Heikki Salomaa
Heikki ”Hiski” Juhani Salomaa (17. elokuuta 1959 Helsinki – 1. heinäkuuta 2003 Helsinki)[2] oli suomalainen muusikko, näyttelijä ja huumoriyhtye Lapinlahden Lintujen perustajajäsen.[3] Salomaalta on julkaistu myös postuumi novellikokoelma Pienet tarinat.[4]
Heikki Salomaa | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Koko nimi | Heikki Juhani Salomaa |
Syntynyt | 17. elokuuta 1959 Helsinki |
Kuollut | 1. heinäkuuta 2003 (43 vuotta) Helsinki |
Kansalaisuus | suomalainen |
Ammatti | muusikko, näyttelijä, käsikirjoittaja |
Vanhemmat |
Pertti Salomaa[1] Anne-Marie Salomaa[1] |
Puoliso | Marjo Salomaa (1994-2003)[1] |
Lapset | Jussi Salomaa (s. 1997)[1] |
Muusikko | |
Taiteilijanimi | Hiski Salomaa |
Laulukielet | suomi |
Aktiivisena | 1981-2003 |
Tyylilajit | huumorirock |
Soittimet | cabasa, banjo, busuki |
Yhtyeet | Lapinlahden Linnut (1983-2003) |
Levy-yhtiöt |
EMI (1985-1992) MTV-Musiikki (1994-1995) |
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
Elämäkerta
muokkaaSalomaa aloitti näyttelijänä Helsingin Ylioppilasteatterissa 1981. Merkittävin rooli oli Pekka Ruohorahnnan näytelmässä Kylmät jäähyväiset. Hän myös ohjasi Ylioppilasteatterille yhden näytelmän.[3] Salomaa näytteli myös muutamia elokuvarooleja.[2] Niistä ensimmäinen oli päärooli Janne Kuusen elokuvassa Apinan vuosi (1983).[5]
Salomaa alkoi soittaa ja näytellä Vanhan ylioppilastalon edustalla vuonna 1982. Katusoittaminen oli tuohon aikaan vielä Suomessa harvinaista. Seuraavana vuonna hän perusti Timo Erängön ja Ari Kettusen kanssa huumoriyhtye Lapinlahden Linnut. Kolmikko oli kyllästynyt laitosteatteriin ja halusi tehdä jotain omaperäistä ja luovaa. Salomaa lauloi yhtyeessä ja soitti useita eri soittimia. Konserteissaan yhtye esitti musiikin lisäksi sketsejä ja teki myös viihdeohjelmia televisioon. Suosituimmillaan se oli 1980- ja 1990-lukujen vaihteessa.[3]
Salomaan viimeiseksi äänitteekseen jäi Lapinlahden Lintujen 12. albumi Kolmas jalka haudassa.[3] Vuonna 2004 julkaistiin Salomaalta jääneistä teksteistä koostettu novellikokoelma Pienet tarinat.[4]
Taiteilijana
muokkaaSalomaan eläessä hän ja Timo Eränkö kirjoittivat suurimman osan Lapinlahden Lintujen sanoituksista. Jussi Ahlrothin mukaan niiden tavaramerkki oli ”kummallinen mutta helposti ymmärrettävä huumori”.[3]
Yksityiselämä
muokkaaSalomaa seurusteli näyttelijä Tiina Bergströmin kanssa 1980-luvun alkupuolella.[1] Vuonna 1994 hän avioitui vaimonsa Marjo Salomaan kanssa ja liitto kesti aina Salomaan kuolemaan saakka.[1] Marjo Salomaa toimii laulajana ainakin yhdellä Lapinlahden Lintujen albumilla.[6] Pariskunta sai vuonna 1997 Jussi-pojan.[7][1]
Salomaa harrasti vapaa-ajallaan nyrkkeilyä.[3]
Salomaa menehtyi vain 43-vuotiaana sydänlihaksen laajentumisen aiheuttamaan sairauskohtaukseen.[7] Hänet on haudattu Kulosaaren hautausmaalle.[8]
Filmografia
muokkaaElokuvat
muokkaa- Apinan vuosi (1983)
- V. Y. Vihdoinkin yhdessä (1986)
- Ariel (1988)
- Mestari (1992)
- 10-07: L'affaire Zeus (1995)
TV-sarjat
muokkaa- Seitsemän kuolemansyntiä (1988)
- Maailman kahdeksan ihmettä (1990)
- Kuudesti laukeava (1992)
- Lapinlahden Linnut Show (1993)
- Lapinlahden Linnut (1995)
- Kotikatu (1996)[9]
Bibliografia
muokkaa- Pienet tarinat. (Toim. Jukka Lyytinen) Helsinki: Like, 2004. ISBN 952-471-374-8
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d e f g Timo Rossi: Lapinlahden Linnut - Miksei asioista puhuta, s. 38, 60, 246, 302. Jyväskylä: Docendo, 2023. ISBN 978-952-382-569-7
- ↑ a b Heikki Salomaa Elonetissä. (viitattu 21.2.2023).
- ↑ a b c d e f Ahlroth, Jussi: Lapinlahden Lintujen laulaja oli monipuolinen humoristi. Helsingin Sanomat, 4.7.2003. HS.fi. Viitattu 21.2.2023.
- ↑ a b Salomaa, Heikki: Pienet tarinat Kirjasampo. Viitattu 21.2.2023. (englanniksi)
- ↑ Apinan vuosi Elonet. (viitattu 21.2.2023).
- ↑ Kansandances. Lapinlahden Linnut, Kestoviihde, 1997.
- ↑ a b Pienet tarinat 2004, s. 8.
- ↑ Helsingin seurakuntayhtymän hautahaku Hautahaku. Viitattu 30.12.2023.
- ↑ Kotikatu, jakso 29: Töitä ja tuurauksia YLE Areena. YLE. Viitattu 2.3.2017. (suomeksi)
Aiheesta muualla
muokkaa- Heikki Salomaa Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
- Heikki Salomaan sanoitustuotanto Suomen äänitearkistossa (1901–1999)