Björn Alke

Björn Alke (15. huhtikuuta 1938 Sundsvall – 31. lokakuuta 2000) oli ruotsalainen jazzbasisti ja -pianisti.

Alke aloitti viulunsoiton harjoittelun 9-vuotiaana ja toimi teini-ikäisenä kotikaupungissaan basistina ja pianistina. Vuonna 1960 hän lähti Tukholmaan opiskelemaan viulunsoittoa Kuninkaallisessa musiikkikorkeakoulussa. Hän saavutti kuitenkin mainetta Tukholman jazzpiireissä basistina ja päätti opintonsa vuonna 1964 omistautuakseen päätoimisesti jazzuralleen. Alke soitti kokoonpanoissa, joita johtivat muiden muassa Eje Thelin, Staffan Abeleen, Lars Sjösten ja Lars Gullin. Hän säesti usein myös vierailevia yhdysvaltalaissolisteja, joiden joukossa olivat Dexter Gordon, Kenny Dorham, Johnny Griffin, Lucky Thompson ja Ben Webster.

1960-luvulla Alke sävelsi musiikin pariin ruotsalaiseen elokuvaan. Vuonna 1973 hän perusti oman kvartettinsa, jonka kanssa teki kiertueen ja levyn. Hän teki myös yhteistyötä vaimonsa, laulaja Lulu Engdahlin kanssa. Alke työskenteli opettajana kouluttauduttuaan 1980-luvun alussa Kuninkaallisessa musiikkikorkeakoulussa jazzpedagogiksi. 1980-luvulla hän alkoi esiintyä pianistina sekä solistina että vaimonsa säestäjänä. Hän soitti vuonna 1989 vaimonsa Jazz i Sverige -levyllä, jonka tekeminen onnistui tämän tultua Rikskonserterin palkitsemaksi. Vuonna 1991 Alke soitti pianoa kvartettilevyllä Forever Lulu, jolla basistina oli Palle Danielsson. Vuonna 1994 Alke levytti taas basistina, kun hän ja muut jäljellä olleet Lars Gullinin viimeisen yhtyeen jäsenet (Bernt Rosengren, Lars Sjösten, Fredrik Norén) julkaisivat Gullinin sävellyksistä koostuvan albumin Late Date. 1990-luvun lopussa Alken esiintymiset jäivät satunnaisiksi terveysongelmien johdosta.