Jänikset (suku)
Jänikset (Lepus) on jäniseläinten suku, johon kuuluu noin 30 lajia. Lajien esiintymisalue on laaja ja taksonomia kiistanalainen, sillä ei ole selvää mitkä ovat alalajeja, mitkä varsinaisia lajeja.[1] Niitä on aiemmin jaettu kahdeksaan alasukuun, mutta jaosta on nyttemmin luovuttu.[2]
| Jänikset | |
|---|---|
 Rusakko |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Alaluokka: | Theria |
| Osaluokka: | Istukkanisäkkäät Eutheria |
| Lahko: | Jäniseläimet Lagomorpha |
| Heimo: | Jänikset Leporidae |
| Suku: |
Jänikset Lepus Linnaeus, 1758 |
| Katso myös | |
Ulkonäkö ja koko
muokkaaJäniksillä on yleisesti ottaen pidemmät korvat, pidemmät takajalat ja hiukan pidempi häntä kuin muilla jäniseläimillä.[3] Suvussa on kaksi mustaa lajia, muiden väritys on tyypillisesti ”agouti”, eli selästä harmaanruskea ja vatsapuolelta hyvin vaalea. Pohjoisen ja vuoristoalueiden lajit vaihtavat väriä talvisin valkoiseksi.[2]
Tyypillisesti jänikset ovat suurempia kylmemmässä ilmastossa siten, että pohjoiset lajit painavat noin viisi kilogrammaa, lauhkean ilmaston jänikset noin kolme kilogrammaa ja päiväntasaajan seudun jänikset noin kaksi kilogrammaa.[2] Suvun pienin laji on kuitenkin lumikenkäjänis, joka on 36–52 senttimetriä pitkä ja painaa noin 1,3 kilogrammaa.[4] Suurimpiin lajeihin kuuluu napajänis, joka voi kasvaa 68 senttimetriä pitkäksi[5] ja painaa jopa seitsemän kilogrammaa.[6]
Levinneisyys ja elinympäristö
muokkaaJäniksiä tavataan kaikkialla Euroopassa, Aasiassa, Afrikassa, Grönlannissa ja Pohjois-Amerikassa. Useimmat lajit viihtyvät aukeissa maisemissa.[7] Perinteisen maanviljelyn aukeat maisemat ovat sopineet niille hyvin, mutta tehomaaviljelyn käyttämät aineet ovat haitaksi.[2]
Ravinto ja käyttäytyminen
muokkaaJänikset ovat lähes poikkeuksetta kasvinsyöjiä. Ne nöpöttävät päiväsaikaan piilossa pensaikossa ja juoksevat pakoon avoimelle alueelle vaaran uhatessa, toisin kuin kanit, jotka pakenevat koloihin.[8] Useimmat jänisnaaraat saavat vuodessa noin kymmenen poikasta, mutta pohjoisessa on tyypillisempää, että syntyy muutamia suurehkoja poikueita, kun taas etelässä poikaset syntyvät yksi tai kaksi kerrallaan.[9]
Lajit
muokkaaJänisten sukuun kuuluu Animal Diversity Webin mukaan seuraavat lajit:[10][11]
- kaktusjänis Lepus alleni
- lumikenkäjänis Lepus americanus
- napajänis Lepus arcticus
- japaninjänis Lepus brachyurus
- mustahäntäjänis Lepus californicus
- valkokylkijänis Lepus callotis
- kapinrusakko Lepus capensis
- espanjanrusakko Lepus castroviejoi
- (yunnaninjänis) Lepus comus
- (koreanjänis) Lepus coreanus
- korsikanrusakko Lepus corsicanus
- rusakko Lepus europaeus
- (tanajärvenjänis) Lepus fagani
- tehuantepecinjänis Lepus flavigularis
- (iberianrusakko) Lepus granatensis
- Lepus habessinicus
- (hainaninjänis) Lepus hainanus
- mustajänis Lepus insularis
- mantšurianjänis Lepus mandshuricus
- Lepus microtis
- mustakaulajänis Lepus nigricollis
- villakarvajänis Lepus oiostolus
- (beringinjänis) Lepus othus
- burmanjänis Lepus peguensis
- pensasjänis Lepus saxatilis
- kiinanjänis Lepus sinensis
- etiopianjänis Lepus starcki
- Lepus tibetanus
- metsäjänis Lepus timidus
- (arorusakko) Lepus tolai
- valkohäntäjänis Lepus townsendii
- yarkandinjänis Lepus yarkandensis
Lähteet
muokkaa- Flux, John E. C. & Aneermann, Renate: Chapter 4: The Hares and Jackrabbits, s. 61–95. (Teoksessa Chapman, Joseph A. & Flux, John E. C. (toim.): Rabbits, Hares and Pikas – Status Survey and Conservation Action Plan) IUCN. ISBN 2831700191 Teoksen verkkoversio (viitattu 22.5.2015). (englanniksi)
Viitteet
muokkaa- ↑ Kingdon et al.: Mammals of Africa, Volumes 1–6, s. 698. A & C Black, 2013. ISBN 9781408189962 Google Books (viitattu 21.5.2015).
- ↑ a b c d Flux & Aneerman, s. 61.
- ↑ Hare (genus Lepus) Encyclopædia Britannica. Viitattu 21.5.2015. (englanniksi)
- ↑ Snowshoe hare (Lepus americanus) ARKive. Arkistoitu 18.3.2015. Viitattu 21.5.2015.
- ↑ Lepus arcticus IUCN. Viitattu 22.5.2015. (englanniksi)
- ↑ Arctic Hare National Geographic. Viitattu 22.5.2015. (englanniksi)
- ↑ Barnosky, Anthony D.: Biodiversity Response to Climate Change in the Middle Pleistocene: The Porcupine Cave Fauna from Colorado, s. 165. University of California Press, 2004. ISBN 9780520240827 Google Books (viitattu 21.5.2015).
- ↑ Flux & Aneerman, s. 62.
- ↑ Flux & Aneerman, s. 63.
- ↑ Lepus – common hares and jackrabbits ADW. Viitattu 2.6.2014. (englanniksi)
- ↑ Nisäkkäiden suomenkieliset nime (silloin kun on esitetty uusi ja vanha nimi rinnan, on valittu vanha; ehdotukset suluissa) Luonnontieteellinen museo. Viitattu 21.5.2015.