Kolmiomittaus

maanmittausmenetelmä

Kolmiomittaus (myös monikulmiomittaus[1]) on yksi tärkeimmistä maanmittausmenetelmistä, jota on käytetty esimerkiksi Suomen peruskarttojen teossa. Menetelmä kehitettiin Hollannissa 1600-luvulla.[2] Mittauksissa käytettävä kolmioverkko koostuu kiintopisteistä, jotka muodostavat kolmioita. Aina, kun tiedetään yhden kolmion sivun pituus, voidaan muut laskea kulmien avulla ja samalla selvittää seuraavien pisteiden etäisyys ja sijainti. Kiintopisteille on runkomittauksien avulla laskettu koordinaatit, joiden avulla voidaan mitata muita kohteita maastossa.[3] Kolmiomittauksen avulla voidaan mitata sekä etäisyyksiä että maanpinnan korkeuksia.[2] Menetelmän avulla on saatu selville esimerkiksi Mount Everestin huipun korkeus.[2] Koska kolmiomittaus perustuu näköyhteyteen kiintopisteiden välillä, avuksi rakennettiin puisia kolmiomittaustorneja. Torneja käytettiin avuksi runkomittauksissa ennen kuin siirryttiin satelliittipaikannukseen.[3]

Kolmiomittausta voi käyttää laskettaessa koordinaatteja ja esimerkiksi laivan etäisyyttä rannasta. Tarkkailija pisteessä A mittaa kulman α ja toinen pisteessä B kulman β . Kun matka l tai pisteiden A ja B koordinaatit tunnetaan, sinilauseen perusteella on laskettavissa laivan sijaintikohta C sekä etäisyys rannasta d.

Suomessa on tehty kolme suurta kolmiomittausta. Ensimmäisen teki vuosina 17361737 Tornionjokilaaksossa Pierre-Louis Moreau de Maupertuis, joka osoitti mittauksillaan Maan olevan navoiltaan litistynyt.[2] 18301852 tehtiin Pohjoiselta jäämereltä Mustallemerelle kulkenut Struven ketju, jonka avulla tehtyjen mittaustulosten perusteella julkaistiin vuonna 1873 Suomen yleiskartta.[2] Kolmannen aloitti Suomen itsenäistymisen jälkeen Geodeettinen laitos. Viimeinen kolmiomittaustorni rakennettiin Suomessa 1986, ja koko Suomen peruskartoitus saatiin valmiiksi vuotta myöhemmin.[2]

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. YSA (Arkistoitu – Internet Archive)
  2. a b c d e f Sampsa Oinaala: Tornien jäljillä. Helsingin Sanomien kuukausiliite marraskuu 2007.
  3. a b Näin kartta syntyy (Arkistoitu – Internet Archive). Maanmittauslaitos. (luettu 4.11.2007)

Aiheesta muualla

muokkaa
Tämä tekniikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.