Finnish

edit

Etymology

edit

normaali +‎ -us

Pronunciation

edit
  • IPA(key): /ˈnormɑːlius/, [ˈno̞rmɑ̝ːˌlius̠]
  • Rhymes: -ius
  • Hyphenation(key): nor‧maa‧li‧us

Noun

edit

normaalius

  1. normality (state of being normal or usual)

Declension

edit
Inflection of normaalius (Kotus type 40*F/kalleus, t-d gradation)
nominative normaalius normaaliudet
genitive normaaliuden normaaliuksien
partitive normaaliutta normaaliuksia
illative normaaliuteen normaaliuksiin
singular plural
nominative normaalius normaaliudet
accusative nom. normaalius normaaliudet
gen. normaaliuden
genitive normaaliuden normaaliuksien
partitive normaaliutta normaaliuksia
inessive normaaliudessa normaaliuksissa
elative normaaliudesta normaaliuksista
illative normaaliuteen normaaliuksiin
adessive normaaliudella normaaliuksilla
ablative normaaliudelta normaaliuksilta
allative normaaliudelle normaaliuksille
essive normaaliutena normaaliuksina
translative normaaliudeksi normaaliuksiksi
abessive normaaliudetta normaaliuksitta
instructive normaaliuksin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of normaalius (Kotus type 40*F/kalleus, t-d gradation)

Synonyms

edit

See also

edit

Further reading

edit