kenkiä

Finnish

Etymology 1

From Proto-Finnic *kenkidäk. Equivalent to kenkä (“shoe”) +‎ -iä.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkeŋkiæˣ/, [ˈk̟e̞ŋk̟iæ(ʔ)]
• Rhymes: -eŋkiæ
• Hyphenation^(key): ken‧kiä

Verb

kenkiä

1. (dialectal, chiefly Western Finnish) to shoe, put on shoes (primarily on oneself)

   Synonym: kengittää

2. (colloquial) to kick

   Synonyms: potkaista, potkia

3. (colloquial) to kick (out), to fire

   Synonyms: potkaista, potkia

Conjugation

Inflection of kenkiä (Kotus type 61*G/sallia, nk-ng gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kengin	en kengi	1st sing.	olen kenkinyt	en ole kenkinyt
2nd sing.		kengit	et kengi	2nd sing.	olet kenkinyt	et ole kenkinyt
3rd sing.		kenkii	ei kengi	3rd sing.	on kenkinyt	ei ole kenkinyt
1st plur.		kengimme	emme kengi	1st plur.	olemme kenkineet	emme ole kenkineet
2nd plur.		kengitte	ette kengi	2nd plur.	olette kenkineet	ette ole kenkineet
3rd plur.		kenkivät	eivät kengi	3rd plur.	ovat kenkineet	eivät ole kenkineet
passive		kengitään	ei kengitä	passive	on kengitty	ei ole kengitty
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kengin	en kenkinyt	1st sing.	olin kenkinyt	en ollut kenkinyt
2nd sing.		kengit	et kenkinyt	2nd sing.	olit kenkinyt	et ollut kenkinyt
3rd sing.		kenki	ei kenkinyt	3rd sing.	oli kenkinyt	ei ollut kenkinyt
1st plur.		kengimme	emme kenkineet	1st plur.	olimme kenkineet	emme olleet kenkineet
2nd plur.		kengitte	ette kenkineet	2nd plur.	olitte kenkineet	ette olleet kenkineet
3rd plur.		kenkivät	eivät kenkineet	3rd plur.	olivat kenkineet	eivät olleet kenkineet
passive		kengittiin	ei kengitty	passive	oli kengitty	ei ollut kengitty
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kenkisin	en kenkisi	1st sing.	olisin kenkinyt	en olisi kenkinyt
2nd sing.		kenkisit	et kenkisi	2nd sing.	olisit kenkinyt	et olisi kenkinyt
3rd sing.		kenkisi	ei kenkisi	3rd sing.	olisi kenkinyt	ei olisi kenkinyt
1st plur.		kenkisimme	emme kenkisi	1st plur.	olisimme kenkineet	emme olisi kenkineet
2nd plur.		kenkisitte	ette kenkisi	2nd plur.	olisitte kenkineet	ette olisi kenkineet
3rd plur.		kenkisivät	eivät kenkisi	3rd plur.	olisivat kenkineet	eivät olisi kenkineet
passive		kengittäisiin	ei kengittäisi	passive	olisi kengitty	ei olisi kengitty
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		kengi	älä kengi	2nd sing.	—	—
3rd sing.		kenkiköön	älköön kenkikö	3rd sing.	olkoon kenkinyt	älköön olko kenkinyt
1st plur.		kenkikäämme	älkäämme kenkikö	1st plur.	—	—
2nd plur.		kenkikää	älkää kenkikö	2nd plur.	—	—
3rd plur.		kenkikööt	älkööt kenkikö	3rd plur.	olkoot kenkineet	älkööt olko kenkineet
passive		kengittäköön	älköön kengittäkö	passive	olkoon kengitty	älköön olko kengitty
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kenkinen	en kenkine	1st sing.	lienen kenkinyt	en liene kenkinyt
2nd sing.		kenkinet	et kenkine	2nd sing.	lienet kenkinyt	et liene kenkinyt
3rd sing.		kenkinee	ei kenkine	3rd sing.	lienee kenkinyt	ei liene kenkinyt
1st plur.		kenkinemme	emme kenkine	1st plur.	lienemme kenkineet	emme liene kenkineet
2nd plur.		kenkinette	ette kenkine	2nd plur.	lienette kenkineet	ette liene kenkineet
3rd plur.		kenkinevät	eivät kenkine	3rd plur.	lienevät kenkineet	eivät liene kenkineet
passive		kengittäneen	ei kengittäne	passive	lienee kengitty	ei liene kengitty
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		kenkiä		present	kenkivä	kengittävä
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st kenkiäkseni kenkiäksemme 2nd kenkiäksesi kenkiäksenne 3rd kenkiäkseen kenkiäksensä		past	kenkinyt	kengitty
2nd	inessive2	kenkiessä	kengittäessä	agent4	kenkimä
		Possessive forms Person sing. plur. 1st kenkiessäni kenkiessämme 2nd kenkiessäsi kenkiessänne 3rd kenkiessään kenkiessänsä		negative	kenkimätön
	instructive	kenkien	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd	inessive	kenkimässä	—
	elative	kenkimästä	—
	illative	kenkimään	—
	adessive	kenkimällä	—
	abessive	kenkimättä	—
	instructive	kenkimän	kengittämän
4th3	verbal noun	kenkiminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st kenkimäisilläni kenkimäisillämme 2nd kenkimäisilläsi kenkimäisillänne 3rd kenkimäisillään kenkimäisillänsä

Derived terms

• kengittää

 

Etymology 2

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkeŋkiæ/, [ˈk̟e̞ŋk̟iæ]
• Rhymes: -eŋkiæ
• Hyphenation^(key): ken‧kiä

Noun

kenkiä

1. partitive plural of kenkä

Anagrams

• käkien