Egyptologia
Egyptologia on muinaisen Egyptin ja egyptiläisten esineiden tutkintaan keskittynyt arkeologian ja historiantutkimuksen alahaara. Egyptologia tutkii tieteellisesti muinaisen Egyptin kulttuuria (kieltä, kirjallisuutta, historiaa, uskontoa, taidetta, taloutta ja etiikkaa) Dynastisen kauden (n. 3000–30 eaa.) ajalta.
 |
Tätä artikkelia on ehdotettu lupaavaksi artikkeliksi. Lupaava artikkeli -laatumerkinnän on tarkoitus kertoa, että yhteisön mielestä artikkeli sisältää selkeät perustiedot aiheestaan ja on muutenkin kunnossa. Artikkelin keskustelusivulla voit ottaa asiaan kantaa.
|
Historia
Egyptiläinen kieli ja kulttuuri olivat hävinneet ihmisten tietoisuudesta ensimmäisellä vuosituhannella[1][2]. Arabitutkijat olivat kiinnostuneita tutkimaan ja selittämään muinaisen Egyptin kieltä ja kulttuuria, lähinnä koptilaisten lähteiden kautta, mutta kyvyttömyys tulkita egyptiläisten kirjoitusta sekä muinaisen perinteen katkeaminen estivät historiallisesti todenmukaisen kuvan luomisen.[3]
Tärkeässä osassa egyptologian synnyssä oli Ranskan keisari Napoleon Bonaparten sotaretki Egyptiin vuonna 1798. Napoleon vei maahan suuren joukon tiedemiehiä, jotka alkoivat tutkia egyptiläisiä monumentteja johdonmukaisesti.[4] Hieroglyfejä eli egyptiläistä kirjoitusta oli yritetty tulkita jo 1400-luvulta lähtien, mutta vasta 1820-luvulla ranskalainen Jean-François Champollion onnistui ratkaisemaan Rosettan kiven avulla niiden arvoituksen. Kun egyptiläisten kirjoituksia pystyttiin näin lukemaan, heräsi heidän historiansa ja kulttuurinsa jälleen eloon. Kiinnostus maan kulttuuriin kasvoi, ja Egyptin rakennelmia ja aarteita ostettiin ja ryövättiin lukemattomin määrin eri puolille maailmaa tai käytettiin rakennusmateriaaliksi. Egyptologian tieteenalana perustivat 1800-luvulla Emmanuel de Rougé Ranskassa, Samuel Birch Englannissa ja Heinrich Brugsch Saksassa. Yhdysvaltoihin perustettiin University of Chicago Oriental Institute -instituutti. Vuonna 1880 brittiläinen egyptologi William Flinders Petrie (1853–1942) kehitti egyptologisen tutkimuksen tieteellistä metodia, minkä myötä Egyptin historiaa pystyttiin ajoittamaan entistä tarkemmin.[2] Ensimmäiset tieteelliset hautatutkimukset aloitettiin 1800-luvun lopulla, ja merkittäviä löytöjä on tehty nykyaikaan saakka. Yksi tunnetuimpia löytöjä oli Howard Carterin vuonna 1922 löytämä Tutankhamonin hauta.[5]
Nykyaika
Egyptiläiset itse alkoivat osallistua egyptologiseen tutkimukseen 1950-luvulla, ja ensimmäinen kansainvälinen egyptologian kogressi kokoontui Kairossa 1976.[2] 1960-luvulla egyptologian painopiste alkoi siirtyä hauta- ja temppelikirjoitusten tutkimisesta rakennusten ja kaupunkien tutkimiseen, mikä on laajentanut käsitystä maan historiasta ja tuonut tutkimuksen tavoitteeksi laajemman kulttuurihistoriallisen analyysin. Egyptissä on vuosittain käynnissä parisen sataa kansainvälistä ja kansallista arkeologista kaivaushanketta, jotka kohdistuvat kaikkiin muinaisegyptiläisen kulttuurin kausiin. Kaivauksia auttaa se, että Egyptin ilmasto on ihanteellinen kaikenlaisen aineksen säilymisen kannalta, sekä se, että tutkittava alue on melko kapea ja sisältää useita kerrostumia. Egyptin arkeologian tekniikka on myös viime aikoina kehittynyt huomattavasti.[6]
Nykyajan egyptologisessa arkeologiassa voidaan erottaa kolme tärkeää osa-aluetta: konservointi, entisöinti ja ennallistaminen. Konservointi tarkoittaa esiin kaivettujen rakennusten ja esineiden säilytyksen varmistamista, johon käytetään nykyisin erilaisia kemiallisia ja fysikaalisia menetelmiä. Entisöinnissä korjataan tuhoutuneita kohteita, ja ennallistamisella tarkoitetaan aikoinaan rakennusmateriaaliksi purettujen rakennusten kokoamista uudelleen.[7]
Egyptiläisten muinaismuistojen kokoelmat ovat olleet monen suuren museon suosituimpia ja laajimpia osastoja 1800-luvulta alkaen. Merkittäviä egyptiläisiä kokoelmia sisältävät etenkin Kairon Egyptiläinen museo, Lontoon British Museum, Berliinin egyptiläinen museo, Pariisin Louvre ja New Yorkin Metropolitan Museum of Art.[8] Gizaan on tarkoitus avata vuonna 2015 Suuri egyptiläinen museo, jonne asetetaan näytteille 100 000 muinaisegyptiläistä esinettä[9].
Egyptologia Suomessa
Suomessa toimii vuonna 1969 perustettu Suomen Egyptologinen Seura. Egyptologiaa on voinut opiskella pääaineena Helsingin yliopistossa vuodesta 1990 alkaen: lisäksi joissain muissa Suomen yliopistoissa ja kansalaisopistoissa on järjestetty yksittäisiä egyptologian kursseja. Suomen kansallismuseon kokoelmissa on yhteispohjoismaisen Nubian-retkikunnan (1961–1966) yhteydessä Suomelle lahjoitettuja esineitä, yksittäisiä muita egyptologisia muinaismuistoja ja muinaismuistojen kipsijäljennöksiä. Lisäksi Suomessa on esineitä useissa yksityiskokoelmissa.[10]
Kuuluisia egyptologeja
- Giovanni Battista Belzoni
- James Burton
- Howard Carter
- Jean-François Champollion
- William Flinders Petrie
- Alan Gardiner
- Karl Lepsius
- Victor Loret
- Gaston Maspero
- Pierre Montet
- Alexandre Piankoff
- Richard Pococke
- Nicholas Reeves
- Henry Salt
- Kent Weeks
Suomalaisia egyptologeja
Lähteet
- Grönblom, Rolf: Faaraoiden Egypti. ((Faraoernas Egypten, 2000.) Suomennos Tuula Kojo) Espoo: Schildts, 2002. ISBN 951-50-1259-7
- Egypti: Faraoiden maa. ((Ägypten: Die Welt der Pharaonen.) Toimittaneet Regine Schulz ja Matthias Seidel. Suomennos: Sonja Mäkinen ja Kaarina Niemi) Köln: Könemann, 2000. ISBN 3-8290-5710-5
Viitteet
- ↑ Schulz & Seidel 2000, s. 491.
- ↑ a b c Egyptology (pdf) The Saylor Foundation. Viitattu 30.3.2013.
- ↑ John Ray: Pharaohs in folk memory of the Orient 19.8.2005. Times Higher Education. Viitattu 31.3.2013.
- ↑ Grönblom 2002, s. 527.
- ↑ Schulz & Seidel 2000, s. 494–497.
- ↑ Schulz & Seidel 2000, s. 499–501.
- ↑ Schulz & Seidel 2000, s. 502–504.
- ↑ Grönblom 2002, s. 23, 548−553.
- ↑ Grand Egyptian Museum to open August 2015, says minister 11.1.2012. Daily News Egypt. Viitattu 20.3.2013.
- ↑ Egyptologia Suomessa / Tietoa seurasta Suomen Egyptologinen Seura. Viitattu 30.3.2013.
Aiheesta muualla
- The Osirisnet Project OsirisNet.net. Viitattu 30.3.2013.
- YLE Elävä arkisto - Kulttuurimatkalla muinaiseen Egyptiin