Ero sivun ”Valokopiointi” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p →Valmistajia: wfx |
→Historia: lisää britannicasta |
||
Rivi 7:
==Historia==
Aiemmin kopiointiin on käytetty muun muassa [[fotostat]]-menetelmää, jossa käytettiin [[kamera]]a ja herkkää [[valokuvauspaperi]]a ja kopio kuivattiin koneessa heti.
Xerox-yhtiö sovelsi valokopiointiin fyysikko Chester Carlsonin vuonna 1938 unkarilaisen fyysikon Pál Selényin julkaisujen pohjalta kehittämää [[elektrofotografia]]a, jossa pyörivä alumiininen kuvarumpu varataan sähköllä ja valotetaan sitten kopioitavan originaalin läpi tai siitä heijastaen niin, että rummulle seuraavaksi levitettävä värijauhe tarttuu vain tummiksi tarkoitettuihin kohtiin ja siirtyy sitten rummulta kopiopaperiin muodostamaan originaalin mukaisia kuvioita. Tätä menetelmää käytetään kehittyneessä muodossaan yhä kopiokoneissa ja [[lasertulostin|lasertulostimissa]]<ref name=britannica>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.britannica.com/technology/copier | Nimeke = Copier | Julkaisu = Britannica | Viitattu = 10.12.2021 }}</ref>.
Kopiokoneet olivat aluksi hitaita ja vaativat erikoispaperia, mutta 1970-luvulla ne kehittyivät yhä nopeammiksi ja tavallista valkoista paperia käyttäviksi. Niihin kehitettiin myös originaaliarkkien syöttölaitteita ja lajittelumekanismeja, mikä mahdollisti monisivuisten paperidokumenttien kopioinnin valmiiksi oikeassa sivujärjestyksessä oleviksi kopionipuiksi. Muita parannuksia olivat kaksipuoleinen kopiointi paperin molemmille puolille, suurennus- ja pienennysmahdollisuus sekä 1970-luvulla mustavalkokopioinnin rinnalle tuotu värikopiointi. 1990-luvun [[Työpöytäjulkaiseminen|”työpöytäjulkaisemisen”]] (''desktop publishing'') myötä kopiokoneet kehittyivät monitoimilaitteiksi, joissa yhdistyivät [[telefax]], tulostus, kopiointi ja asiakirjojen skannaus digitaaliseen muotoon.<ref name=britannica/>
==Valmistajia==
| |||