Evert Skogström
Evert Wilhelm Skogström (10. syyskuuta 1870 Vesilahti – 19. elokuuta 1935 Helsinki) oli suomalainen insinööri ja virkamies, joka toimi ministerinä.[1][2]
| Evert Skogström | |
|---|---|
 Evert Skogström (1922) |
|
| Suomen kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri | |
| Edeltäjä |
Erkki Pullinen Erkki Pullinen |
| Seuraaja |
Erkki Pullinen Eero Hahl |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 10. syyskuuta 1870 Vesilahti |
| Kuollut | 19. elokuuta 1935 (64 vuotta) Helsinki |
| Tiedot | |
| Koulutus | insinööri |
Skogströmin vanhemmat olivat kappalainen Johan Gustaf Skogström ja Karolina Olivia Taxell.[2] Hän valmistui maanmittausinsinööriksi Polyteknillisestä opistosta 1898 ja tuli samana vuonna tie- ja vesirakennushallituksen palvelukseen, jossa kohosi 1908 vanhemmaksi insinööriksi, 1922 vesiosaston yli-insinööriksi ja 1925 pääjohtajaksi. Skogström toimi vuodesta 1917 useiden valtionkomiteoiden sihteerinä ja jäsenenä ja vuodesta 1923 satamakomitean puheenjohtajana. Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri hän oli Cajanderin I hallituksessa 1922 ja Cajanderin II hallituksessa 1924, toimien molemmissa ammattiministerinä.[1] Vuonna 1917 Skogström julkaisi selonteon Juojärven reitin kanavoimisesta, hän myös laati artikkeleita hakuteoksiin ja aikakauskirjoihin.
Skogströmin ensimmäinen puoliso vuodesta 1897 oli Emma Dagmar Brander (k. 1915) ja toinen vuodesta 1917 Hulda Eufemia Winstén.[2]
Lähteet
muokkaa- Heikinheimo, Ilmari: Suomen elämäkerrasto. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1955. Sivu 694.
Viitteet
muokkaa- ↑ a b Evert Skogström Suomen ministerit. Valtioneuvosto.
- ↑ a b c Evert Skogström. Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu.
Aiheesta muualla
muokkaa- Evert Skogström. Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu.
- Aikalaiskirja 1934, ss. 628-629 (Viitattu 4.5.2014)