Galitsian ja Volynian ruhtinaskunta

Galitsian ja Volynian ruhtinaskunta (ruteeniksi Галицко-Волинскоє Королѣвство, Galytško-Volynskoje Korolvstvo, lat. Regnum Galiciæ et Lodomeriæ) on vuosina 1199–1392 Itä-Euroopassa olemassa ollut historiallinen valtio, jonka alueita oli nykyisen Puolan, Valko-Venäjän ja Ukrainan alueella. Kiovan suuriruhtinaskunnan hajottua Galitsian ja Volynian ruhtinaskunta oli Vladimir–Suzdalin ja Novgorodin rinnalla merkittävimpiä itäslaavilaisia valtioita.

Galitsian ja Volynian ruhtinaskunta Галицко-Волинскоє Королѣвство Galitsko-Volynskoje Korolevstvo
1199–1392
lippu vaakuna
Galitsian ja Volynian sijainti
Valtiomuoto	monarkia
Uskonnot	ortodoksisuus
Historia
– Galitsia ja Volynia yhdistyi	1199
– Unkarin alaisuudessa	1214–1221
– Puolan alaisuudessa	1352–1392
– valtakunnan jako	1392
Kieli	muinaisvenäjä
Edeltäjä	Kiovan Venäjä
Seuraaja	Puola-Liettua
Infobox OK

Historia

Galitsian ja Volynian sijainti (1245–1349).

Galitsian ja Volynian ruhtinaskunnan perusti vuonna 1199 ruhtinas Roman Mstislavitš, joka oli hallinnut Volyniaa vuodesta 1170. Ruhtinaskunta alisti valtaansa Kiovan, teki rauhansopimuksen Unkarin kanssa, loi diplomaattiset suhteet Bysanttiin ja vahvisti itäslaavilaista vaikutusvaltaa Liettuassa. Vuonna 1205 Galitsian ja Volynian ruhtinaskunta kääntyi puolalaisia liittolaisiaan vastaan, ja seuranneissa taisteluissa prinssi Mstislavitš sai surmansa. Tämän seurauksena ruhtinaskunta jakautui pienemmiksi osasiksi ja joutui Unkarin ja Puolan kiistakapulaksi.

Unkarin kuningas Andreas II julisti itsensä alueen kuninkaaksi, Rex Galiciae et Lodomeriae. Unkari ja Puola sopivat 1214, että valtaistuin annetaan Andreaksen pojalle Kolomanille, joka oli nainut puolalaisen hallitsijan tyttären. Vuonna 1221 Mstislav Rohkea vapautti Galitsian ja Volynian unkarilaisten ikeestä, mutta vasta Romanin poika, Galitsian kuningas Daniel (Danylo Halytskyi) onnistui yhdistämään Volynian ja Galitsian sekä Kiovan voittamalla taistelussa 1245 Jaroslav II:n sekä puolalaiset että unkarilaiset. Samalla kuitenkin hänen oli tunnustettava naapuriseudun mongolien hallitseman Kultaisen ordan valta-asema alueella.

Danielin (Danylon) valtakaudella Galitsiasta ja Volyniasta kehittyi voimakas ja kukoistava valtio. Kirjallisuutta tuotettiin ja kauppa kehittyi alueen suotuisen Mustanmeren ja Itämeren välisen sijainnin ansiosta. Tärkeimpiä kaupunkeja olivat hallituskaupungiksi muutettu Lviv, Halytš, Volodymyr, Przemyśl ja Terebovlija. Danielin kuoltua 1264 hänen kuningaskuntansa hajosi jälleen. Nimellisesti valtaan nousivat Danielin pojat, mutta todellisuudessa valtaa käyttivät pajarit.

Vuonna 1352 lopulta valtakunta hajotettiin ja jaettiin Puolan ja Liettuan kesken. Lublinin sopimuksella 1569 nämä valtiot yhdistyivät Puola-Liettuaksi, johon Galitsia ja Volynia tulivat kuulumaan. Puola-Liettuan jaon aikoihin 1772 Itävallan keisarinna Maria Teresia, joka oli myös Unkarin kuningatar, otti esille unkarilaisten vanhan, lyhyen hallintajakson Galitsiassa ja Volyniassa ja käytti tätä peruteella Itävallan osallisuuteen jaossa. Itävallalle tulleen alueen viralliseksi nimeksi tuli Galitsia ja Lodomeria, vaikkakaan se ei vastannut maantieteellisesti historiallista Galitsian ja Volynian aluetta. Jaossa Galitsia jäi Itävallalle, kun taas Volynian jakoivat Preussi ja Venäjä keskenään Puolan kolmannessa jaossa 1795. Preussin Länsi-Volynian ja Venäjän Itä-Volynian välinen raja vahvistettiin 1797, minkä jälkeen Venäjä järjesti oman puolensa Volynian kuvernementiksi.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Galitsian ja Volynian ruhtinaskunta Wikimedia Commonsissa