Keskiaasianvinttikoira
Keskiaasianvinttikoira (Sredneaziatskaya Borzoya) on neuvostoliittolainen koirarotu. Siitä on olemassa kaksi eri muunnosta, turkmenistanilainen (Turkmenian Tazi) ja kazakstanilainen (Khazakh Tazi).[1] Se on Eestin ja Puolan kennelliittojen tunnustama rotu.
| Keskiaasianvinttikoira | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
 Neuvostoliitto (Kazakstan/Turkmenistan/Uzbekistan) |
| Määrä | Suomessa ei yhtään |
| Alkuperäinen käyttö | pienriistan metsästys, susien ja hirvien metsästys |
| Nykyinen käyttö | metsästys- ja vahtikoira |
| Elinikä | 10-12 vuotta |
| Muita nimityksiä | Sredneaziatskaya Borzoya, Tazi, Tazy, Tasy, Tasi, Tadzi, Taji, Tazõ, Mid-Asiatic Greyhound, Mid-Asiatic Borzoi, Mid-Asiatic Tazi, Chart Środkowoazjatycki, Mittelasiatischer Tazi, Lévrier Tazi, Sentralasiatisk Tazi |
| FCI-luokitus |
ei Eestin ja Puolan Kennelliitto ryhmä 10 |
| Ulkonäkö | |
| Paino | 15-25 kg |
| Säkäkorkeus | uros 60-68 cm, narttu 56-65 cm |
| Väritys | black & tan, keltainen ja harmaa |
Tazi-nimitystä on käytetty myös mm. afgaaninvinttikoirasta ja sen muunnoksesta khalag tazista, sekä salukista ja kirgisianvinttikoirasta. Se tarkoittaa persiaksi arabialaista.
Ulkomuoto
Keskiaasianvinttikoira on lyhytkarvainen ja vankkarakenteinen vinttikoira, joka muistuttaa salukia hapsuttuneita korviaan ja häntäänsä myöten. Se kuitenkin eroaa persialaisesta rodusta voimakkaammalla rakenteellaan.[1] Se on ruusukorvainen, soikeasilmäinen, pitkähäntäinen ja pitkäraajainen. Sen pitkä pää on kartionmuotoinen, ja kuono ja kallo ovat melko kapeita. Sillä ei ole lainkaan otsapengertä. Kaula on vankka ja lyhyehkö, lantio luisu ja rintakehä pyöristynyt ja syvä.[2] Karvapeite on suora ja pehmeä.[1] Väritys voi olla musta keltaisin merkein, keltainen tai likaisen harmaa. Uroksen säkäkorkeus on 60-68 cm ja nartun 56-65 cm.[2]
Luonne ja käyttäytyminen
Rotu on luonteeltaan itsenäinen,[2] rohkea ja karaistunut. Se kykenee suuriin nopeuksiin ja sillä on terävä reaktiokyky.[1]
Alkuperä
Keskiaasianvinttikoiran kotiseutua on nimensä mukaisesti Keski-Aasia, tarkemmin määriteltynä Kaspianmeren itäpuolella sijaitsevat aavikkoalueet ja erityisesti aromaat. Se jalostettiin ensisijaisesti pienriistan kuten ketun, jäniksen, murmelin, gasellin ja villikissan metsästykseen, mutta sitä käytetään myös apuna susien ja hirvien kaatamiseen.[1]
Rotu on ollut paikallisheimoille elintärkeä apukeino ruuanhankinnassa, minkä vuoksi sitä on jo pitkään arvostettu suuresti: puhdasrotuinen yksilö oli aikanaan 47 hevosen arvoinen. 1970-luvulla populaatio kuitenkin väheni huomattavasti, koska koiria tapettiin tarkoituksenomaisesti ajamalla takaa ja ampumalla jeepeistä ja helikopreteista käsin. Syynä tähän oli se, että paikallisen hirven kuolemisen sukupuuttoon katsottiin johtuvan niistä. Nykyisin rodulle ei myöskään ole tarpeeksi käyttöä, että se säilyisi kotiseudullaan runsaslukuisena ja elinvoimaisena.[1]