Heikki Nousiainen
Heikki Olavi Nousiainen (s. 19. kesäkuuta 1945 Helsinki) on suomalainen näyttelijä, joka on näytellyt pisimpään Suomen Kansallisteatterissa. Hän pyrki ja pääsi Suomen teatterikouluun kaksi kertaa[1] ja valmistui sieltä vuonna 1969 ja sai kiinnityksen ensin Kotkan kaupunginteatteriin, josta siirtyi Tampereen Teatteriin vuosiksi 1973–1975. Sitten Nousiainen aloitti yli 30-vuotiseksi venähtäneen uransa Kansallisteatterissa.[2]
| Heikki Nousiainen | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 19. kesäkuuta 1945 Helsinki, Suomi |
| Ammatti | näyttelijä |
| Näyttelijä | |
| Aktiivisena | 1965– |
| Merkittävät roolit |
pappi Jaakob (Postia pappi Jaakobille) Aadolf Halme (Täällä Pohjantähden alla) |
| Palkinnot | |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Kansallisteatterista vuonna 2008 eläkkeelle jäätyään hän on esiintynyt Tampereen Teatterissa, Tampereen Työväen Teatterissa ja Tampereen Komediateatterissa (muun muassa Kvartetin Reginald Paget 2013).[3] Syksyllä 2014 hänet nähtiin taas Kansallisteatterissa Vanja-enon professori Serebrjakovina.[4]
Teatterityön ohella Nousiainen on esiintynyt paljon myös radiokuunnelmissa ja elokuvissa. Hän esitti myös Uuno Turhapuron appiukkoa elokuvassa Johtaja Uuno Turhapuro – pisnismies Tapio Hämäläisen kieltäydyttyä roolista. Nousiaisen tunnetuimpia radiorooleja on ministeriön erikoisosaston vanhempi virkamies Roland Lennox-Brown sarjassa Knalli ja sateenvarjo, jonka on käsikirjoittanut englantilainen Edward Taylor. Kyseisen roolin Nousiainen sai edellisen näyttelijän Kauko Helovirran kuoltua. Nousiainen on esiintynyt sarjassa vuodesta 1996, tosin tätä ennen hän kyllä esiintyi sarjassa sivurooleissa. Nousiainen on nähty presidentti Urho Kekkosen roolissa televisiosarjoissa Vallan miehet (1986), Presidentit (2006) ja Piru ja peijooni (2008), sekä Jouko Turkan näytelmässä Presidentin dementia (1994).
Nousiaisen vanhemmat olivat karjalaisia evakkoja.[1] Hänen poikansa Mikko Nousiainen, Mikon poika eli Heikin pojanpoika Niila Nousiainen[5] ja vaimonsa Eija Nousiainen ovat myös näyttelijöitä. Hänen tyttärensä Miia Nousianen puolestaan työskentelee Ylessä ohjaajana, apulaistuottajana ja tuotantokoordinaattorina.
Palkinnot
muokkaaNousiainen palkittiin parhaana miesnäyttelijänä Jussi-patsaalla elokuvasta Postia pappi Jaakobille.
Nousiainen sai Betoni-Jussin elämäntyöstään vuonna Jussi-gaalassa 2022.[6]
Filmografia
muokkaaElokuvat
muokkaaTelevisiosarjat
muokkaaDubbaukset
muokkaa- Pääartikkeli: Ääninäyttelijäroolit ovat omassa luettelossaan.
Kuunnelmat
muokkaa| Vuosi | Kuunnelma | Rooli |
|---|---|---|
| 1996 – | Knalli ja sateenvarjo | Roland Lennox-Brown (joissakin jaksoissa etunimi on Dereck) |
Lähteet
muokkaa- ↑ a b Suvi Kerttula: Heikki Nousiainen on nähty 2000-luvulla kymmenissä elokuvissa, mutta tunnistaisitko häntä kadulla? Tällainen on Suomi-elokuvan ”tuntematon mestari” Ilta-Sanomat. 3.2.2019. Viitattu 3.2.2019.
- ↑ Tampereen Teatteri: Heikki Nousiainen tampereenteatteri.fi. Arkistoitu 22.1.2016. Viitattu 20.12.2014.
- ↑ Nousiainen Heikki, Ilona-esitystietokanta, Teatterin tiedotuskeskus. Viitattu 20.12.2014.
- ↑ Bamberg, Rolf: Kansallisteatterin Vanja-eno: Pysähtyneisyyteen laitostuneet, Demari 13.10.2014. Viitattu 20.12.2014.
- ↑ Heikki, Mikko ja Niila Nousiainen tähdittävät uutuuselokuvaa: ”Kolme sukupolvea samassa hommassa” iltalehti.fi. Viitattu 4.11.2018.
- ↑ Haili, Aino: Tässä ovat kaikki vuoden 2022 Jussi-gaalan voittajat mtvuutiset.fi. 6.5.2022. Viitattu 14.5.2022.
Aiheesta muualla
muokkaa- Heikki Nousiainen Elonetissä.
- Heikki Nousiainen Internet Movie Databasessa. (englanniksi)