Hautavajoama
Hautavajoama on kahden erkanevan mannerlaatan saumassa oleva tasapohjainen, jyrkkäreunainen, pitkä laakso. Laakso syntyy laattojen välin lohkeillessa palasiin erkaantumisen yhteydessä ja näiden palasten upotessa alemmas astenosfääriin.[1]
Hautavajoamat levenevät joitain senttimetrejä vuodessa. Leveneminen johtaa aluksi kapeiden salmien syntyyn ja myöhemmin kokonaisten valtamerien aukeamiseen. Hautavajoama ei täyty merivedellä yhtäkkiä, vaan sitä edeltävät tulvimis- ja kuivumisjaksot, jolloin syntyy erilaisia meriä, suolajärviä ja suolatasankoja.[1]
Monet maailman syvimmistä järvistä sijaitsevat hautavajoamissa, kuten Siperian Baikaljärvi, Afrikan Tanganjika ja Pohjois-Amerikan Yläjärvi. Hautavajoamien järvialtaissa on monenlaisia mineraalivaroja, ja niiden pintaan nousee öljyä ja kaasuja. Hautavajoamien aktiivisissa haaroissa esiintyy usein tulivuoritoimintaa.[1]
Lähi-idästä Itä-Afrikkaan ulottuva Iso hautavajoama koostuu kolmesta haarasta: Punaisestamerestä, Adeninlahdesta ja 6 000 kilometriä pitkästä Itä-Afrikan hautavajoamasta. Nämä kolme murroslaaksoa kohtaavat Djiboutissa Afarin syvängössä murroslaaksoille tyypillisessä 120 asteen kulmassa. Ison hautavajoaman laaksoista aktiivisia ovat Punainenmeri ja Adeninlahti, mutta Itä-Afrikan hautavajoama on passiivinen. Muita hautavajoamia ovat esimerkiksi Kuolleenmeren–Jordaninlaakson vajoama, Australiassa sijaitseva Spencerinlahden–Torrensjärven hautavajoama, Kamerunin hautavajoama sekä Pohjois-Amerikan Mississipinlahti, Reelfoot Rift ja Kalifornianlahti.[1]
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Hautavajoama Wikimedia Commonsissa