Etsaus

Etsaus eli viivasyövytys on taidegrafiikan syväpainomenetelmä, jossa haluttu kuva syövytetään hapon avulla painolaattaan. Painolaatta, joka on tavallisesti kuparia, sinkkiä tai terästä, päällystetään ensin haponkestävällä vahamaisella pohjustusaineella. Seuraavaksi haluttu kuva piirretään pohjustusaineeseen raaputtamalla sitä pois laatan pinnasta niistä kohdista, joihin viivojen halutaan syntyvän. Tämän jälkeen laatta pohjustusaineineen upotetaan happoon. Tällöin happo pääsee tunkeutumaan pohjustusaineeseen raaputetuista urista itse painolaattaan, syövyttäen sitä ainoastaan urien kohdalta. Syövyttämisen jälkeen painolaatta puhdistetaan kokonaan pohjustusaineesta, jolloin laatassa näkyy halutun painokuvan negatiivi. Seuraavassa vaiheessa laatalle levitetään painoväri ja laatta puhdistetaan, niin että väriä jää vain hapon syövyttämiin uriin. Lopuksi levystä otetaan vedos eli sitä puristetaan painoprässissä suurella voimalla paperia vasten, jolloin paperi painuu painovärin kyllästämiin hapon syövyttämiin uriin. Kun prässi avataan, painolaatalla ollut kuva on siirtynyt paperiin.

Etsaus on alun perin kehitetty metalliseppien parissa viimeistään keskiajalla, mutta tekniikka saattaa olla tätä vanhempi. Keskiajalla etsausta käytettiin muun muassa haarniskoiden koristelemiseen. Etsauksen käytön kuvien paperille painamiseen uskotaan olevan augsburgilaisen Daniel Hopferin (n. 1470–1536) keksintö. Ensimmäinen päivätty vedos on vuodelta 1513, tekijänä Urs Graf. Painokuvia oli tehty ennen etsauksen keksimistä metallikaiverruksina, mutta etsaus oli paljon helpompi tekniikka, sillä se ei edellyttänyt varsinaista metallintyöstötaitoa. Näin ollen etsaus alkoi 1500-luvulta alkaen yleistyä suuritöisemmän kaivertamisen kustannuksella. Tekniikka on kulkenut kehittyen läpi vuosisatojen ja säilynyt elinvoimaisena nykyaikaan asti. Tunnetuimpia etsauksen taitajia ovat Rembrandt ja Piranesi.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Etsaus Wikimedia Commonsissa