Wikipedia

Burkina Faso

valtio Länsi-Afrikassa

Burkina Faso tai Burkina (entinen Ylä-Volta) on sisämaavaltio Länsi-Afrikassa. Sen rajanaapureita ovat Norsunluurannikko, Mali, Niger, Benin, Togo ja Ghana. Maa tunnettiin vuoteen 1984 nimellä Ylä-Volta. Valtion pinta-ala on 274 200 km2. Volta sivujokineen halkoo melko tasaista maata. Pohjoisosa on savannia, Sahel ulottuu pohjoisimpaan osaan. Eteläosissa kasvaa metsää.

Burkina Faso
Burkina Fason lippu Burkina Fason vaakuna
lippu vaakuna

Burkina Fason sijainti Afrikassa (merkitty vaaleansinisellä ja tummanharmaalla) ja Afrikan unionissa (merkitty vaaleansinisellä).
Burkina Fason sijainti Afrikassa (merkitty vaaleansinisellä ja tummanharmaalla) ja Afrikan unionissa (merkitty vaaleansinisellä).

Valtiomuoto sotilasjuntan alainen tasavalta
väliaikainen Presidentti

väliaikainen Pääministeri		 Ibrahim Traoré


Apollinaire Joachim Kyélem de Tambèla
Pääkaupunki Ouagadougou (1 005 231 as.)
12.3572°N, 1.5352°W
Muita kaupunkeja Bobo Dioulasso (386 678 as.),
Koudougou (87 841 as.)
Pinta-ala
– yhteensä 274 200 km² [1] (sijalla 73)
– josta sisävesiä 400 km² [1]
Väkiluku (2021) 21 509 443[2] (sijalla 59)
– väestötiheys 78,4 as. / km²
– väestönkasvu 2,8[3] (2020)
Viralliset kielet ranska
Lukutaito 36 %
Valuutta CFA-frangi (XOF)
BKT (2020)
– yhteensä 45,16 mrd. USD (PPP)[1]  (sijalla 115)
– per asukas 2 200 USD [1]
HDI (2019) 0,452 [4] (sijalla 182)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 22,3 %[5]
– teollisuus 28,3 %[5]
– palvelut 49,3 %[5]
Aikavyöhyke UTC
– kesäaika ei käytössä
Itsenäisyys
Ranskasta
5. elokuuta 1960
Lyhenne BF
– ajoneuvot: BF
– lentokoneet: XT
Kansainvälinen
suuntanumero		 +226
Tunnuslause Unité, Progrès, Justice (Yhtenäisyys, edistys, oikeus)
Kansallislaulu ”Une Seule Nuit”

Burkina Faso on maan perustuslain mukaan semipresidentiaalinen tasavalta, mutta vuonna 2022 tehtyjen vallankaappausten seurauksena maata johtaa MPSR-sotilasjuntta. Burkina Faso on Ranskan entinen siirtomaa, ja itsenäistymisen jälkeen maassa on tehty useita vallankaappauksia ja niiden yrityksiä. 2000-luvulla maan turvallisuustilanne on heikentynyt islamistien ja muiden aseellisten joukkojen takia.

Burkina Fasossa asuu yli 21 miljoonaa ihmistä, ja heistä yli puolet kuuluu moseihin. Burkina Faso on maailman köyhimpiä maita, ja noin 86 prosenttia väestöstä tukeutuu omavaraisviljelyyn. Maan talous pohjautuukin maatalouteen, jonka tärkein vientituote on puuvilla. Suurimmat vientitulonsa Burkina Faso saa silti kullasta, ja se on Afrikan viidenneksi suurin kullantuottaja.

Burkina Faso kuuluu vuonna 2024 virallistettuun Sahelin liittoon.

Nimi

muokkaa

Maan nimi tarkoittaa paikallisilla mooren ja dioulan kielillä ”vapaiden ihmisten maata”.[6] Nykyisen nimensä Burkina Faso sai 4. elokuuta 1984, aiemmin sitä kutsuttiin nimellä Ylä-Volta. Burkina Fason kansalaista kutsutaan Kotimaisten kielten keskuksen mukaan nimellä burkinalainen[7] tai burkinafasolainen[8].

Maantiede

muokkaa
 
Burkina Fason kartta
Pääartikkeli: Burkina Fason maantiede

Burkina Faso sijaitsee Länsi-Afrikan keskiosissa, ja sillä on kuusi rajanaapuria. Mali on siitä pohjoiseen ja länteen, Niger koilliseen, Benin kaakkoon sekä Norsunluurannikko, Ghana ja Togo etelään.[9]

Burkina Faso on tasainen sisämaavaltio, jonka suurin osa on 200–400 metrin korkeudella merenpinnasta. Lännessä on hiukan vuoristoisempaa, maan korkein kohta on Tenakourou (749 metriä).[6] Suurin osa maasta kuuluu Voltajoen ja sen kolmen haaran valuma-alueeseen: Mouhoun (Musta Volta) 1 160 km, Nakambe (Valkoinen Volta), Nazinon (Punainen Volta).[6] Burkina Fason jokien virtauksissa on runsaasti kausittaista vaihtelua, ja kuivana kautena monet joista saattaa kuivua.[9]

Burkina Fason pohjoisosa kuuluu kuivaan Sahelin vyöhykkeeseen, ja siellä sataa 150–600 mm vuodessa. Kasvillisuus kuolee kuivalla kaudella lähes kokonaan, ja luontaisesti syttyneet ja ihmisen sytyttämät ruohikkopalot viimeistelevät tuhon. Sadekaudella maisema muuttuu dramaattisesti, kun savanniruohot rehahtavat kymmeniä senttejä pitkiksi muutamassa kuukaudessa. Eteläosissa sataa tyypillisesti 900–1300 mm vuodessa; sateet vaihtelevat vuodesta toiseen suuresti. Kasvillisuus on metsää ja tiheää pensaikkoa.[6]

Sää on lämmintä koko vuoden, ja touko-lokakuussa kosteus tekee hiostavuudesta epämukavinta. Marraskuusta maaliskuuhun harmattan tuo kuivempaa ilmaa, mutta myös pölymyrskyjä esiintyy harmattanin vallitessa.[10]

Historia

muokkaa

Varhaiset vaiheet ja ensimmäiset kuningaskunnat

muokkaa
 
Suuri moskeija Bobo-Dioulassossa.

Burkina Fason varhaista historiaa tunnetaan vain paloittain, ja varhaiset todisteet ovat lähinnä kivikirveitä. Lobien ja bobojen esivanhemmat olivat varhaisimpia maanviljelijöitä. He asettuivat noin vuoden 1100 tienoilla Musta-Voltan länsipuolelle. He eivät vielä perustaneet keskusvaltaisia valtioita, mutta 1400-luvulla uudet tulokkaat, gurmat ja mosit järjestäytyivät valtakunniksi. Mosi-kuningaskunnista oli Burkina Fason keskiosissa sijainnut Ouagadougou, jota johti hallitsija, morho naba. Ouagadougou perustettiin 1400-luvun lopulla, ja monet muut yhteisöt sulautuivat hiljalleen mosi-kuningaskuntiin.[11][12]

Mosit laajensivat 1500-luvulla alueitaan Saheliin, mutta pohjoisessa heitä oli vastassa Sonni Ali Berin hallitsema Songhai. Ouagadougou pystyi vastustamaan Songhain pyrkimystä käännyttää moseja islamiin, minkä seurauksena Voltajoen alue on muuta Sahelia vähemmän islamisoitunut.[12] He pystyivät näin puolustamaan perinteistä animistista uskoaan.[6]

Siirtomaana

muokkaa

Britannia ja Ranska kilpailivat 1800-luvun lopulla Länsi-Afrikan sisämaiden hallinnasta. Ranskalainen tutkimusmatkailija Louis-Gustave Binger vieraili 1887 Ouagadougoussa. Hän ei ollut vakuuttunut mosien vauraudesta, mutta piti aluetta mahdollisena työvoimareservinä ranskalaisten muille pyrkimyksille. Työvoimaa tarvittiin erityisesti puuvillan viljelyyn viljavan Nigerjoen laaksossa, jossa asutus oli harvaa. Binger teki sopimuksen Kong-valtakunnan hallitsijan kanssa, ja seuraavien vuosien aikana ranskalaiset valtasivat monia osia Burkian Fasosta. Ouagadougoun ranskalaiset polttivat 1896. Ranska ja Britannia tekivät 1898 sopimuksen, joka takasi Ranskalle Voltajoen yläjuoksun alueen. Se asetettiin ensin sotilasalueeksi, mutta vuonna 1904 se liitettiin osana Ylä-Senegalin ja Nigerin siirtomaata, jota hallinnoitiin Bamakosta.[12]

Ranska jakoi Burkina Fason piirien, mutta antoi paikallisten päälliköiden pitää asemansa.[11] Ranska tarvitsi päälliköitä verojen ja työvoiman keräämistä varten. Ranskan Ylä-Vollasta tuli vuonna 1919 oma siirtomaansa. Sen uutta pääkaupunkia Ouagadougouta kehitettiin hallintokeskukseksi, mutta muuten Ranskaa ei kiinnostanut alueen modernisointi. Ylä-Volta nähtiin edelleen lähinnä työvoimareservinä. Ylä-Volta kärsi 1920-luvun lopulla kuivuudesta, ja lopulta siirtomaa ajautui taloudellisiin vaikeuksiin, minkä takia se hajotettiin syyskuussa 1932 ja liitettiin naapurisiirtomaihin.[12] Oma siirtomaansa siitä tuli uudestaan vuonna 1947.[11]

Itsenäisyys

muokkaa

Itsenäisyysvaatimukset alkoivat 1950-luvulla Ranskan siirtomaissa voimistumaan, mutta vuonna 1959 Ylä-Voltan ministerivaltuuston johtajaksi valittu Maurice Yaméogo olisi halunnut ajaa maltillisempaa linjaa. Hän ei uskonut, että Ylä-Volta olisi vielä tuolloin ollut valmis täyteen itsenäisyyteensä. Ranska kuitenkin halusi vetäytyä Länsi-Afrikasta, ja Ylä-Volta itsenäistyi 5. elokuuta 1960. Yaméogo nousi maan ensimmäiseksi presidentiksi.[12]

Yaméogo otti Ylä-Voltan itsevaltiaasti hallintaansa ja ajoi alas monipuoluejärjestelmän. Yaméogon hallinta kaatui kuitenkin vuonna 1966, kun everstiluutnantti Sangoulé Lamizanan johtama ryhmä teki sotilasvallankaappauksen lakkoaaltojen seurauksena. Seuraavatkaan hallinnot eivät pystyneet kehittämään Ylä-Voltaa, ja sotilasvallankaappauksista on tullut arkea.[12] Lamizanan presidenttiyttä jatkettiin avoimissa vaaleissa 1978, mutta 1980 eversti Saye Zerbon johtama sotilaskaappaus syrjäytti Lamizanan. Uudet vallankaappaukset toivat 1982 valtaan ensin Jean-Baptiste Ouédraogon ja sitten seuraavana vuonna kapteeni Thomas Sankaran.[13]

Sankara oli aiempia johtajia vallankumouksellisempi. Hän muutti maan nimen Burkina Fasoksi, leikkasi kaikkien ylempien virkamiesten palkkoja, lahjoitti pois hallinnon luksusautot ja edesti naisten asemaa. Hän muun muassa valitsi viisi naista hallitukseen ja aloitti naisten sukuelinten silpomisen vastaisen kampanja. Sankara panosti myös kouluihin, terveysasemiin ja maanviljelyyn, mikä nosti maan elinoloja. Hän pyrki samalla estämään uuskolonialismin ja imperialismin leviämistä maahan, ja lopulta ajoi käytännössä monet merkittävimmät burkinafasolaiset yrittäjät pois maasta ja suututti monet mosipäälliköt, jotka eivät halunneet päästä eroon maaseudun feodalismista eivätkä patriarkaatista.[12] Jännitteet rajanaapuri Malin kanssa puolestaan purkautuivat joulupäivänä 1985 alkaneeseen viiden päivän rajasotaan (”Joulusota”), joka vaati noin 100 kuolonuhria.[14] Sankara hallinto alkoi menettää suosiotaan, kun valta alkoi keskittyä turhan pienelle ydinjoukolle. Hän kuoli sotilasvallankaappauksessa 15. lokakuuta 1987. Blaise Compaoré nousi Burkina Fason johtoon.[11]

Compaoré lupasi korjata Sankaran tekemät vallankumoukselliset muutokset ja pyrkikin sopimaan mosien, asevoimien, yritysjohtajien ja lahjoittajamaiden kanssa. Vuoden 1990 perustuslaki salli jälleen monipuoluejärjestelmän, mutta Compaoré jatkoi toisinajattelijoiden vainoa. Oppositiopuolueet boikotoivatkin siksi joulukuun 1991 presidentinvaaleja, jotka Compaoré voitti helposti.[12] Hallinnosta tuli kuitenkin epäsuosittu, mihin vaikutti muun muassa journalisti Norbert Zongon murha. Burkina Faso ajautui 2000-luvun alussa poliittiseen epävakauteen, ja taloutta vaikeutti 2002 syttynyt Norsunluurannikon sisällissota.[11]

Burkina Fasossa syntyi jälleen 2010-luvulla massiivisia protesteja. Ne lähtivät liikkeelle, kun nuori mies kuoli 2011 santarmien hallussa. Kaksi vuotta myöhemmin kymmenettuhannet ihmiset protestoivat kaduilla, kun Compaorén epäiltiin muuttavan perustuslakia salliakseen itselleen jälleen uuden valtakauden. Mielenosoittajat valtasivat parlamenttirakennuksen 30. lokakuuta 2014, ja seuraavana päivänä armeija pakotti Compaorén eroamaan.[15] Sotilasjuntan jälkeen väliaikaiseksi siviilipresidentiksi nimitettiin entinen ulkoministeri Michel Kafando. Hän torjui uuden kaappausyrityksen syksyllä 2015 ja luovutti vuoden lopussa vallan seuraajalleen, marraskuun presidentinvaaleilla valitulle Roch Marc Christian Kaborélle.[13][16]

Tammikuussa 2022 Burkina Fason armeija ilmoitti syrjäyttäneensä presidentti Kaborén, hajottaneensa hallituksen ja kansalliskokouksen, lakkauttanut perustuslain ja ottanut maan hallintaansa.[17][18] Länsi-Afrikan talousyhteisö erotti Burkina Fason jäsenyydestään. Upseeri Paul-Henri Sandaogo Damiban hallinto oli kuitenkin epäsuosittu ja hänet syrjäytettiin vallasta jo syyskuussa.[19] Uuden sotilasjuntan johtajaksi tuli Ibrahim Traoré.[20]

Ranskan vastainen ilmapiiri alkoi syksystä 2022 kasvaa Burkina Fasossa.[21] Sotilasjuntta vaati tammikuussa 2023 Ranskan sotajoukkojen vetäytymistä kuukauden kuluessa. Ranskalla oli maassa noin 400 erikoisjoukkojen sotilasta, jotka taistelevat al-Qaidaa ja Isisia vastaan.[22] Yhteistyö jihadismin torjunnassa Ranskan sotilasjoukkojen kanssa sanottiin irti helmikuussa 2023.[23] Maa on Ranskan sijaan alkanut lähestyä Venäjää.[24]

Sotilasjuntta

muokkaa
Pääartikkeli: Burkina Fason sotilasjuntta

Burkina Fason sotilasjuntta on tammikuussa 2022 Burkina Fasossa vallan ottanut sotilasryhmä, joka koostuu Mouvement patriotique pour la sauvegarde et la restauration (MPSR, Isänmaallinen suojelu- ja ennallistamisliike) liikkeen jäsenistä. Kaappaajat nimittivät maan johtoon ensin Paul-Henri Sandaogo Damiban, mutta he syrjäyttivät hänet syyskuussa, jonka jälkeen juntta nimitti johtajakseen Ibrahim Traorén. Vallankaappauksen jälkeen Burkina Fason perustuslaki lakkautettiin ja hallitus sekä kansalliskokous hajotettiin.

Juntta on jäädyttänyt välejään Ranskaan ja lähentynyt erityisesti Venäjään. Burkina Fason ja Ranskan välinen yhteistyö loppui vuonna 2023 muun muassa jihadismin vastaisessa toiminnassa. Lisäksi juntta on esimerkiksi iskenyt lehdistön vapautta vastaan, karkottanut ranskalaisia toimittajia ja estänyt Jeune Afriquen, France24:n ja Le Monden levityksen maassa.

Venäjä avasi uudelleen suurlähetystön Ouagadougoussa joulukuussa 2023. Entinen lähetystö suljettiin vuonna 1992.[25] Tammikuun 25. 2024 uutisoitiin, että Ouagadougoun lentokentälle oli laskeutunut kuljetuskone, jossa oli venäjän Africa Corps -sotilaita. Tieto vahvisti, että myös Burkina Faso on tullut Venäläisen sotilasyhteistyön piiriin.[26] Tammikuun 2024 lopulla uutisoitiin, että Burkina Faso oli saanut Venäjältä ilmaiseksi 25 000 tonnia vehnää.[27]

Toukokuussa 2024 sotilasjuntta ilmoitti jatkavansa vallassaoloaikaansa viidellä vuodella alkaen 2. heinäkuuta 2024. Samalla ilmoitettiin, että tämän kauden lopussa vallan kaapannut johtaja ja virkaatekevä presidentti Ibrahim Traore voi asettua ehdolle missä tahansa vaaleissa.[28]

Politiikka ja yhteiskunta

muokkaa

Poliittinen järjestelmä

muokkaa

Ennen sotilasvallankaappauksia Burkina Faso oli semipresidentiaalinen tasavalta, jossa presidentti valittiin perustuslain mukaan joka viides vuosi. Ennen valtakausi oli seitsemän vuotta, mutta vuonna 2000 tehdyn perustuslakiuudistuksen myötä sitä lyhennettiin kahdella vuodella.[29] Perustuslaki hyllytettiin tammikuun 2022 vallankaappauksessa, jolloin myös parlamentti ja hallitus hajotettiin.[30]

Vaaleissa Burkina Fason presidentiksi oli vuonna 2020 valittu Roch Marc Christian Kaboré.[31] Yksikamarisessa parlamentissa valitaan 127 edustajaa viiden vuoden välein.[31] Ennen sotilasjunttaa arvioitiin, että parlamentin asema on suhteellisen heikko vahvan presidentin seurauksena, eikä se ole myöskään tehokas organisaatio.[32] Maan viimeisiä vaaleja pidettiin suhteellisen vapaina, vaikka niissä oli joitain pieniä epäselvyyksiä. Vuoden 2020 vaaleissa MPP sai 56 paikkaa ja CDP 20 paikkaa.[31] Vaaleissa oli mukana 61 puoluetta, mutta MPP ja CDP:llä oli selvästi suurimmat resurssit ja mahdollisuudet päästä mediaan sekä laaja tukiverkosto, mikä vaikeutti muiden puolueiden mahdollisuuksia.[33]

Turvallisuus

muokkaa
Pääartikkeli: Burkina Fason turvallisuus

Burkina Fason ihmisoikeus- ja turvallisuustilannetta vaikeuttavat islamistit ja terrorismia vastaan taistelevat turvallisuusjoukot ja muut aseelliset joukot.[34] Vaikein tilanne on maan pohjoisosassa, mutta myös maan itäosien turvallisuus on heikentynyt 2010-luvun lopulla.[35] Suur-Saharan islamilainen valtio -nimellä tunnettu islamistiryhmittymä tappoi vuoden 2021 aikana satoja ihmisiä. Kodeistaan joutui pakenemaan yli 230 000 ihmistä, minkä seurauksena vuosien 2016–2021 aikana yli 1,4 miljoonaa ihmistä on ajautunut maansisäiseen pakolaisuuteen.[34] Aseellisten ryhmien hyökkäykset ovat kohdistuneet valtion symboleihin, instituutioihin ja edustajiin, kuten myös puolustus- ja turvallisuusjoukkoihin, paikallisiin johtajiin ja poliittisiin henkilöihin.[36]

Vuodesta 2014 lähtien Burkina Faso on siirtynyt useiden vallankaappausten historian myötä yhä useampien terrori-iskujen kierteeseen. Erityisesti vaarana on konfliktien leviäminen maan pohjoisosissa sekä Malin ja Nigerin rajaseuduilla. Joulukuussa 2018 useilla alueilla julistettiin hätätila, joka myönsi turvallisuusjoukoille poikkeukselliset valtuudet ja rajoitti liikkumis- ja kokoontumisvapautta maassa. Poikkeustila uusittiin kahdesti tammikuussa 2020 ja kesäkuussa 2021.[36] Islamististen aseellisten ryhmien tappavat hyökkäykset siviilejä vastaan lisääntyivät vuonna 2022. Poliittinen epävakaus syveni kahden sotilasvallankaappauksen seurauksena. Islamistien kerrottiin vuonna 2023 hallitsevan jo 40 prosenttia maasta.[37]

Ecowasin komission johtaja raportoi YK:n turvallisuusneuvostolle, että tammikuun ja kesäkuun 30. päivän välisenä aikana vuonna 2023 Burkina Fasossa kuoli 2 725 henkilöä terroristihyökkäyksissä. Kuolleita Burkina Fasossa oli eniten, kun Malissa, Nigerissä ja Nigeriassa tuona aikana hyökkäyksissä kuoli yhteensä 4 593 henkilöä.[38]

Vapaudet ja ihmisoikeudet

muokkaa

Freedom House piti ennen vuoden 2022 vallankaappausta Burkina Fasoa osittain vapaana maana, jonka kehittymistä vapaammaksi vuosien 2015 ja 2020 vaalit auttoivat.[31] Sotilashallitus alkoi rajoittaa vapauksia. Se vaati joulukuun 2022 alussa Radio France Internationalen (RFI) keskeyttämään lähetyksensä. Hallitus syytti sitä väärien uutisten levittämisestä ja äänen antamisesta islamistisille militanteille.[39][40]

Vuonna 2023 Burkina Fason sotilasjuntta alkoi rajoittaa ja estää yhä enemmän viestintävälineiden toimintaa maassa. Maaliskuussa kiellettiin France24-televisiokanavan lähetykset. Ranskalaisten lehtien Libération ja Le Monde toimittajien työ Burkina Fasossa kiellettiin huhtikuussa 2023 ja niiden toimittajat karkotettiin maasta.[41] Syyskuussa kiellettiin afrikkalaisen lehden Jeune Afrique verkko- ja sanomalehden julkaiseminen.[42] Juntta syytti sitä armeijan häpäisemisestä.[43] Joulukuun 2023 alussa sotilasjuntta kielsi Le Monde -lehden jakelun Burkina Fasossa, koska se uutisoi islamistien joukkotapoista maan pohjoisosissa. Viestintäm[44]inisteri Rimtalba Jean Emmanuel Ouédraogo kuvasi artikkelia hyökkäyksestä puolueelliseksi.[45] Le Monde tuomitsi sanktiot lehteä kohtaan, ja totesi niiden kuvastavan maan hallinnon halua estää itsenäisen tiedon jakaminen maan heikentyvästä turvallisuustilanteesta.[46]

Lokakuussa 2023 ainakin 6 549 koulua oli pakotettu sulkemaan ovensa konfliktien takia maan opetusministeriön mukaan. Sama lähde kertoi, että samana vuonna avattiin 539 koulua. Unicefin mukaan koulujen sulkemiset vaikuttivat yli 31 000 opettajaan ja yli miljoonaan koululaiseen.[47]

Huhtikuussa 2024 Burkina Fason sotilasjuntta karkotti kolme ranskalaista diplomaattia syyttäen heitä "kumouksellisesta toiminnasta". Ranska sanoi, että "ei ole mitään syytä" karkottaa diplomaatteja.[48][49]

Huhtikuun 25. päivänä 2024 Burkina Fason viestintäneuvosto (CSC) päätti keskeyttää väliaikaisesti BBC/African ja VOA:n ohjelmien lähetykset kahdeksi viikoksi maassa, koska ne ovat lähettäneet Human Rights Watch -järjestön raportin mukaisia tietoja, jossa Burkina Fason armeijaa syytetään väärinkäytöksistä siviiliväestöä kohtaan. Tässä ihmisoikeusjärjestön raportissa todetaan, että Burkina Fason armeija teloitti vähintään 223 siviiliä, mukaan lukien vähintään 56 lasta kahdessa kylässä 25. helmikuuta 2024.[50]

11. heinäkuuta 2024 Burkina Fason sotilasjuntan oikeusministeri ilmoitti homoseksuaalisten tekojen kieltämisestä. Ministeri Edasso Rodrigue Bayala sanoi, että juntan hallitus on hyväksynyt lain, jolla homoseksuaalisuudesta tehdään rangaistava rikos, mutta hän ei antanut lisätietoja laista.[51]

Marraskuussa 2024 uutisoitiin, että Burkina Fason sotilashallinto haluaa palauttaa kuolemanrangaistuksen. Se poistettiin maan lainsäädännöstä vuonna 2018 ja Amnesty Internationalin mukaan viimeinen teloitus maassa oli vuonna 1988.[52]

Hallinnollinen jako

muokkaa

Burkina Faso jakaantuu 13 alueeseen, jotka jakautuvat 45 provinssiin ja provinssit edelleen 301 departementtiin.[53]

 
Burkina Fason alueet
 
Burkina Fason provinssit

Talous

muokkaa
 
Burkinalainen kauppias.

Burkina Faso on matalan tulotason maa, jonka talous on kuitenkin 2000-luvulla kasvanut nopeasti. Bruttokansantuote asukasta kohti oli vuonna 2007 noin 1 260 kansainvälistä dollaria, kun vuonna 2019 se oli jo noin 2 270 dollaria. Talouskasvu hidastui vuonna 2020 koronaviruspandemian seurauksena, mutta vuonna 2021 kasvu oli jälleen arviolta 6,9 prosenttia. Kasvusta huolimatta Burkina Fason asukkaista yli 40 prosenttia elää edelleen köyhyysrajan alapuolella, ja YK:n kehitysohjelman mukaan maa sijoittui 2021–2022 inhimillsen kehityksen indeksissä 191 arvioidun maan joukossa sijalle 184.[54][55] Kuivuus, hedelmätön maaperä, infrastruktuurin puutteet ja heikko lukutaitoisuus sekä talouden riippuvaisuus ulkoisten tekijöiden heilahteluista ovat pitkäaikaisia ongelmia.[53]

Burkina Fason perustuu voimakkaasti maatalouteen, ja 26 prosenttia aktiivisesta työvoimasta työskentelee maataloudessa.[56] Koko maan väestöstä peräti 86 prosenttia tukeutuu omavaraisviljelyyn.[57] Maataloutta vaikeuttavat modernien tekniikoiden puute, kuivuuskaudet sekä aavikoituminen ja ilmaston lämpenemisen muut oheisvaikutukset.[58] Puuvilla on tärkein rahakasvi. Muita ovat maapähkinät, voipuu ja seesami. Ravinnoksi kasvatetaan muun muassa hirssiä, durraa, maissi ja riisiä.[56]

Burkina Fason tärkein vientituote on kulta, ja valtio onkin Afrikan viidenneksi suurin kullan tuottaja. Maassa tuotettiin vuonna 2019 yli 50 tonnia kultaa.[55] Vientituloista peräti 85 prosenttia tulee kullasta, joten maa on hyvin riippuvainen kullan maailmanmarkkinahinnasta. Teollisuutta hallitsee valtion omistamat yritykset, ja noin 25 prosenttia työvoimasta teki töitä teollisuudessa. Palvelualalla on noin 49 prosenttia työntekijöistä, ja näistä lähes kolmannes työskenteli finanssialalla.[56]

Burkina Faso kuuluu Länsi-Afrikan talous- ja rahaliittoon, ja liiton jäsenmailla tuotetuilta tuotteilta ei peritä tuontiveroa. Burkina Fason viennistä peräti 76,3 prosenttia suuntautui vuonna 2020 Sveitsiin. Seuraavaksi suurimmat vientimaat olivat Intia, Norsunluurannikko, Singapore ja Ghana. Suurimmat tuontimaat olivat Kiina, Norsunluurannikko, Ranska, Yhdysvallat ja Venäjä.[59]

Vuonna 2018 yli 15-vuotiaista vain 39,3 % osasi lukea. Miehistä 49 % ja naisista 31 % osasi lukea.[1]

Väestö

muokkaa
 
Burkina Fason väestöpyramidi.

Burkina Fason väkiluku vuonna 2021 oli maan tilastokeskuksen mukaan 21 509 443.[2] Burkina Fason väestö on nuorta, ja sen väestönkasvu on yli kaksinkertainen maailman keskiarvoon verrattuna.[60] Väestöstä 45 prosenttia on alle 15-vuotiaita, 20 % 15–24-vuotiaita, 31 % 25–59-vuotiaita ja 4 % 60 vuotta täyttäneitä. YK:n vuoden 2017 ennusteen mukaan väkiluku kasvaa noin 43 miljoonaan vuoteen 2050 mennessä.[61] YK:n väestörahaston mukaan Burkina Fason vuotuinen väestönkasvu on 2,8 prosenttia kokonaishedelmällisyysluku 4,9.[3]

Burkinan Fason väestö on epätasaisesti jakautunut, ja maan itäiset ja keskiset alueet ovat selvästi muita alueita tiheämmin asuttuja. Vuoden 2019 tilastojen mukaan kaupungeissa asui 26,3 prosenttia burkinalaisista. Ouagadougou on maan pääkaupunki ja talouden keskittymä. Siellä on myös mosien suuren päällikön asuinpaikka. Muita merkittäviä kaupunkeja ovat Bobo-Dioulasso, Koudougou, Banfora, Ouahigouya, Pouytenga ja Kaya.[60]

Burkina Fason etnisesti monimuotinen valtio, ja siellä elää yli 60 etnistä ryhmittymää.[62] Mosit on merkittävin ryhmä, ja vuonna 2010 Burkina Fason asukkaista 52,5 prosenttia kuului heihin. Fulbien osuus oli 8,4 prosenttia, gurmien 6,8 prosenttia ja bobojen 4,8 prosenttia.[60] Kaikkiaan vuoden 1986 tietojen mukaan noin 94 % burkinafasolaisista kuuluu nigeriläis-kongolaisia kieliä puhuviin kansoihin. Gurilaisen ryhmän kieliä puhuvat mosit ja heidän sukukansansa dagarit, biriforit, nankanset ja kusasit ovat perinteisesest asuneet maan keskiosassa Valkoisen Voltan alueella. Lobit asuvat maan lounaisosassa ja bobot Malin rajaseudulla Bobo-Dioulasson koillispuolella. Grusit sukukansoineen elävät Ghanan rajaseuduilla, gurmat kaakossa Beninin rajalla, senufot lännessä sekä Kankalaban tasangolla, dogonit Bandiagaran vuoristoseudulla. Mandelaisen ryhmän kieliä puhuvat samot, soninket ja djulat asuvat maan luoteisosassa erillisinä ryhminä gurilaisten kansojen joukossa, bisat Valkoisen Voltan varrella lähellä Ghanan rajaa. Atlanttiseen kieliryhmään kuuluvat maan luoteisosassa asuvat fulbet.[63] Maan pohjoisosan puoliautiomaata asuttavat paimentolaisuutta harjoittavat tuaregit ja heidän länsipuolellaan songhait. Kaupungeissa on hausoja, libanonilaisia ja ranskalaisia.[63]

Vuoden 2018 arvion mukaan väestöstä muslimeja oli 63,2 %, katolisia 24,6 %, protestantteja 6,9 %, animisteja 4,2 % ja muita 1,1 %.[1] Kristinusko on keskittynyt paljolti kaupunkeihin.

Äitiyskuolleisuus on Burkina Fasossa korkea, mutta se on laskenut 2000-luvulla. Vuonna 2017 menehtyi 320 äitiä 100 000 synnytystä kohden. Vuonna 2000 vastaava luku oli 516.[64] Myös lapsikuolleisuus on laskenut. Vuonna 2020 elävänä syntyneistä lapsista 8,5 prosenttia kuoli ennen viidettä ikävuottaan, kun vuonna 2000 vastaava luku oli 17,9 prosenttia.[65]

Burkina Fasossa on vähemmän HIVin kantajia kuin muualla Afrikassa, mutta toisaalta enemmän kuin koko maailmassa keskimäärin. Maassa on 2000-luvulla onnistuttu vähentämään HIV:n esiintyvyyttä. Vuonna 2020 noin 0,7 prosenttia 15–49-vuotiaista kantoi HIV:ta, kun vuonna 2000 heitä oli samassa ikäluokassa noin 2 prosenttia.[66]

Burkina Faso on pystynyt 2000-luvulla kehittämään myös koulujärjestelmäänsä, mutta kouluun osallistumisaste on edelleen matala. Vuonna 2018 tilastojen mukaan peruskouluun osallistui 96 prosenttia lapsista, kun toisen asteen osallistumisaste oli 41 prosenttia. Vuonna 2014 peruskoulun osallistumisaste oli 86,9 prosenttia ja toisen asteen 28,4 prosenttia. Varsinkin maan pohjoisosissa aseistuneet ryhmät ovat estäneet monilta koulunkäynnin, ja vuonna 2019 peräti 2 500 koulua oli siksi suljettuna.[67]

Kulttuuri

muokkaa

Musiikki ja kirjallisuus

muokkaa
 
Burkinafasolainen grioottilaulaja

Burkina Fason jokaisella etnisellä ryhmällä on omat musiikkiperinteensä. Maan kansallislaulu on Le Ditanye, jonka sanoitti maan entinen presidentti Thomas Sankara.[68] Ouagadougoussa sijaitsee kansallinen musiikkimuseo, jossa säilytetään muun muassa useita uniikkeja burkinafasolaiselle musiikkikulttuurille ominaisia soittimia.[69]

Niin suuri osa väestöstä on pitkään ollut lukutaidottomia, että suullinen perinne on ollut keskeisessä osassa tarinoiden siirtämisessä sukupolvelta toiselle. Monilla etnisillä ryhmillä on ollut erityisiä tarinankertojia, toisissa ryhmissä perustarinat opetetaan nuorille aikuistumisen yhteydessä. Varsinaista kirjallista perinnettä edustavat Augustin Sondé Coulibally, Jean Baptiste Somé ja Monique Ilboudo.[6]

Burkina Fasossa on suullisen perinteen lisäksi monia erilaisia kansanperinteitä ja -taidetta. Mosit ovat esimerkiksi tunnettuja suurista antilooppinaamioistansa, jotka voivat olla jopa kaksi metriä korkeita, ja bobot puolestaan perhosnaamioista. Burkina Fason kansallismuseossa on esillä paljon esineistöä eri etnisiltä ryhmiltä.[70]

Elokuva

muokkaa

Burkina Fason pääkaupunki, Ouagadougou, on ollut merkittävä afrikkalaisen elokuvateollisuuden kannalta. Siellä myös järjestetään joka toinen vuosi afrikkalaiset elokuvafestivaalit.[71][70] Tunnetuimpiin burkinafasolaisiin elokuvaohjaajiin kuuluu muiden muassa Idrissa Ouédraogo.[72]

Urheilu

muokkaa

Burkina Fason ehkä suosituin urheilulaji on jalkapallo, jota harrastaa maassa arviolta 600 000 ihmistä[73]. Maan miesten edustusjoukkue ei ole selviytynyt maailmanmestaruuskilpailuihin kertaakaan, mutta oli vuoden 1998 Afrikan-mestaruuskilpailuissa neljäs.[74] Burkina Faso on osallistunut olympialaisiin yhteensä seitsemän kertaa vuoden 1972 kisoista lähtien, mutta ei ole voittanut yhtäkään mitalia.[75]

Jalkapallon lisäksi myös yleisurheilu on saanut suosiota Burkina Fasossa.[74] Maan edustajat eivät ole saaneet suurta menestystä MM- tai olympiakisoissa, mutta se on saanut muutamia mitaleita Afrikan-mestaruuskilpailuista.[76] Kansainvälisellä tasolla menestynyt, nykyisin Belgiaa edustava pikajuoksija Élodie Ouédraogo on syntyperältään burkinalainen.

Juhlapäivät

muokkaa
Päivämäärä Suomalainen nimi Paikallinen nimi Huomautuksia
1. tammikuuta Uudenvuodenpäivä
3. tammikuuta Vuoden 1966 vallankaappauksen vuosipäivä
8. maaliskuuta Naistenpäivä
vaihtelee, keväällä Pääsiäismaanantai
1. toukokuuta Vappu
toukokuussa Helatorstai
4. elokuuta Vallankumouksen päivä
5. elokuuta Itsenäisyyspäivä
15. elokuuta Neitsyt Marian taivaaseenastuminen
15. lokakuuta Vuoden 1987 vallankaappauksen vuosipäivä
1. marraskuuta Pyhäinpäivä
11. joulukuuta Tasavallan julistuksen päivä Ylä-Voltasta tuli autonominen tasavalta Ranskan yhteisössä
25. joulukuuta Joulu
Vaihtelee Eid ul-Fitr Aid el Sagheer Ramadanin loppu
Vaihtelee Eid ul-Adha Aid el Kebir Uhrauksen juhla

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  • BTI 2022 Country Report — Burkina Faso (pdf) 2022. Gütersloh: Bertelsmann Stiftung. Viitattu 18.11.2022. (englanniksi)
  • Edwards, Roanne & Freidberg, Susanne: ”Burkina Faso”. Teoksessa Encyclopedia of Africa. Oxford University Press, 2010. ISBN 9780195337709 Wikipedia-library (viitattu 18.11.2022). (englanniksi)
  • Guiguemde, Pierre H. & Echenberg, Myron & Dresch, Jean & Deschamps, Hubert Jules: Burkina Faso Encyclopædia Britannica. 26.10.2022. Viitattu 18.11.2022. (englanniksi)

Viitteet

muokkaa
  1. ↑ a b c d e f Burkina Faso The World Factbook. Central Intelligence Agency. (englanniksi)
  2. ↑ a b Chiffres clés INSD. Arkistoitu 18.12.2022. Viitattu 18.12.2022. (ranskaksi)
  3. ↑ a b Burkina Faso World Population Dashboard. UNFPA. Viitattu 18.12.2022. (englanniksi)
  4. ↑ Human Development Report 2020. UNDP.org (englanniksi)
  5. ↑ a b c Burkina Faso UNData. United Nations Statistics Division. (englanniksi)
  6. ↑ a b c d e f Kuba R. & Clavier Hien P. (toim.): Burkina Faso Countries and their Cultures. Viitattu 16.1.2016.
  7. ↑ Maat, pääkaupungit ja kansalaisuudet Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. Arkistoitu 17.6.2016. Viitattu 16.1.2016.
  8. ↑ Päivi Vainiomäki-Tandu: Paraislaisista bordeaux'laisiin. Asukkaannimitykset suomen kielessä Kielikello. 4/1994. Viitattu 9.9.2021.
  9. ↑ a b Guiguemde ym: Burkina Faso: Land Encyclopedia Britannica. Viitattu 14.8.2022. (englanniksi)
  10. ↑ Burkina Faso Country Guide 1.8.2012. BBC Weather. Arkistoitu 28.4.2014. Viitattu 15.4.2014. (englanniksi)
  11. ↑ a b c d e Guiguemde ym: Burkina Faso: History Encyclopedia Britannica. Viitattu 16.11.2022. (englanniksi)
  12. ↑ a b c d e f g h Edwards & Freidberg.
  13. ↑ a b Burkina Faso Timeline BBC. Viitattu 16.1.2016. (englanniksi)
  14. ↑ Thomas Sankara Former Leader of Burkina Faso (Arkistoitu – Internet Archive) Thomas Sankara Net (englanniksi)
  15. ↑ BTI 2022 Country Report — Burkina Faso, s. 5.
  16. ↑ Burkina Faso's Roch Marc Christian Kabore sworn in as president BBC News. 29.12.2015. Viitattu 29.12.2015. (englanniksi)
  17. ↑ Burkina Faso army says it has deposed President Kabore www.aljazeera.com. Viitattu 26.9.2023. (englanniksi)
  18. ↑ Burkina Faso restores constitution, names coup leader president www.aljazeera.com. Viitattu 26.9.2023. (englanniksi)
  19. ↑ Burkina Faso: Ibrahim Traoré proclaimed President, Damiba ousted The Africa Report.com. Viitattu 26.9.2023. (englanniksi)
  20. ↑ French army officially ends operations in Burkina Faso France 24. 20.2.2023. Viitattu 26.9.2023. (englanniksi)
  21. ↑ Macron asks Burkina Faso to clarify report of demand for French troops to leave France 24. 23.1.2023. Viitattu 23.1.2023. (englanniksi)
  22. ↑ Burkina Faso demands departure of French troops: Report www.aljazeera.com. Viitattu 23.1.2023. (englanniksi)
  23. ↑ French army officially ends operations in Burkina Faso France 24. 20.2.2023. Viitattu 26.9.2023. (englanniksi)
  24. ↑ Burkina Faso's military junta orders French ambassador to leave France 24. 3.1.2023. Viitattu 3.1.2023. (englanniksi)
  25. ↑ Russia reopens embassy in Burkina Faso bbc.com. 28.12.2023. Viitattu 29.12.2023. (englanti)
  26. ↑ Des organes de propagande proches du Kremlin annoncent l’arrivée de « spécialistes militaires » russes au Burkina Faso Le Monde.fr. 25.1.2024. Viitattu 27.1.2024. (ranska)
  27. ↑ Burkina Faso thanks Russia for 'priceless gift' of wheat bbc.com. 27.1.2024. Viitattu 28.1.2024. (englanti)
  28. ↑ Burkina Faso extends military regime by five years after national consultations France 24. 25.5.2024. Viitattu 25.5.2024. (englanniksi)
  29. ↑ Burkina Faso The World Factbook. Washington, DC: Central Intelligence Agency. (englanniksi)
  30. ↑ Guiguemde ym: Burkina Faso: Government and society Encyclopedia Britannica. Viitattu 7.12.2022. (englanniksi)
  31. ↑ a b c d Burkina Faso: Freedom in the World 2022 Country Report Freedom House. Viitattu 7.12.2022. (englanniksi)
  32. ↑ BTI 2022 Country Report — Burkina Faso, s. 11.
  33. ↑ BTI 2022 Country Report — Burkina Faso, s. 9.
  34. ↑ a b World Report 2022: Burkina Faso Human Rights Watch. Viitattu 7.12.2022. (englanniksi)
  35. ↑ BTI 2022 Country Report — Burkina Faso, s. 6.
  36. ↑ a b International Security Sector Advisory Team (ISSAT): Burkina Faso - Current Critical Security Issues International Security Sector Advisory Team (ISSAT). Arkistoitu 11.5.2023. Viitattu 7.5.2023. (englanti)
  37. ↑ Human Rights Watch: Burkina Faso: Events of 2022 hrw.org. Viitattu 7.5.2023. (englanniksi)
  38. ↑ More than 1,800 terror attacks recorded in West Africa thus far in 2023, ECOWAS says France 24. 26.7.2023. Viitattu 27.9.2023. (englanniksi)
  39. ↑ Reuters: Burkina Faso military government suspends broadcast of France's RFI radio Reuters. 3.12.2022. Viitattu 3.12.2022. (englanniksi)
  40. ↑ Burkina Faso's military government suspends French broadcaster RFI France 24. 3.12.2022. Viitattu 3.12.2022. (englanniksi)
  41. ↑ Burkina Faso expels reporters from French newspapers 'Le Monde', 'Libération' France 24. 2.4.2023. Viitattu 2.4.2023. (englanniksi)
  42. ↑ Burkina Faso suspends French news outlet Jeune Afrique for trying to 'discredit' army France 24. 26.9.2023. Viitattu 3.12.2023. (englanniksi)
  43. ↑ Burkina Faso suspends French news outlet Jeune Afrique for trying to 'discredit' army France 24. 26.9.2023. Viitattu 26.9.2023. (englanniksi)
  44. ↑ Human rights in Burkina Faso Amnesty International. Viitattu 11.7.2024. (englanniksi)
  45. ↑ Africa Live this week: 27 November - 3 December 2023 BBC News. Viitattu 3.12.2023. (englanti)
  46. ↑ Burkina Faso: Le Monde condemns government accusations and its suspension in the country Le Monde.fr. 3.12.2023. Viitattu 3.12.2023. (englanniksi)
  47. ↑ Human rights in Burkina Faso Amnesty International. Viitattu 11.7.2024. (englanniksi)
  48. ↑ Burkina Faso's pro-Russia junta expels French diplomats bbc.com. 18.4.2024. Viitattu 18.4.2024. (englanti)
  49. ↑ Eye on Africa - 3 French diplomats expel over alleged subversive activities in Burkina Faso France 24. 18.4.2024. Viitattu 18.4.2024. (englanniksi)
  50. ↑ Vincent DEGUENON: Burkina: suspension temporaire de BBC/Afrique et de VOA Benin Web TV. 26.4.2024. Viitattu 26.4.2024. (ranska)
  51. ↑ Burkina Faso's military junta criminalises homosexual acts www.bbc.com. Viitattu 11.7.2024. (englanti)
  52. ↑ Burkina Faso wants to reinstate death penalty, says gov source France 24. 9.11.2024. Viitattu 9.11.2024. (englanniksi)
  53. ↑ a b Background note of Burkina Faso (arkistoitu) 2012. US Department of State. Viitattu 5.4.2014. (englanniksi)
  54. ↑ Burkina Faso: Overview The World Bank Group. Viitattu 17.12.2022. (englanniksi)
  55. ↑ a b BTI 2022 Country Report — Burkina Faso, s. 25.
  56. ↑ a b c The economic context of Burkina Faso Lloyds Bank. Viitattu 17.12.2022. (englanniksi)
  57. ↑ Agriculture and Food Security United States Agency for International Development. Viitattu 17.12.2022. (englanniksi)
  58. ↑ Burkina Faso The Hunger Project. Viitattu 17.12.2022. (englanniksi)
  59. ↑ Foreign trade figures of Burkina Faso Lloyds Bank. Viitattu 17.12.2022. (englanniksi)
  60. ↑ a b c Guiguemde ym.: Burkina Faso: People Encyclopedia Britannica. Viitattu 18.12.2022. (englanniksi)
  61. ↑ World Population Prospects. The 2017 Revision. Key Findings and Advance Tables (PDF) (s. 17, 23) United Nations. Viitattu 9.10.2022. (englanniksi)
  62. ↑ BTI 2022 Country Report — Burkina Faso, s. 7.
  63. ↑ a b Afrika: entsiklopeditšeski slovar, tom 1, s. 374. Moskova: Sovetskaja entsiklopedija, 1986. (venäjäksi)
  64. ↑ Trends in maternal mortality 2000 to 2017: estimates by WHO, Unicef, UNFPA, World Bank Group and the United Nations Population Division (PDF) (Maakohtaiset arviot on esitetty taulukossa 7 s. 99–107) 2019. Maailman terveysjärjestö. Viitattu 9.10.2022. (englanniksi)
  65. ↑ Mortality rate, under-5 (per 1,000 live births) - Burkina Faso The World Bank. Viitattu 9.10.2022. (englanniksi)
  66. ↑ Significant progress in the areas of health and education Federal Ministry for Economic Cooperation and Development. Viitattu 18.12.2022. (englanniksi)
  67. ↑ BTI 2022 Country Report — Burkina Faso, s. 27.
  68. ↑ Burkina Fasos nasjonalsang Store norske leksikon. 9.7.2021. Viitattu 20.12.2022. (norjaksi)
  69. ↑ Le musée de la musique (Arkistoitu – Internet Archive) le Musée de la Musique de Ougadougou (ranskaksi)
  70. ↑ a b Guiguemde ym: Burkina Faso: Cultural life Encyclopedia Britannica. Viitattu 20.12.2022. (englanniksi)
  71. ↑ Festival panafricain du cinéma et de la télévision de Ouagadougou Fespaco (ranskaksi)
  72. ↑ Idrissa Ouédraogo (Arkistoitu – Internet Archive) African Film Library (englanniksi)
  73. ↑ FIFA.com - Burkina Faso: country information FIFA. Arkistoitu 2.6.2010. Viitattu 23.8.2010. (englanniksi)
  74. ↑ a b Burkina Faso Sports mapsofworld.com. Arkistoitu 17.7.2010. Viitattu 23. 8.2010. (englanniksi)
  75. ↑ Burkina Faso - Olympics at Sports-Reference.com sports-reference.com. Arkistoitu 20.2.2009. Viitattu 23.8.2010. (englanniksi)
  76. ↑ African Championships gbrathletics.com. Viitattu 23.8.2010. (englanniksi)

Aiheesta muualla

muokkaa
  •   Matkaopas aiheesta Burkina Faso Wikivoyagessa (englanniksi)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Burkina_Faso&oldid=22886622”