Fame (David Bowien kappale)
”Fame” David Bowie | ||
---|---|---|
Singlen tiedot | ||
Albumilta | Young Americans | |
Julkaistu | heinäkuu 1975 | |
Formaatti | 7"-single | |
Tuottaja(t) | Harry Maslin, David Bowie | |
Tyylilaji | funk | |
Kesto | 03.30 (singleversio) | |
Levy-yhtiö | RCA Records | |
Listasijoitukset | ||
1. (1975) | ||
David Bowien muut singlet | ||
”Young Americans” 1975 |
”Starman” 1975 |
”Golden Years” 1975 |
Fame on David Bowien kappale ja single albumilta Young Americans (1975). Siitä muodostui Bowien ensimmäinen listaykkönen Yhdysvaltain Billboard-listalla.[4] Bowien kotimaassa Britanniassa se nousi sijalle 17.[5] Kappale edustaa tyyliltään funk-musiikkia ja Bowien lisäksi sen tekijöiksi on mainittu Bowien taustayhtyeen rytmikitaristi Carlos Alomar sekä John Lennon, joka vieraili Young Americans -albumin äänityksissä.[6]
Työstö
muokkaaKappale syntyi innoituksesta ja joukosta onnekkaita sattumia.[6] Kappaleen synnystä on tosin useita versioita. John Lennon kertoi vuonna 1980, että hän, Bowie ja Alomar olisivat ottaneet kertosäkeitä useista Stevie Wonderin kappaleista, soittaneet ne väärinpäin ja tehneet siitä kappaleen. ”Famen” on väitetty myös perustuvan Shirley & Companyn hittiin ”Shame Shame Shame”, minkä Alomar on kiistänyt. Bowie ei osannut aavistaa ”Famen” hittipotentiaalia, ja se oli hänen mielestään Young Americansin huonoin raita.[7]
»Riffi tuli Carlosilta (Alomar) ja suurin osa melodiasta ja lyriikasta minulta. Mutta laulua ei olisi olemassa jos John (Lennon) ei olisi ollut paikalla. Hän oli energia, ja sen vuoksi hän sai nimensä kirjoittajatietoihin.»
(David Bowie[7])
Sanoituksellisesti ”Fame” on satiirinen tilitys kuuluisuuden varjopuolista.[8] Kappale sisältää kikkailua studiotekniikan kanssa. Alussa on takaperin äänitetty osuus ja lopussa nauhanopeuksien muokkailulla luotu kohta, jossa Bowie toistaa sanan ”Fame” useita kertoja aloittaen hyvin korkealta päätyen erittäin matalalle.[9]
Young Americans -albumille sisältyvä albumiversio kestää yli neljä minuuttia, mutta singleversio leikattiin kolmen ja puolen minuutin mittaiseksi. [10][9]
James Brown julkaisi tammikuussa 1976 singlen ”Hot”. Bowien ja Alomarin mielestä kyseessä oli ”Famen” plagiaatti, ja he päättivät haastaa Brownin oikeuteen, mikäli kappale menestyisi. ”Hot” kuitenkin floppasi, eivätkä Bowie ja Alomar ryhtyneet jatkotoimiin. Bowie oli myös otettu siitä, että hänen kappaleensa oli kelvannut James Brownille.[11]
Muut versiot
muokkaaVuonna 1990 Bowie julkaisi kappaleesta singlenä uuden version ”Fame 90”. ”Famesta” on tehnyt cover-version muun muassa yhdysvaltalainen God Lives Underwater -yhtye.
Kappaleet
muokkaaA-puoli
- Fame – 3.30 (säv. David Bowie/Carlos Alomar/John Lennon)
B-puoli
- Right – 4.16 (säv. Bowie)
Kokoonpano
muokkaa- David Bowie – laulu, kitarat
- John Lennon – laulu, kitarat
- Earl Slick – kitara
- Emir Kassan – bassokitara
- Carlos Alomar – kitara
- Dennis Davis – rummut
- Ralph McDonald – lyömäsoittimet
- Pablo Rosario – lyömäsoittimet
- Jean Fineberg – taustalaulu
- Jean Millington – taustalaulu
Lähteet
muokkaa- Buckley, David: David Bowie. ((Strange Fascination. David Bowie: The Definitive Story, 1999.) Suomentanut Hannu Tervaharju) Helsinki: Like, 2002. ISBN 951-578-896-X
- Immonen, Tenho: David Bowie. Rockin kameleontti. Tampere: Pop-lehti, 2005. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste
Viitteet
muokkaa- ↑ Search - RPM - Library and Archives Canada collectionscanada.gc.ca. Viitattu 21.5.2010. (englanniksi)
- ↑ David Bowie – Fame (Nummer) dutchcharts.nl. Viitattu 21.5.2010. (hollanniksi)
- ↑ David Bowie – Fame (Song) norwegiancharts.com. Viitattu 21.5.2010. (englanniksi)
- ↑ David Bowie – Billboard Singles allmusic.com. Viitattu 21.5.2010.[vanhentunut linkki] (englanniksi)
- ↑ Chart Stats – David Bowie – Fame chartstats.com. Viitattu 21.5.2010. (englanniksi)
- ↑ a b Buckley 2005, s. 253.
- ↑ a b Immonen 2005, s. 76.
- ↑ Music Review: David Bowie - Young Americans Special Edition blogcritics.org. Viitattu 25.12.2009.[vanhentunut linkki] (englanniksi)
- ↑ a b Buckley 2005, s. 254.
- ↑ Music Review: David Bowie - Young Americans Special Edition blogcritics.org. Viitattu 25.12.2009.[vanhentunut linkki] (englanniksi)
- ↑ Buckley 2005, s. 263.