Denis Law
Denis Law (s. 24. helmikuuta 1940 Aberdeen) on skotlantilainen entinen jalkapalloilija, pelipaikaltaan hyökkääjä. Hänet valittiin Euroopan parhaaksi pelaajaksi vuonna 1964.[1]
| ||
| Henkilötiedot | ||
|---|---|---|
| Koko nimi | Denis Law | |
| Syntymäaika | 24. helmikuuta 1940 | |
| Syntymäpaikka |  Aberdeen, Skotlanti
| |
| Pelipaikka | Hyökkääjä | |
| Lempinimi | The King | |
| Seurat | ||
| Vuodet | Seura | O (M) |
| 1956–1960 1960–1961 1961–1962 1962–1973 1973–1974 |
Huddersfield Town Manchester City Torino Manchester United Manchester City |
81 (16) 44 (21) 27 (10) 309 (171) 24 (9) |
| Maajoukkue | ||
| 1958–1974 | Skotlanti | 55 (30) |
|
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat. | ||
Law aloitti uran seuratasolla kakkosdivisioonassa Englannissa edustamalla Huddersfieldia vuonna 1956. Neljää vuotta myöhemmin hän edusti Manchester Cityä solmittuaan siirtosopimuksen 55 000 punnalla, joka oli Ison-Britannian ennätys.[2] Vuotta myöhemmin hän pelasi Italiassa Torinossa, joka oli ostanut hänet 110 000 punnalla. Tähän aikaan tämä oli uusi siirtoennätys englantilaisten ja italialaisten seurojen välillä.[3] Hän edusti Manchester Unitedia ja hänet tunnetaan parhaiten näistä yhdestoista vuodesta, jonka aikana hän teki 236 maalia 409 ottelussa lempinimellä "King". Hän on ainoana skotlantilaisena pelaajana historiassa voittanut Euroopan vuoden jalkapalloilija palkinnon 1964. Manchester Unitedin riveissä Law voitti myös Englannin liigamestaruuden vuosina 1965 ja 1967 sekä FA Cupin vuonna 1963. Pelatessaan keväällä 1974 Manchester Cityn riveissä entistä seuraansa Unitedia vastaan hän teki kantapäällä maalin, joka ratkaisi Unitedin putoamisen I divisioonasta alemmalle sarjatasolle.
Law on Kenny Dalglishin ohella Skotlannin maajoukkueen kaikkien aikojen paras maalintekijä tehtyään 30 maalia 55 ottelussa.[4] Hän edusti Skotlantia vuoden 1974 MM-kisoissa. Law oli myös Unitedin toiseksi paras maalintekijä Bobby Charltonin jälkeen. Law pitää hallussaan Unitedin yhden kauden maaliennätystä 46 maalilla.
Seurajoukkueura
muokkaa
Huddersfield Town
muokkaaKaudella 1954–55, Archie Beattie, Huddersfieldin scoutti kehotti häntä menemään kokeilemaan. Kun hän oli mennyt, manageri sanoi, että poika oli "friikki" ja että hän ei ollut koskaan nähnyt vähemmän sopivampaa pelaajaa jalkapalloon. Lawin yllätykseksi he kirjoittivat sopimuksen 3. huhtikuuta 1956. Ensimmäisen kakkosdivisioonan ottelun hän pelasi 24. joulukuuta 1956, vain 16-vuotiaana, 2-0 voitolla Notts Countista. Manchester Unitedin Matt Busby tarjosi Huddersfieldille 10 000 puntaa Lawista.
Manchester City
muokkaaMaaliskuussa 1960, Law teki sopimuksen Manchester Cityn kanssa 55 000 punnalla, joka oli brittiläinen siirtoennätys. Ensimmäisessä pelissään Law teki 4-3 voittomaalin Leeds Unitedia vastaan. Huhtikuussa hän teki kaksi maalia 4-1 voitossa Aston Villaa vastaan. Law teki kuusi maalia FA-Cupissa Luton Townia vastaan. Ottelu kuitenkin keskeytettiin, ja niin hänen kuutta maaliaan ei laskettu. Uusintapelissä Luton voitti 3-1, City oli ulkona Cupista.[5] Seuraavassa marraskuussa, Law edusti Jalkapalloliigan Mestarien ottelussa Italian liigaa vastaan, häviten 4-2.
Vaikkakin hän piti ajastaan Cityssä[6], hän halusi pelata paremmassa joukkueessa ja hänet myytiin italialaisseura Torinolle kesällä 1961.
Torino
muokkaaLaw loukkaantui autokolarissa 7. helmikuuta 1962. Hänen uransa jäi lyhyeksi Torinossa, Law solmi Manchester Unitedin kanssa siirtosopimuksen 115 000 punnasta 10. heinäkuuta 1962.
Manchester United
muokkaaLaw pelasi ensimmäisen ottelunsa Unitedissa West Bromwich Albionia vastaan 18. elokuuta 1962, tekemällä maalin jo. 7. minuutilla. Ottelu päättyi 2-2 tasapeliin. Liigaottelussa Leicester Cityä vastaan Law teki hattutempun, mutta silti joukkue hävisi. FA Cupissa, Law teki toisen hattutempun 5-0 voitossa Huddersfieldiä vastaan. Cupin finaalissa vastaan tuli suuri suosikki, liiganelonen Leicester City. Law teki finaalissa maalin ja United voitti ainoan FA Cup -voittonsa Law'n aikana. Kaudella 1964-65, Law teki 28 liigamaalia ja oli liigan paras maalintekijä Unitedin voitettua liigamestaruuden. Vuonna 1968, United voitti Euroopan Cupin ensimmäistä kertaa. Vuonna 1968–69, United kohtasi kahdesti AC Milanon Euroopan Cupin välierässä. United hävisi ensimmäisen kohtaamisen San Sirolla 2-0, voitti toisen kohtaamisen Old Traffordilla Bobby Charltonin 1-0 voittomaalilla. Law pelasi ottelut polvi puudutettuna. Law jatkoi Manchester Unitedissa vuoteen 1973 saakka ja palasi sen jälkeen vielä yhdeksi kaudeksi Manchester Cityyn.
Maajoukkueura
muokkaaHäntä ei valittu Skotlannin maajoukkueeseen 1958 jalkapallon maailmanmestaruuskisoihin, mutta pelasi ensimmäisen maaottelun Walesia vastaan 18. lokakuuta 1958. Law pelasi, mutta ei tehnyt maalia Skotlannin maaottelussa Englantia vastaan 15. huhtikuuta 1961; Skotlanti hävisi ottelun 9-3, Law kuvaili sitä hänen mustimpana päivänään.[7] Hän teki kuuluisan maalin Englantia vastaan Wembleyllä 2-1 päättyneessä ottelussa 1963. Law loukkasi oikean polvensa Skotlannin ottelussa Puolaa vastaan 1965. Law teki kuuluisan 3-2 voittomaalin Englantia vastaan 15. huhtikuuta 1967.
Saavutuksia
muokkaa- Englannin mestari 1965 ja 1967
- FA Cupin voitto 1963
- Kultainen pallo -palkinnon voittaja 1964
- English Football Hall of Fameen 2002
- Skotlannin Golden Player 2003
Lähteet
muokkaa- Law, Denis; Gubba, Ron (1980). Denis Law – An Autobiography. Futura Publications. ISBN 0-7088-1902-8.
- Law, Denis; Harris, Bob (2003). The King. Bantam Press. ISBN 0-593-05140-8.
Viitteet
muokkaa- ↑ European Footballer of the Year ("Ballon d'Or") rsssf.com. The Rec.Sport.Soccer Statistics Foundation. Viitattu 23.5.2014. (englanniksi)
- ↑ Nykypäivän rahassa 900 000 puntaa 2004 worth.com/ukcompare/conversion utility at measuring worth.com[vanhentunut linkki] Viitattu 23.04.2008
- ↑ 1,7 miljoanaa puntaa 2004 arvolla worth.com/ukcompare/conversion utility at measuringworth.com[vanhentunut linkki] Viitattu 23.04.2008
- ↑ Mamrud, Roberto: Scotland - Record International Players 5.7.2018. RSSSF. Viitattu 7.11.2018. (englanniksi)
- ↑ Law & Harris (2003) s. 52
- ↑ Law & Harris (2003), s. 55
- ↑ Law & Harris (2003), s. 74
1956: Stanley Matthews • 1957: Alfredo Di Stéfano • 1958: Raymond Kopa • 1959: Alfredo Di Stéfano • 1960: Luis Suárez • 1961: Omar Sivori • 1962: Josef Masopust • 1963: Lev Jašin • 1964: Denis Law • 1965: Eusébio • 1966: Bobby Charlton • 1967: Flórián Albert • 1968: George Best • 1969: Gianni Rivera • 1970: Gerd Müller • 1971: Johan Cruijff • 1972: Franz Beckenbauer • 1973: Johan Cruijff • 1974: Johan Cruijff • 1975: Oleh Bloh’in • 1976: Franz Beckenbauer • 1977: Allan Simonsen • 1978: Kevin Keegan • 1979: Kevin Keegan • 1980: Karl-Heinz Rummenigge • 1981: Karl-Heinz Rummenigge • 1982: Paolo Rossi • 1983: Michel Platini • 1984: Michel Platini • 1985: Michel Platini • 1986: Ihor Bjelanov • 1987: Ruud Gullit • 1988: Marco van Basten • 1989: Marco van Basten • 1990: Lothar Matthäus • 1991: Jean-Pierre Papin • 1992: Marco van Basten • 1993: Roberto Baggio • 1994: Hristo Stoitškov • 1995: George Weah • 1996: Matthias Sammer • 1997: Ronaldo • 1998: Zinédine Zidane • 1999: Rivaldo • 2000: Luís Figo • 2001: Michael Owen • 2002: Ronaldo • 2003: Pavel Nedvěd • 2004: Andri Ševtšenko • 2005: Ronaldinho • 2006: Fabio Cannavaro • 2007: Kaká • 2008: Cristiano Ronaldo • 2009: Lionel Messi • 2016: Cristiano Ronaldo • 2017: Cristiano Ronaldo • 2018: Luka Modrić • 2019: Lionel Messi • 2020: ei jaettu 2021: Lionel Messi • 2022: Karim Benzema • 2023: Lionel Messi • 2024: Rodrigo Hernández
