Iijoki
Iijoki (ruots. Ijo älv[2]) on Pohjois-Pohjanmaan läpi virtaava joki, jonka pääuoman pituus on noin 370 kilometriä. Joen lähteiden katsotaan olevan Iijärven seudulla Kuusamossa, josta se virtaa Taivalkosken, Pudasjärven ja Oulun Yli-Iin kautta Iihin. Iijoki laskee Perämereen Iin kirkonkylän eli Iin Haminan kohdalla. Korkeuseroa latvajärviltä jokisuuhun on 250 metriä.[3]
| Iijoki | |
|---|---|
 Valtatien 4:n sillat Illinsaaren pohjoispuolella |
|
| Alkulähde | Iijärvi, Kuusamo |
| Laskupaikka |
Iin Hamina, Perämeri |
| Maat | Suomi |
| Pituus | 370 km |
| Alkulähteen korkeus | 250 m |
| Virtaama | 174 (1961–1990) m³/s |
| Valuma-alue | 14 190,68 [1] km² |
Iijoen merkittävimmät sivujoet ovat Siuruanjoki Pudasjärvellä ja Oulussa, Korpijoki ja Livojoki Pudasjärvellä sekä Kostonjoki Taivalkoskella.[4] Joessa on runsaasti koskia, arviolta noin 150. Suurimmat kosket ovat Pahka-Haapakoski (korkeus 33,3 m), Purkajakoski (korkeus 14,9 m), Maalismaakoski (6,7 m), Raasakkakoski ja Yli-Kurkikoski (8,3 m).[5]
Iijoen keski- ja yläjuoksu kuuluvat koskiensuojelulailla[6] suojeltuihin vesistöihin. Iijoen koskisodat 1980-luvulla olivat yksi alkusysäys koskiensuojelulain syntyyn. Varsinkin Kollajan altaan rakentaminen on esillä vielä tänäkin päivänämilloin? ja poliitikotselvennä haluaisivat purkaa koskiensuojelulain vesivoimayhtiöiden vaatimuksesta.
Rakennuskelpoinen teho on noin 230 megawattia. Suurimmat voimalat ovat Maalismaa, Kierikki, Pahkakoski, Haapakoski ja Raasakka, jotka kaikki sijaitsevat joen alajuoksulla Oulun kaupungin ja Iin kunnan alueella. Valtaosaltaan Iijoki virtaa siis vapaana. Ihminen on kuitenkin muokannut Iijoen uomaa myös yläjuoksultaan – kiinteänä osana Iijoen historiaan kuuluu uitto, joka joella lakkautettiin vasta vuonna 1988.[7] Uiton aikana jokea on paikoin ruopattu syvemmäksi tukinjuoksun helpottamiseksi. Joen ominaispiirteisiin kuuluvat runsaat kevättulvat, koska joen valuma-alue on laaja ja kuuluu Suomen runsaslumisimpiin seutuihin.
Iijoen vaelluskalakannat ovat kärsineet voimakkaasti Iijoen rakentamisesta. Iijoen rakentamisen aiheuttamien kalatalousvaikutusten kompensoimiseksi Pohjolan Voima ja alueen kalastuskunnat istuttavat Iijokisuulle vuosittain noin 300 000 lohenpoikasta, 28 000 meritaimenenpoikasta, kymmenen miljoonaa vastakuoriutunutta ja miljoona yksivuotista siikaa sekä 3–5 miljoonaa nahkiaista.[8]
Iijoen vaelluskalat
muokkaaIijoen merilohi on Tornio- ja Simojokien lohikantojen ohella ainoa jäljellä oleva laji Suomen Itämereen laskevien jokien alkuperäisistä lohikannoista. Iijoen lohen pelasti sukupuutolta joen valjastuttaminen vasta 1960-luvulla, jolloin emokaloja ymmärrettiin ottaa talteen. Iijoen lohi ei kuitenkaan lisäänny enää luonnosta ja on täysin kalanviljelyn varassa. Iijoen lohen tilanne on hyvin samankaltainen kuin Saimaan järvilohella. Lohi ei pääse kutuvaellukselle Iijokeen, sillä Iijoen voimalaitoksissa ei ole kalateitä. Iijoen Koskiensuojelulailla suojellulla osalla ja Siuruanjoella olisi kuitenkin eräiden arvioiden mukaan jopa yli 700 hehtaaria kutualueita. Tämä mahdollistaisi suuremman poikastuotannon kuin esimerkiksi Simojoella, mikäli kalatiet toimivat riittävän hyvin. Iijoen lohta on yritetty kotiuttaa muiden muassa Kiiminkijoelle, mutta huonoin tuloksin. Iijoen meritaimenen tilanne on samankaltainen: sekin on täysin emokalojen ja istutusten varassa.
Iijoen vaelluskalojen palautushanke on käynnissämilloin? ja sen puitteissa emokaloja on siirretty useina vuosina voimalaitosten yläpuolelle. Tulokset ovat olleet rohkaisevia. Toisaalta voimalayhtiön (PVO vesivoima Oy) suunnitelmat Kollajan altaasta elävät edelleen ja toteutuessaan se vaikeuttaisi vaelluskalojen palauttamista Iijokeen. Kollajan altaan vastustajien mukaan rakentaminen edellyttää kuitenkin koskiensuojelulain purkamista ja rikkoo Suomen valtion jo 1990-luvulla ratifioimaa Rion biodiversiteettisopimusta. Lisäksi hanke olisi EU:n luontodirektiivin vastainen ja eräiden tulkintojen mukaan Suomen perustuslain 20 §:n[9] (Vastuu ympäristöstä) vastainen.lähde?
Muuta
muokkaaKalle Päätalo on kirjoittanut 26-osaisen romaanisarjan Juuret Iijoen törmässä, jossa Iijoella on keskeinen asema.
Iijoen uiton aikana Raasakkakoskessa oli järjestetty tukkilaiskisoja jo 1950-luvulta alkaen, mutta voimalaitosten rakentamisen jälkeen toiminta keskeytyi. Kuitenkin uittoperinteitä haluttiin jatkaa, ja 2000-luvulta lähtien on koskessa pidetty tukkilaiskisoja, joihin COVID-19 -pandemia aiheutti tauon. Suosittu tapahtuma kesäisin on myös Iijokisoutu, joka soudetaan Taivalkosken Jokijärveltä Pudasjärven Kipinänkoskelle. Se on järjestetty vuodesta 1983 alkaen, ja alkuperäisenä tarkoituksena oli kiinnittää huomiota Iijoen luontoarvoihin ja kulttuuriin.[10]
Joessa on harjoitettu jo 1700-luvun lopulta lähtien tervan kuljetusta lautoilla, mikä päättyi 1900-luvun alkupuolella. Myöhemmin on järjestetty näytösluontoisia lautanlaskuja. Ensimmäinen oli vuonna 1962 Raasakkakoskessa ja seuraava vuonna 2022 Maalismaan koskissa.[11]
Lähteet
muokkaa- ↑ Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet. (Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126) Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4
- ↑ https://kaino.kotus.fi/svenskaortnamn/?a=find&qfind=Ijo+älv
- ↑ Iijoen vesistöalue (61) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 9.2.2023.
- ↑ Iijoen vesistöalue
- ↑ Tietosanakirja osa 3, s. 844, Tietosanakirja Oy, 1911
- ↑ Koskiensuojelulaki (23.1.1987/35) Finlex. Viitattu 26.1.2015.
- ↑ Huovinen, Pertti: Uitto Iijoella antoi leivän monelle ii.fi. Arkistoitu 2.4.2018. Viitattu 2.4.2018.
- ↑ Vuoden merkittävimmät kalanistutukset käynnissä Iijokisuulla[vanhentunut linkki]. Pohjolan Voima. 14.5.2009.
- ↑ Suomen perustuslaki (11.6.1999/731) 20 § Finlex. Arkistoitu 23.4.2012. Viitattu 26.1.2015.
- ↑ Iijokisoutu iijokisoutu.net. Viitattu 20.8.2023.
- ↑ Hannu Kaisto: Iijoen tukkilautta 2022 -projektin lautanlasku Youtube. 22.5.2022. Viitattu 28.5.2022.
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Iijoki Wikimedia Commonsissa
- Kollajahanke – Ympäristövaikutusten arviointiselostus (Arkistoitu – Internet Archive), Pohjolan Voima, 2009
- Iijoen vesillä
