Jalkapallo kesäolympialaisissa 1952

Helsingin vuoden 1952 kesäolympialaisten jalkapalloturnauksessa pelattiin cup-muotoinen turnaus, johon osallistui 25 joukkuetta.[1][2] Isäntäkaupunki Helsingin lisäksi otteluita pelattiin myös Turussa, Tampereella, Kotkassa ja Lahdessa.[3]

Jalkapallo
kesäolympialaisissa 1952
Joukkueet 25
Isäntämaa  Suomi
Kaupungit Helsinki, Turku, Tampere, Kotka, Lahti
Ajankohta 15.7.-2.8.1952
Mitalistit
Kulta  Unkari
Hopea  Jugoslavia
Pronssi  Ruotsi
Ottelut 26
Maalit 135 (5.2 per ottelu)
Yleisö 365 135 (14 043 per ottelu)
Maalintekijä Rajko Mitić (7)
Branko Zebec (7)
1948
1956

Turnauksesta muistetaan erityisesti loistavan turnauksen pelannut Unkarin jalkapallomaajoukkue, joka nousi yhdeksi maailman johtavista jalkapallomaista seuraaviksi vuosiksi.[1][2] Unkari voitti turnauksessa olympiakultaa, se kaatoi Jugoslavian loppuottelussa 2–0. Ruotsi pelasi itsensä pronssille.[3]

Turnaustapahtumat

muokkaa

Turnaukseen ilmoittautui 27 joukkuetta, mutta Saar ja Meksiko jättäytyivät kisoista pois ennen karsintakierrosta, joka käytiin 15.–16. heinäkuuta, eli muutama päivä ennen olympialaisten virallisia avajaisia. Saaria ja Meksikoa vastaan arvotut Itävalta ja Norja pääsivät suoraan toiselle kierrokselle, johon pääsivät arvalla myös Alankomaiden Antillit, Ruotsi, Saksa, Turkki ja Suomi.[4]

Karsintakierroksella käytiin monia mielenkiintoisia kamppailuja. Unkari voitti Romanian 2–1 ja Neuvostoliitto samoin numeroin Bulgarian.[5] Jugoslavia sen sijaan voitti ilman jalkineita pelanneen Intian joukkueen peräti 10–1.[6] Karsintakierroksella koettiin myös suuryllätyksiä, kun Luxemburg pudotti jatkosta Ison-Britannian.[1][2]

Ensimmäisen varsinaisen pelikierroksen jännittävin kamppailu käytiin Jugoslavian ja Neuvostoliiton välillä Ratinan stadionilla Tampereella. Maat joutuivat käymään uusintaottelun, sillä ensimmäinen ottelu päättyi tasan 5–5, vaikka Jugoslavia oli johtanut jo 5-1. Neuvostoliitto venyi kuitenkin uusintaotteluun Vasili Trofimovin, Vsevolod Bobrovin kahdella ja Aleksandr Petrovin maalilla, joka tuli aivan viime hetkillä. Uusinta päättyi Jugoslavian 3–1-voittoon, ja ottelun seuraukset olivat kovat.[7] Neuvostoliiton pelaajat lähetettiin hävityn ottelun jälkeen suoraan junalla Leningradiin ja joukkueen valmentaja B. A. Arkadjev erotettiin. Anatoli Bašaškin ja Konstantin Križevski saivat kahden ottelun pelikiellon, sillä heidän ”vastuutonta käytöstään” pidettiin yhtenä tappion osasyynä.[7] Jugoslavian kisat menivät sen sijaan lopulta niin hyvin, että maan pääministeri Josip Broz Tito lahjoitti Tampereelle olympialaisten jälkeen käsin tehdyn maljan.[5]

Unkari oli lopulta turnauksessa melko ylivoimainen, se voitti viisi ottelua maalisuhteella 20–2. Vaikka joukkue oli tasaisen vahva, niin sen hyökkäys oli erityisen kova Sándor Kocsisin ja Ferenc Puskásin johdolla.[6] Finaalissa Unkari voitti jännittävän kamppailun jälkeen Jugoslavian maalein 2–0. Puoliajalla tilanne oli vielä maaliton, vaikka Puskás olikin päässyt vetämään rangaistuspotkun, jonka jugoslavialaismaalivahti Vladimir Beara oli kuitenkin torjunut.[5] Puskás korjasi virheensä toisella jaksolla 70. minuutilla, kun hän pääsi nousemaan vapaasti laidasta, harhautti Bearan ja teki maalin. Viimeisen maalin teki viime minuuteilla Zoltán Czibor.[8] Unkarin mestaruutta oli todistamassa Olympiastadionilla 58 553 katsojaa.[5]

Tulokset

muokkaa

Karsintakierros

muokkaa

1. kierros

muokkaa
Uusintaottelu

2. kierros

muokkaa

Välierät

muokkaa

Pronssiottelu

muokkaa

Kultaottelu

muokkaa

Parhaat maalintekijät

muokkaa
7 maalia
6 maalia
5 maalia
4 maalia
3 maalia

[3]

Mitalijoukkueet

muokkaa
Kultaa:   Unkari (HUN)

Gyula Grosics, Jenő Dálnoki, Imre Kovács, László Budai, Ferenc Puskás, Zoltán Czibor, Lajos Csordás, Jenő Buzánszky, Gyula Lóránt, Mihály Lantos, József Bozsik, József Zakariás, Nándor Hidegkuti, Sándor Kocsis, Péter Palotás, Valmentaja: Gusztáv Sebes[9]

Hopeaa:   Jugoslavia (YUG)

Vladimir Beara, Branko Stanković, Tomislav Crnković, Zlatko Čajkovski, Ivica Horvat, Vujadin Boškov, Tihomir Ognjanov, Rajko Mitić, Bernard Vukas, Stjepan Bobek, Branko Zebec, Valmentaja: Milorad Arsenijević[9]

Pronssia:   Ruotsi (SWE)

Karl Svensson, Lennart Samuelsson, Erik Nilsson, Holger Hansson, Bengt Gustavsson, Gösta Lindh, Sylve Bengtsson, Gösta Löfgren, Ingvar Rydell, Yngve Brodd, Gösta Sandberg, Olof Ahlund, Valmentaja: George Raynor[10]

Lähteet

muokkaa
  • Kolkka, Sulo: The Official Report of the Organizing Committee for the Games of the XV Olympiad. Porvoo: WSOY, 1955. Official Olympic Reports (pdf). (englanniksi)
  • Raevuori, Antero: Viimeiset oikeat olympialaiset: Helsinki 1952. Helsinki: Ajatus, 2002. 951-20-6108-2.
  • Wickström, Mika: Helsinki 1952. Helsinki: Suomen Urheilumuseosäätiö, 2002. 951-97773-8-5.

Viitteet

muokkaa
  1. a b c Helsinki 1952 FIFA. Arkistoitu 9.8.2016. Viitattu 15.6.2016. (englanniksi)
  2. a b c Football at the 1952 Helsinki Summer Games Sports-Reference. Arkistoitu 22.12.2008. Viitattu 15.6.2016. (englanniksi)
  3. a b c Heikki Pietarinen: XV. Olympiad Helsinki 1952 Football Tournament rsssf. The Rec.Sport.Soccer Statistics Foundation. Viitattu 21.6.2010. (englanniksi)
  4. Kolkka, Salo: The Official Report of the Organizing Committee for the Games of the XV Olympiad, s. 656
  5. a b c d Wickström, Mika: Helsinki 1952, s. 130
  6. a b Kolkka, Salo: The Official Report of the Organizing Committee for the Games of the XV Olympiad, s. 659
  7. a b Raevuori, Antero: Viimeiset oikeat olympialaiset: Helsinki 1952, s. 70
  8. Wickström, Mika: Helsinki 1952, s. 131
  9. a b Team Members Yugoslavia olympic.org. IOC. Viitattu 22.5.2008. (englanniksi)
  10. Team Members Sweden olympic.org. IOC. Viitattu 22.5.2008. (englanniksi)