Abdullah Gül
Abdullah Gül (s. 29. lokakuuta 1950 Kayseri) on turkkilainen AKP-puolueen poliitikko, joka oli Turkin presidentti 2007–2014. Ennen presidenttiyttään hän toimi pääministerinä vuosina 2002–2003 ja Recep Tayyip Erdoğanin hallituksen ulkoministerinä 2003–2007. Gülin valinta AKP-puolueen presidenttiehdokkaaksi keväällä 2007 aloitti maassa vakavan poliittisen kriisin. Uusien vaalien jälkeen Gül valittiin presidentiksi 28. elokuuta 2007.[1]
| Abdullah Gül | |
|---|---|
 Abdullah Gül vuonna 2011. |
|
| Turkin 11. presidentti | |
|
28. elokuuta 2007 – 28. elokuuta 2014
|
|
| Pääministeri | Recep Tayyip Erdoğan |
| Edeltäjä | Ahmet Necdet Sezer |
| Seuraaja | Recep Tayyip Erdoğan |
| Turkin pääministeri | |
|
18. marraskuuta 2002 – 14. maaliskuuta 2003
|
|
| Edeltäjä | Bülent Ecevit |
| Seuraaja | Recep Tayyip Erdoğan |
| Turkin ulkoministeri | |
|
14. maaliskuuta 2003 – 28. elokuuta 2007
|
|
| Edeltäjä | Yaşar Yakış |
| Seuraaja | Ali Babacan |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 29. lokakuuta 1950 Kayseri, Turkki |
| Puoliso | Hayrünnisa Gül |
| Tiedot | |
| Puolue |
Hyvinvointi (1991–1997) Hyve (1997–2001) AKP (2001–2007) |
| Uskonto | sunnalaisuus |
 Nimikirjoitus |
|
| Aiheesta muualla | |
| www.abdullahgul.gen.tr/EN/main.asp | |
Elämäkerta
muokkaaGül syntyi Kayserissa arabiperheeseen. Hän meni naimisiin äitinsä valitseman puolison kanssa vuonna 1980. Hayrünisa Özyurt oli 14 kun heidät esiteltiin, puolet Gülia nuorempi, mutta pariskunta odotti lailliseen naimisiinmenoikään, joka on 15 vuotta, ennen avioliiton solmimista.[2] Gül opiskeli taloustiedettä Istanbulin yliopistossa ja myös väitteli siellä 1983. Hän opiskeli kaksi vuotta myös Lontoossa ja Exeterissä. Gül jatkoi akateemisella uralla ja työskenteli 1983–1991 Saudi-Arabiassa Islamilaisessa kehityspankissa (IDB).
Gül lähti politiikkaan jo opiskeluvuosinaan ja liittyi yliopistossa islamistis-nationalistisen Millî Türk Talebe Birliğin jäseneksi. Hänet valittiin hyvinvointipuolueen (Refah Partisi; RP) ehdokkaana parlamenttiin 1991 ja 1995 sekä Fazilet Partisin ehdokkaana 1999. Hän oli perustamassa AKP-puoluetta ja valittiin sen edustajana 2002 ja nimitettiin marraskuussa 2002 pääministeriksi. Recep Tayyip Erdoğan seurasi häntä pääministerinä maaliskuussa 2003 ja Gül siirtyi ulkoministerin tehtäviin. Hän neuvotteli mm. Yhdysvaltain kanssa joukkojen sijoittamisesta Turkkiin Irakin-hyökkäystä varten, sekä yritti parantaa suhteita Syyriaan, Keski-Aasian ja Kaukasian turkkilaisten kielten puhujiin ja Euroopan unioniin.
Pääministeri Erdoğan ilmoitti 24. huhtikuuta 2007 Gülin olevan hallitsevan AKP:n ehdokas vuoden 2007 presidentin valinnassa.[3] Sekulaari oppositio piti Gülia liian uskonnollisena, pääasiassa koska hänen vaimonsa käyttää huntua. Sen käyttö on kiellettyä valtion laitoksissa, kuten yliopistoissa ja presidentinpalatsissa. Aiempi tiukan sekulaari presidentti Ahmet Necdet Sezer oli estänyt veto-oikeudellaan useita AKP:n päätöksiä, joiden hän katsoi rikkovan perustuslain määräämää uskonnon ja valtion erottamista.
Yli 300 000 protestoijaa osoitti mieltään Ankaran keskustassa Güliä vastaan kaksi päivää ennen presidenttiehdokkaiden ilmoittamisen alkamista. Huhtikuun lopussa heitä oli miljoona. Mielenosoittajat julistivat, ”etteivät he tahdo imaamia presidentiksi”.[4] Kun opposition ulosmarssi parlamentista esti presidentin valinnan, Gül luopui ehdokkuudestaan 6. toukokuuta 2007.
Kriisin ja ennenaikaisesti järjestettyjen vaalien jälkeen AKP vahvisti kannatustaan yli 12 prosenttiyksikköä ja Gül asetettiin uudelleen ehdolle presidentiksi uuden parlamentin kokoonnuttua.
Lähteet
muokkaa- ↑ Deloy, Corinne: Turkey – Presidential Election : Abdullah Gül is elected President of the Republic of Turkey The European Elections Monitor. 28.8.2007. Fondation Robert Schuman. Arkistoitu 21.6.2020. Viitattu 21.6.2020. (englanniksi)
- ↑ Arsu, Sebnem & Tavernise, Sabrina: A religious man wins the prize in secular Turkish politics International Herald Tribune. Arkistoitu 31.8.2007. Viitattu 28.08.2007. (englanniksi)
- ↑ Turkey's ruling party announces FM Gul as presidential candidate 24.4.2007. Xinhua. Arkistoitu 31.10.2021. Viitattu 9.8.2007.
- ↑ 300,000 Turks protest pro-Islamist PM's rumoured presidential run CBC News. 14.4.2007. Viitattu 21.6.2020. (englanniksi)
Aiheesta muualla
muokkaa- Profile: Abdullah Gul BBC News. 28.8.2007. Viitattu 21.6.2020. (englanniksi)
- Bendern, Paul de: One million Turks rally against government Reuters. 29.4.2007. Viitattu 21.6.2020. (englanniksi)
- Bendern, Paul de: One million Turks protest ahead of early elections Reuters. 13.5.2007. Viitattu 21.6.2020. (englanniksi)
- Kemal Atatürk
- Fevzi Çakmak
- Rauf Orbay
- Fethi Okyar
- İsmet İnönü
- Fethi Okyar
- İsmet İnönü
- Celâl Bayar
- Refik Saydam
- Ahmet Fikri Tüzer
- Şükrü Saracoğlu
- Recep Peker
- Hasan Saka
- Şemsettin Günaltay
- Adnan Menderes
- Cemal Gürsel
- Fahri Özdilek
- İsmet İnönü
- Suat Hayri Ürgüplü
- Süleyman Demirel
- Nihat Erim
- Ferit Melen
- Naim Talu
- Bülent Ecevit
- Sadi Irmak
- Süleyman Demirel
- Bülent Ecevit
- Süleyman Demirel
- Bülent Ecevit
- Süleyman Demirel
- Bülent Ulusu
- Turgut Özal
- Ali Bozer
- Yıldırım Akbulut
- Mesut Yılmaz
- Süleyman Demirel
- Erdal İnönü
- Tansu Çiller
- Mesut Yılmaz
- Necmettin Erbakan
- Mesut Yılmaz
- Bülent Ecevit
- Abdullah Gül
- Recep Tayyip Erdoğan
- Ahmet Davutoğlu
- Binali Yıldırım
Kemal Atatürk (1923–1938) | İsmet İnönü (1938–1950) | Celal Bayar (1950–1960) | Cemal Gürsel (1960–1966) | Cevdet Sunay (1966–1973) | Fahri Korutürk (1973–1980) | Kenan Evren (1980–1989) | Turgut Özal (1989–1993) | Süleyman Demirel (1993–2000) | Ahmet Necdet Sezer (2000–2007) | Abdullah Gül (2007–2014) | Recep Tayyip Erdoğan (2014–)