Jerusalemin piiritys (1187)

Jerusalemin piiritys oli 20. syyskuuta−2. lokakuuta 1187 käyty taistelu. Sen seurauksena Saladin sai Jerusalemin haltuunsa ja Jerusalemin kuningaskunta tuhoutui lähes täysin. Taistelu myös innoitti kristittyjä kolmannelle ristiretkelle.

Jerusalemin piiritys
Osa ristiretkiä
Päivämäärä: Syksy 1187 Paikka: Jerusalem Lopputulos: Aijubidien voitto
Osapuolet
Jerusalemin kuningaskunta	Aijubidit
Komentajat
Balian de Ibelin Heraclius	Saladin
Vahvuudet
Ei tiedossa	Ei tiedossa
Tappiot
Ei tiedossa	Ei tiedossa

Taustaa

Jerusalemin kuningaskunta oli heikentynyt sen sisäisistä erimielisyyksistä ja uudeksi kuninkaaksi kruunattu Guy de Lusignan komensi joukkonsa Hattinin taisteluun 4. heinäkuuta 1187. Taistelu koitui Guyn armeijan suureksi tappioksi ja suurin osa kuningaskunnan aatelistosta otettiin vangeiksi, mukaan lukien kuningas Guy. Kesän aikana Saladin jatkoi valloituksiaan ja syyskuun puoliväliin mennessä hän oli saanut haltuunsa Akkon, Nablusin, Jaffan, Toronin, Sidonin, Beirutin ja Askalonin. Taistelusta selvinneet pakenivat muiden pakolaisten kanssa Tyrokseen, ainoaan Saladinilta selvinneeseen kaupunkiin.

Jerusalemin tilanne

Tyroksessa Balian d'Ibelin pyysi Saladinilta lupaa matkata Jerusalemiin hakeakseen sieltä puolisonsa Maria Komnenan, ja heidän perheensä. Saladin suostui tähän pyyntöön Balianin luvattua olla tarttumatta aseisiin ja pysymällä Jerusalemissa ainoastaan yhden päivän. Jerusalemissa patriarkka Heraclius, kuningatar Sibylla ja kaupungin asukkaat kuitenkin anoivat Balianilta apua ja pyysivät tätä ottamaan vastuun kaupungin puolustamisesta. Heraclius, joka kehotti Baliania pysymään kaupungissa kristinuskon vuoksi, lupautui vapauttaa Balianin valastaan ja tämä suostui.

Balian ymmärsi Jerusalemin tilanteen olleen hyvin huono. Kaupunki oli täynnä Saladinin valtaa paenneita pakolaisia, joita saapui lisää päivittäin. Lisäksi kaupungissa oli ainoastaan alle neljätoista ritaria, joten Balian päätti ritaroida kuusikymmentä uutta ritaria aseenkantajien ja asekuntoisten kaupunkilaisten joukosta. Hän myös valmistautui väistämättömään piiritykseen varastoimalla ruokaa ja rahaa. Samalla Syyrian Egyptin armeijat liittyivät Saladiniin ja epäonnistuneen Tyroksen piirityksen jälkeen, sulttaani saapui Jerusalemin ulkopuolelle 20. syyskuuta.

Piiritys

Pian Saladin ja Balian aloittivat neuvottelut Yusuf Batitin, ortodoksisen kirkon papin, välityksellä. Saldadin toivoi voivansa ottaa kaupungin haltuunsa ilman verenvuodatusta, mutta kaupunkilaiset eivät suostuneet luovuttamaan pyhää kaupunkiaan, vannoen tuhoavansa sen taistelussa kuolemaan saakka ennemmin kuin luovuttaisivat sen rauhanomaisesti. Neuvottelut eivät tuottaneet tulosta ja piiritys alkoi.

Saladinin armeija hyökkäsi kaupunkiin Davidin tornin ja Damaskoksen portin suunnalta. Hänen jousiampujansa ampuivat jatkuvasti muuria nuolillaan ja piirityskoneita tuotiin muureille, mutta ne pakotettiin takaisin kerta toisensa jälkeen. Yhteenottoja käytiin useiden päivien ajan, mutta ne päättyivät aina tuloksettomina. 26. syyskuuta Saladin siirsi leirinsä toiseen osaan kaupunkia, öljymäelle, jonka kohdalla ei ollut portteja, joiden kautta ristiretkeläiset olisivat voineet tehdä vastahyökkäyksen. Jerusalemin muurit joutuivat jatkuvasti kestämään piirityskoneita, katapultteja, mangoneleita, kreikkalaista tulta, varsijousia ja nuolia. Lopulta osa muuria saatiin murrettua ja se sortui 29. syyskuuta. Ristiretkeläiset eivät kyenneet työntämään Saladinin takaisin murtumakohdalta, mutta samalla muslimit eivät voineet edetä kaupungin sisään. Muslimien armeija oli kuitenkin suurempi ja lopulta kaupunkia puolusti enää vain muutama tusina sotilas eikä lisää miehiä liittynyt taisteluun, vaikka heille lupailtiin suuria palkkioita.