	ikiä
inessive		iässä	i’issä
elative		iästä	i’istä
illative		ikään	ikiin
adessive		iällä	i’illä
ablative		iältä	i’iltä
allative		iälle	i’ille
essive		ikänä	ikinä
translative		iäksi	i’iksi
abessive		iättä	i’ittä
instructive		—	i’in
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of ikä (Kotus type 10*D/koira, k-∅ gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative ikäni ikäni accusative nom. ikäni ikäni gen. ikäni genitive ikäni ikieni ikäini rare partitive ikääni ikiäni inessive iässäni i’issäni elative iästäni i’istäni illative ikääni ikiini adessive iälläni i’illäni ablative iältäni i’iltäni allative iälleni i’illeni essive ikänäni ikinäni translative iäkseni i’ikseni abessive iättäni i’ittäni instructive — — comitative — ikineni second-person singular possessor singular plural nominative ikäsi ikäsi accusative nom. ikäsi ikäsi gen. ikäsi genitive ikäsi ikiesi ikäisi rare partitive ikääsi ikiäsi inessive iässäsi i’issäsi elative iästäsi i’istäsi illative ikääsi ikiisi adessive iälläsi i’illäsi ablative iältäsi i’iltäsi allative iällesi i’illesi essive ikänäsi ikinäsi translative iäksesi i’iksesi abessive iättäsi i’ittäsi instructive — — comitative — ikinesi first-person plural possessor singular plural nominative ikämme ikämme accusative nom. ikämme ikämme gen. ikämme genitive ikämme ikiemme ikäimme rare partitive ikäämme ikiämme inessive iässämme i’issämme elative iästämme i’istämme illative ikäämme ikiimme adessive iällämme i’illämme ablative iältämme i’iltämme allative iällemme i’illemme essive ikänämme ikinämme translative iäksemme i’iksemme abessive iättämme i’ittämme instructive — — comitative — ikinemme second-person plural possessor singular plural nominative ikänne ikänne accusative nom. ikänne ikänne gen. ikänne genitive ikänne ikienne ikäinne rare partitive ikäänne ikiänne inessive iässänne i’issänne elative iästänne i’istänne illative ikäänne ikiinne adessive iällänne i’illänne ablative iältänne i’iltänne allative iällenne i’illenne essive ikänänne ikinänne translative iäksenne i’iksenne abessive iättänne i’ittänne instructive — — comitative — ikinenne third-person possessor singular plural nominative ikänsä ikänsä accusative nom. ikänsä ikänsä gen. ikänsä genitive ikänsä ikiensä ikäinsä rare partitive ikäänsä ikiään ikiänsä inessive iässään iässänsä i’issään i’issänsä elative iästään iästänsä i’istään i’istänsä illative ikäänsä ikiinsä adessive iällään iällänsä i’illään i’illänsä ablative iältään iältänsä i’iltään i’iltänsä allative iälleen iällensä i’illeen i’illensä essive ikänään ikänänsä ikinään ikinänsä translative iäkseen iäksensä i’ikseen i’iksensä abessive iättään iättänsä i’ittään i’ittänsä instructive — — comitative — ikineen ikinensä

Also inflects in the rare -ti case similar to abessive: iäti.

Synonyms

• (life): elämä
• (lifetime): elinikä

Derived terms

• Ijäs
• iki
• iku-
• -ikäinen
• ikäinen
• Ikäläinen
• ikävä
• ikääntyä
• iäinen
• iäkäs
• iäti
• iätä
• iätön

 

compounds

• aikuisikä
• avioikä
• avioitumisikä
• elinikä
• eläkeikä
• eläkkeellejäämisikä
• eläkkeellesiirtymisikä
• eläköitymisikä
• eroamisikä
• esiteini-ikä
• fertiili-ikä
• hakkuuikä
• hedelmällisyysikä
• iankaiken
• iankaikkinen
• ihmisikä
• ikäero
• ikähaarukka
• Ikäheimo
• ikähyvitys
• ikäihminen
• ikäjakauma
• ikäjakautuma
• ikäjohtaminen
• ikäjärjestys
• ikäkausi
• ikäkriisi
• ikäkulu
• ikäkuulo
• ikälisä
• ikäloppu
• ikäluokitus
• ikäluokka
• ikämies
• ikäneito
• ikänäkö
• ikäpolvi
• ikäpuhemies
• ikäpyramidi
• ikäraja
• ikärajoitus
• ikärakenne
• ikärappeuma
• ikärasismi
• ikärasisti
• ikäryhmä
• ikäsidonnainen
• ikäsyrjintä
• ikätasoinen
• ikäteknologia
• ikätoveri
• ikävaihe
• ikävakioitu
• Ikävalko
• ikävuosi
• ikävähennys
• imemisikä
• imeväisikä
• iänikuinen
• iänmääritys
• kasvuikä
• kehitysikä
• keski-ikä
• kestoikä
• kouluikä
• kuolinikä
• kutsuntaikä
• kyselyikä
• käyttöikä
• lapsuusikä
• leikki-ikä
• lisääntymisikä
• loppuikä
• miehuusikä
• murrosikä
• naimaikä
• nuoruusikä
• oppivelvollisuusikä
• poikaikä
• puberteetti-ikä
• rippikouluikä
• satuikä
• sikiöikä
• suojaikä
• synnytysikä
• taaperoikä
• teini-ikä
• tyttöikä
• työikä
• uhmaikä
• ukkoikä
• vaihdevuosi-ikä
• vaippaikä
• vanhuusikä
• varhaisikä
• vauvaikä
• virkaikä
• vähimmäisikä
• älykkyysikä

 

Related terms

• iankaikkinen
• iki-
• iäti

Further reading

• “ikä”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[2] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02

Ingrian

Etymology 1

From Proto-Finnic *ikä. Cognates include Finnish ikä and Estonian iga.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈikæ/, [ˈikæ]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈikæ/, [ˈiɡ̊æ]
• (Hevaha) IPA^(key): /ˈikæ/, [ˈiɡ̊æ]
• Rhymes: -ikæ
• Hyphenation: i‧kä

Noun

ikä

1. age

Declension

Declension of ikä (type 3/koira, k- gradation, gemination)
	singular	plural
nominative	ikä	iät
genitive	iän	ikkiin
partitive	ikkää	ikkiä
illative	ikkää	ikkii
inessive	iäs	iis
elative	iäst	iist
allative	iälle	iille
adessive	iäl	iil
ablative	iält	iilt
translative	iäks	iiks
essive	ikännä, ikkään	ikinnä, ikkiin
exessive1)	ikänt	ikint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Derived terms

• ikinää
• ikkää
• ikähiin
• ikävä
• iänikäin
• täysiälliin

 

Etymology 2

From Proto-Finnic *ikä. Cognate with Estonian iga and Livonian jega.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈikæ/, [ˈikæ]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈikæ/, [ˈiɡ̊æ]
• Rhymes: -ikæ
• Hyphenation: i‧kä

Determiner

ikä (invariable)

1. every, each

Synonyms

• joka

Derived terms

• ikkee
• ikähiin
• ikäyks

 

References

• V. I. Junus (1936) Iƶoran Keelen Grammatikka‎^[3], Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 22
• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 87
• Arvo Laanest (1997) Isuri keele Hevaha murde sõnastik, Eesti Keele Instituut, page 44

Karelian

Regional variants of ikä

North Karelian (Viena)	ikä
South Karelian (Tver)	igä

Etymology

From Proto-Finnic *ikä. Cognates include Finnish ikä and Estonian iga.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈikæ/
• Hyphenation: i‧kä

Noun

ikä (genitive ijän, partitive ikyä)

1. (North Karelian) age

Declension

Viena Karelian declension of ikä (type 5/koira, k-j gradation)
	singular	plural
nominative	ikä	ijät
genitive	ijän	ikien
partitive	ikyä	ikie
illative	ikäh	ikih
inessive	ijäššä	ijissä
elative	ijäštä	ijistä
adessive	ijällä	ijillä
ablative	ijältä	ijiltä
translative	ijäkši	ijiksi
essive	ikänä	ikinä
comitative	—	ijineh
abessive	ijättä	ijittä

Possessive forms of ikä
1st person	ikäni
2nd person	ikäš
3rd person	ikäh
*) Possessive forms are very rare for adjectives and only used in substantivised clauses.

References

• P. Zaykov, L. Rugoyeva (1999) “ikä”, in Карельско-Русский словарь (Северно-Карельские диалекты) [Karelian-Russian dictionary (North Karelian dialects)], Petrozavodsk, →ISBN