Ilmatankkaus

Ilmatankkauksella tarkoitetaan tapahtumaa, jossa ilmatankkauslentokone, ilmatankkeri, tankkaa ilmassa toista lentokonetta, joka usein on hävittäjä.

Yhdysvaltain ilmavoimien C-5 lähestymässä KC-135R:ää. Kuvassa näkyvien siipievien avulla puomimies eli boomer ohjaa tankkauspään koneen tankkausaukkoon.

Ilmatankkaus on osa ajanmukaista ilmasodankäyntiä. Erityisesti sitä käyttävät merivoimat, jotka toimivat kaukana lentotukialusten varassa ja joilla on toimisäteellään rajallinen määrä käytettävissä olevia maalentopaikkoja. Ensimmäinen lentokoneen tankkaaminen ilmasta tapahtui 12. marraskuuta 1921, kun siivellä kävellyt Wesley May kiipesi Lincoln Standard -lentokoneesta kanisterin kanssa tankkaamaan Curtiss JN-4:ää. Samana vuonna Alexander de Seversky oli saanut ensimmäisen patentin ilmatankkaukseen liittyen. Vuonna 1923 hänen menetelmäänsä kokeiltiin käytännössä.

Ilmatankkausta käytetään monista eri syistä. Ilman ilmatankkausta pitkät pommituslennot jouduttaisiin tekemään pienemmillä aselasteilla ja suurella polttoainemäärällä.

Lisäksi laskeutuessaan tankkaamaan ne altistuisivat lentokentille suunnattuihin ohjusiskuihin. Näin ollen ilmatankkauksella voidaan katsoa suojattavan myös torjuntatehtävissä olevia hävittäjiä, joita ei tarvitse pelkästään polttoainetäydennyksen vuoksi laskea välillä lentokentille tai lentopaikoille, joihin on saatettu tai saatetaan tehdä ohjusiskuja.

Ilmatankkauksen kehittymiseen syynä oli varsinaisesti 1950-luvulla ennen ohjustekniikan kehittymistä strategisten pommikoneiden merkitys. Yhdysvallat piti jatkuvasti Boeing B-52 Stratofortress -ydinpommikoneita ilmassa, joiden tuhoaminen ilmasta olisi ollut Neuvostoliitolle vaikeampaa kuin niiden lentokenttien tuhoaminen.

Partiointitehtävissä olevat koneet voivat pysytellä toiminta-alueella joutumatta välillä laskeutumaan tankkaamaan. Hävittäjät pystytään tankkaamaan ilmassa ennen tuloa taistelualueelle ja koko polttoainekapasiteetti voidaan käyttää varsinaiseen tehtävään.

USA:n merivoimien tankkerikone KC-10 tankkaa letkutankkausmenetelmällä AV-8B Harrier:ia.

Tankkaus tapahtuu joko tankkauspuomin tai -letkun avulla, riippuen konetyypistä. Puomitankkausmenetelmässä tankkerikoneen ”puomimies” (engl. boomer) ohjaa puomin suukappaleen tankattavassa koneessa olevaan tankkausaukkoon. Kytkeydyttäessä tankkaustapahtuma on puomimiehen vastuulla eikä lentäjä voi enää silloin juuri siihen vaikuttaa.

Letkutankkausmeneltelmässä käytetään letkua, jonka päässä on kävyn muotoinen ”kori”. Tankattavan koneen lentäjä ohjaa koneessaan olevan tankkaussuuttimen koriin. Tankattavan koneen lentäjän on pidettävä kone paikallaan suhteessa tankkeriin koko tankkauksen ajan.

Ilmatankkauksen lyhyt historia

Ensimmäinen ilmatankkaus Yhdysvalloissa vuonna 1923 kahden Airco D.H.4:n välillä.

F-101A Voodoo (yläoikealla), B-66 Destroyer (ylävasemmalla) ja F-100D Super Sabre ilmatankattavana KB50J tankkerikoneesta (B-29 Superfortressin versio) 1960-luvun alussa.

Ilmatankkauksen periaate on vanha. Ensimmäinen ilmatankkaus tapahtui 1923. Sen kehitti kenraali Sir Alan Cobham Englannissa. Ensimmäinen menetelmä oli yksinkertaisesti naruun kiinnitetty, vedellä täytetty ohutkuorinen pallo, joka heitettiin tankkauskoneesta; joku vastaanottavan koneen miehistöstä onki sen kiinni koukkupäisellä seipäällä, ja näin saatiin naruun kiinnitetty vahvempi köysi ja sen jatkona polttoaineletku koneesta koneeseen.

Vuonna 1925 sir Alan kehitti ns. silmukkamenetelmän: tankkerikoneesta ammuttiin liinakiväärillä köysi, joka putosi polttoainetta tarvitsevan koneen perässään vetämän koukullisen köyden yli; nyt oli yksinkertaista hinata köydet sisään ja perässä polttoaineletku.

Tätä menetelmää käytti Imperial Airways koelennoillaan yli Atlantin vuosina 1935–1939; viimeisen kerran sitä käytti B-50 ”Lucky Lady II”, joka suoritti ensimmäisen välilaskuttoman lennon maailman ympäri vuonna 1950.

1940-luvun lopussa kehitettiin ns. laahausankkurimenetelmä, jonka avulla myös yksipaikkaiset koneet pystyivät ilmatankkaamaan; tästä alkoikin sitten kehitys nykyiselleen.

Ilmatankkaus Suomessa

Suomessa F/A-18 Horneteissa ja CASA C-295-kuljetuskoneella on ilmatankkausmahdollisuus. Prikaatikenraali Rädyn komitea esitti Finnairille hankittavaksi Airbus-lentokoneita, jotka kykenevät myös ilmatankkaukseen. Finnair piti asiaa ylimääräisenä kustannuksena pörssiyhtiölle sekä turvallisuusriskinä yhtiölle siinä tapauksessa, että ilmatankattavat koneet osallistuvat johonkin sotilasoperaatioon.

Ilmavoimien tavoitteena oli hankkia ilmatankkauspätevyys kaikille Hornet-lentäjille. Nykyään vain muutamalla rauhankumppanuusharjoituksiin osallistuneella lentäjällä on ilmatankkauspätevyys.

Suomen puolustusministeriö asetti vuonna 2006 työryhmän selvittämään raskaan ilmakuljetuskyvyn tarvetta ja hankkimisen vaihtoehtoja. Suomeen ei päätetty hankkia omaa ilmatankkauskykyä.^[1] Uutta mahdollisuutta toivotaan Nato-maiden, Ruotsin ja Suomen ilmakuljetusjärjestelyistä.^[2]

Suomessa Yhdysvaltain Euroopan ilmavoimien tankkauskoneita esiteltiin yleisölle 2005 Lappeenranta International Air Show’ssa.

Kuusi Suomen ilmavoimien F-18 Hornet -hävittäjää osallistui vuonna 2007 Luulajassa järjestettyyn Nordic Air Meet -lentotoimintaharjoitukseen, jossa harjoittelivat myös ilmatankkausta harjoitukseen osallistuneiden kahden yhdysvaltalaisen Boeing KC-135 Stratotanker -ilmatankkauslentokoneen kanssa.^[3]^[4]

Ilmatankkausta harjoiteltiin toukokuussa 2009 Tampereella, jossa koulutettiin 16 lentäjää ja neljä kouluttajaa, sekä Kuopiossa helmikuussa 2010. Suomen Hornet-hävittäjät tarvitsevat ilmatankkaustaitoa kansainvälisissä operaatioissa ja yhteiseurooppalaisessa harjoitustoiminnassaan.^[5] ^[6]

Video