äänehtiä

Ingrian

Etymology

From ääne- (“sound”) +‎ -htiä.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈæːnehtiæ/, [ˈæːnəhˌtʲiæ]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈæːnehtiæ/, [ˈæːne̞hˌtiæ]
• Rhymes: -iæ
• Hyphenation: ää‧neh‧ti‧ä

Verb

äänehtiä

1. (intransitive) to exclaim, cry out

Conjugation

Conjugation of äänehtiä (type 7/oppia, t- gradation)
Indikativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	äänehin	en äänehi	1st singular	oon äänehtint, oon äänehtinyt	en oo äänehtint, en oo äänehtinyt
2nd singular	äänehit	et äänehi	2nd singular	oot äänehtint, oot äänehtinyt	et oo äänehtint, et oo äänehtinyt
3rd singular	äänehtii	ei äänehi	3rd singular	ono äänehtint, ono äänehtinyt	ei oo äänehtint, ei oo äänehtinyt
1st plural	äänehimmä	emmä äänehi	1st plural	oomma äänehtinneet	emmä oo äänehtinneet
2nd plural	äänehittä	että äänehi	2nd plural	ootta äänehtinneet	että oo äänehtinneet
3rd plural	äänehtiit1), äänehtivät2), äänehittää	evät äänehi, ei äänehitä	3rd plural	ovat äänehtinneet	evät oo äänehtinneet, ei oo äänehitty
impersonal	äänehittää	ei äänehitä	impersonal	ono äänehitty	ei oo äänehitty
Imperfekta			Pluskvamperfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	äänehin	en äänehtint, en äänehtinyt	1st singular	olin äänehtint, olin äänehtinyt	en olt äänehtint, en olt äänehtinyt
2nd singular	äänehit	et äänehtint, et äänehtinyt	2nd singular	olit äänehtint, olit äänehtinyt	et olt äänehtint, et olt äänehtinyt
3rd singular	äänehti	ei äänehtint, ei äänehtinyt	3rd singular	oli äänehtint, oli äänehtinyt	ei olt äänehtint, ei olt äänehtinyt
1st plural	äänehimmä	emmä äänehtinneet	1st plural	olimma äänehtinneet	emmä olleet äänehtinneet
2nd plural	äänehittä	että äänehtinneet	2nd plural	olitta äänehtinneet	että olleet äänehtinneet
3rd plural	äänehtiit1), äänehtivät2), äänehittii	evät äänehtinneet, ei äänehitty	3rd plural	olivat äänehtinneet	evät olleet äänehtinneet, ei olt äänehitty
impersonal	äänehittii	ei äänehitty	impersonal	oli äänehitty	ei olt äänehitty
Konditsionala
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	äänehtisin	en äänehtis	1st singular	olisin äänehtint, olisin äänehtinyt	en olis äänehtint, en olis äänehtinyt
2nd singular	äänehtisit, äänehtiist1)	et äänehtis	2nd singular	olisit äänehtint, olisit äänehtinyt	et olis äänehtint, et olis äänehtinyt
3rd singular	äänehtis	ei äänehtis	3rd singular	olis äänehtint, olis äänehtinyt	ei olis äänehtint, ei olis äänehtinyt
1st plural	äänehtisimmä	emmä äänehtis	1st plural	olisimma äänehtinneet	emmä olis äänehtinneet
2nd plural	äänehtisittä	että äänehtis	2nd plural	olisitta äänehtinneet	että olis äänehtinneet
3rd plural	äänehtisiit1), äänehtisivät2), äänehittäis	evät äänehtis, ei äänehittäis	3rd plural	olisivat äänehtinneet	evät olis äänehtinneet, ei olis äänehitty
impersonal	äänehittäis	ei äänehittäis	impersonal	olis äänehitty	ei olis äänehitty
Imperativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	—	—	1st singular	—	—
2nd singular	äänehi	elä äänehi	2nd singular	oo äänehtint, oo äänehtinyt	elä oo äänehtint, elä oo äänehtinyt
3rd singular	äänehtikköö	elköö äänehtikö	3rd singular	olkoo äänehtint, olkoo äänehtinyt	elköö olko äänehtint, elköö olko äänehtinyt
1st plural	—	—	1st plural	—	—
2nd plural	äänehtikkää	elkää äänehtikö	2nd plural	olkaa äänehtinneet	elkää olko äänehtinneet
3rd plural	äänehtikkööt	elkööt äänehtikö, elköö äänehittäkö	3rd plural	olkoot äänehtinneet	elkööt olko äänehtinneet, elköö olko äänehitty
impersonal	äänehittäköö	elköö äänehittäkö	impersonal	olkoo äänehitty	elköö olko äänehitty
Potentsiala
Preesens
	positive	negative
1st singular	äänehtinen	en äänehtine
2nd singular	äänehtinet	et äänehtine
3rd singular	äänehtinnöö	ei äänehtine
1st plural	äänehtinemmä	emmä äänehtine
2nd plural	äänehtinettä	että äänehtine
3rd plural	äänehtinnööt	evät äänehtine, ei äänehittäne
impersonal	äänehittänöö	ei äänehittäne
Nominal forms
Infinitivat			Partisipat
				active	passive
1st		äänehtiä	present	äänehtivä	äänehittävä
2nd	inessive	äänehties	past	äänehtint, äänehtinyt	äänehitty
	instructive	äänehtien	1) Chiefly in the Soikkola dialect. 2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect. *) For the imperative, the 2nd plural (äänehtikkää) may be used for the 3rd person as well. **) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative ***) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) or -kse to either the indicative or the potential ****) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd	illative	äänehtimmää
	inessive	äänehtimäs
	elative	äänehtimäst
	abessive	äänehtimätä
4th	nominative	äänehtimiin
	partitive	äänehtimistä, äänehtimist

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 693