Krishna

Tämä artikkeli käsittelee hindulaisuuden jumalaa. Krishna on myös piirikunta Andhra Pradeshissa.

Krishna (devanagari: कृष्ण, IAST: Kṛṣṇa) on hindulaisuudessa yksi tunnetuimmista jumaluuksista, Vishnun kahdeksas inkarnaatio eli avataara.^[1] Sanskritinkielinen nimi tarkoittaa kirjaimellisesti käännettynä ”mustaa”, ”tummaa” tai ”tummansinistä”, viitaten Krishnan ihonväriin. Nimen on tulkittu myös tarkoittavan ”kaikkia viehättävää” (krish - karshana) ja ”henkistä autuutta” (na - ananda) tavujen juurimerkityksiä tulkiten.

Teologiaa

Eri hindulaisuuden perinteet tulkitsevat Krishnan jumaluutta eri tavoin. Jotkut ajattelevat, yleisesti sanakirjoissa toistetun tarinan mukaisesti, tämän olevan Vishnun kahdeksas avataara. Toiset taas ajattelevat Krishnan olevan alkuperäinen jumaluus, jonka ilmentymiä Vishnun eri muodot ovat. Nämä jälkimmäisen suuntauksen edustajat ajattelevat myös Krishnan asuvan omalla henkisellä planeetallaan, Golokassa, kaikkien henkisen taivaan Vaikuntha-asuinsiojen ylimmässä sfäärissä.

Kuvaus Krishnasta

Yleisimmin Krishna kuvataan ajaltaan Vrajan seudulla, viehättävänä nuorukaisena. Hänen ihonsa hohdetta verrataan tummaan monsuunipilveen. Hänen laineilevat, tumman kiiltävät hiuksensa valuvat pitkin hänen olkapäitään. Krishnan huulet muistuttavat granaattiomenan kukkia, hänen silmänsä lootuksen terälehtiä. Korvissaan tällä on Makara-hain, lemmenjumalan symbolin, muotoiset korvakorut. Yleisimmin Krishna kuvataan pukeutuneena hohtavan keltaiseen dhoti-vaatteeseen ja samanväriseen ylle kietaistavaan shaaliin. Krishnan hiukset on usein koristeltu erilaisin tuoksuvin metsäkukin, kukkaseppeleen koristaessa hänen rintaansa. Hänen alituinen kumppaninsa, lumoava huilu, on mukana tämän vyölle kietaistuna.

Krishnan elämä perimätiedon mukaan

Krishnan syntymä

Krishna, jonka elämän perimätieto ajoittaa ajalle noin 3000 eaa., ilmestyi Mathuran kaupungissa pohjois-Intiassa Vasudevan ja Devakin poikana näiden ollessa teljettyinä Kamsan, alueen hirmuvaltiaan, vankityrmässä. Krishnan kerrotaan ensin ilmestyneen heille nelikätisessä Vishnu-muodossaan, sitten omaksuen lapsen hahmon hyväksyen nämä vanhemmikseen. Kuningas Kamsa oli teljennyt Vaasudevan ja Devakin vankityrmään peläten näiden yhdeksännen lapsen, jonka oli ennustettu tämä tappavan, syntymää.

Krishnan henkisen mahdin voimasta kaikki vankilan vahdit nukahtivat tämän ilmestyessä. Vasudeva, haluten säästää pienokaisen elämän, vei Krishnan Gokulaan ystävänsä Nandan luo. Nandan vaimo, Yashoda, oli juuri synnyttänyt tyttölapsen - Krishnan henkisen mahdin ilmentymän, Yoga-mayan - ja synnytyksestä voipuneena nukahtanut vuoteeseensa. Vasudeva vaihtoi Krishnan tyttölapsen tilalle, palaten Mathuraan vankityrmäänsä. Kamsan kuullessa yhdeksännen lapsen syntymästä tämä ryntäsi tyrmään ja, tarttuen lasta jaloista, yritti surmata hänet kivilattiaan heittäen. Lapsi kuitenkin lensi ilmaan, omaksuen hirvittävän Durga-jumalattaren muodon, Kamsan typeryyttä moittien. Durga kertoi sen lapsen, joka hänet tulee surmaamaan, jo syntyneen toisaalla.

Joidenkin kertomusten mukaan Mathurassa ilmestynyt Krishna oli alkuperäisen Vrajan Krishnan osittainen ilmentymä, joka sulautui tämän olemukseen Vasudevan saapuessa Vrajaan. Tässä muun muassa Vrindavanan Goswamien esittämässä versiossa Yashodan kerrotaan synnyttäneen kaksoset, joista toinen oli alkuperäinen Vrajan Krishna itse.

Krishnan lapsuus

Eliminoidakseen tulevan uhan, Kamsa lähetti Gokulaan, Krishnan lapsuusvuosien asuinpaikkaan, eri muotoja omaksuneita demoneja tätä tappamaan - menestyksettä. Näiden joukossa mainittavia olivat muun muassa lastenhoitajaksi pukeutunut, rintansa myrkyllä sivellyt Putana-noita, josta Krishna maidon lisäksi imikin eloilman ulos, ja pyörremyrskyn hahmossa tullut Trinavarta, joka nosti vauva-Krishnan taivaan ääriin, sieltä Krishnan alati lisääntyvän painon vuoksi alas romahtaen. Lapsuusvuotensa Krishna vietti vanhempiensa Nandan ja Yashodan huostassa näiden vanhempainrakkaudesta nauttien, usein erilaisia ilkitöitä ja kepposia tehden, kuten pienen pojan tapoihin kuuluu.

Krishna poikana

Poikavuotensa Krishna vietti ystäviensä kanssa Vrajan niityillä telmien, lehmiä paimentaen ja huilua soitellen. Näinä vuosina hän kohtasi myös Yamuna-joen saastuttaneen Kaliya-käärmeen painiottelussa tämän kukistaen, sekä Dhenuka-aasidemonin kuperkeikkaa puun latvaan heittäen. Ystäviään suojellakseen Krishna nielaisi kerran kokonaisen metsäpalon. Tapasipa hän Brahmankin, hindujen luojajumalan, joka luuli Krishnaa tavalliseksi pojaksi, mutta totesi lopulta nolona tämän olevan itseään huomattavasti voimallisempi. Tämän jakson kenties tunnetuin tapahtuma on Govardhan-kukkulan nostaminen. Keskeytettyään Indralle, taivaallisia planeettoja hallitsevalle jumaluudelle, suoritettavan uhrimenon, tämä lähetti tuhon sadepilvet ja myrskyt Vrajan kylän tuhotakseen. Kylän asukkaita, rakkaita ystäviään ja sukulaisiaan, suojellakseen Krishna piti Govardhan-kukkulaa yllä vasemman kätensä pikkusormella viikon päivät.

Krishna nuorukaisena

Krishnan nuoruusvuodet kuluivat mukavasti Vrajan paimentyttöjen seurassa. Nämä, erityisesti Radha, viehättyivät tämän suloiseen huilunsoittoon, rientäen keskiyöllä metsään tätä tapaamaan. Heidän kanssaan Krishna esitti kenties kaikista leikeistään kuuluisimman, rakkauden täyttämän yöllisen rasa-tanssin. Näinä vuosina Krishna kohtasi myös härän muotoisen Arishta-demonin, hevosena ilmestyneen Keshi-demonin ja paimenpojaksi naamioituneen Vyoma-demonin.

Kohti Mathuraa

Pian kuitenkin, julman kohtalon myötä, Vrajaan saapui Akrura, Krishnan eno, joka oli tullut tätä noutamaan Mathuraan Kamsan käskystä. Velvollisuudentuntoisena Krishna sinne lähtikin veljensä Balaraman kanssa, Vasudevasta ja Devakista huolissaan. Saavuttuaan Mathuraan veljekset kohtasivat suuren areenan keskellä raivokkaan Kuvalayapida-elefantin sekä hurjat painijat Chanuran ja Mushtikan, nämä kaikki kukistaen ja sen jälkeen Kamsan surmaten. Tämän jälkeen hyveellinen Ugrasena, Kamsan isä ja tämän vallasta syöksemä aiempi hallitsija, palautettiin valtaan rauhan ja hyvinvoinnin palatessa seudulle.

Dwarakan kaupungissa

Kamsan kuoltua tämän appi, Jarasandha, hyökkäsi armeijansa kanssa Mathuran kaupunkiin vävynsä kuoleman kostaakseen. Krishnan johdolla Kamsan armeija kukistettiin kokonaista seitsemäntoista kertaa. Tämän jälkeen Krishna asettui rakennuttamaansa Dvarakan kaupunkiin Intian länsirannikolle, avioituen yhteensä 16108 kuningattaren kanssa, joista etummaisina Rukmini ja Satyabhama. Kerrotaan, että Krishnalla oli joka kuningattarelle oma palatsi, ja jumalaisen mahtinsa avulla tämä olikin jokaisen palatsissa yhtä aikaa.

Kurukshetran taistelu

Mahabharata-teoksesta tunnetussa suuressa Kurukshetran taistelussa selviteltiin Pandava- ja Kaurava-perheiden välejä. Viisi Pandun poikaa, Arjuna, Yudhisthira, Bhima, Nakula ja Sahadeva, kaikki Krishnan läheisiä ystäviä Dwarakan kaupungissa, olivat taistelun pääosissa. Sodan alkua odoteltaessa Krishna puhui kuuluisan Bhagavad-gitan Arjunan epäröinnin hälventääkseen ja ihmiskuntaa opettaakseen.

Tärkeitä henkilöitä

Tärkeitä henkilöitä, jotka osallistuvat Krishnan päivittäisiin toimiin Vrajassa:

Vrajan neitoja
- Radha - Krishnan ikuinen rakastettu, kaikista Vrajan tytöistä etummaisin. Teologisesti, alkuperäinen korkeimman energian ilmentymä.
- Lalita, Visakha, Citra, Indulekha, Champakalata, Rangadevi, Tungavidya, Sudevi - kahdeksan tärkeintä Radhan ystävätärtä.
- Vrinda - Vrajan metsien jumalatar, Radhan ystävätär.
- Ananga Manjari - Radhan pikkusisko.
- Rupa Manjari - Radhan palvelijattarista etummaisin.

Vanhempia
- Nanda - Krishnan isä, Vrajan paimentolaisyhteisön johtaja.
- Yashoda - Krishnan äiti, Krishnan vanhempainrakkauden etummaisin esimerkki.
- Vrishabhanu - Radhan isä, Nandan ja Yashodan tuttava.
- Kirtida - Radhan äiti.
- Mukhara - Radhan isoäiti.
- Paurnamasi - Kylän tietäjätär, joka toisinaan järjestää Radhan ja Krishnan tapaamisia.
- Jatila - Radhan pahantuulinen, alati epäilevä anoppi.

Ystäviä
- Balarama - Krishnan isoveli.
- Subala - Krishnan ystävistä läheisin.
- Madhumangala - Krishnan pulska bramiiniystävä.
- Sridama - Krishnan ystävä, Radhan veli.

Eläimiä
- Tungi - Radhan lemmikkivasikka
- Kakkhati - Radhan lemmikkiapina
- Mangala, Pingala - Krishnan suosikkilehmiä
- Daksha ja Vicakshana - Krishnan kaksi lemmikkipapukaijaa

Tärkeitä paikkoja Vrajassa

Tärkeitä Krishnan leikkien paikkoja Vrajassa:

Govardhan - Kukkula, jonka Krishna nosti ilmaan, ja jonka ympärillä hän paimentaa lehmiä ystäviensä kanssa päivittäin.
Radha-kunda - Radhan lampi, jossa Krishna ja Vrajan paimentytöt uivat ja leikkivät päivittäin, ja jonka ympärillä he viettävät keskipäivällä aikaansa. Vieressä Shyama-kunda, Krishnan lampi.
Varshana - Radhan ja tämän ystävättärien asuinkylä.
Nanda-gram - Krishnan asuinkylä, vajaan kymmenen kilometrin päässä Radhan kylästä.
Yavat - Radhan aviopuolison ja appivanhempien asuinpaikka, josta tämä karkaa salaa Krishnaa tapaamaan.
Vamshi-vat - Paikka, jossa Krishna kutsui huilunsa soinnuin Vrajan tyttöjä tanssimaan.
Yamuna - Vrajan läpi virtaava joki.
Surya-kunda - Lampi, jonka rannalla on auringonjumala Suryan temppeli, jossa Radha päivittäin tätä palvoo.
Gostha - Termi, jolla viitataan yleisesti Vrajan laitumiin, joissa Krishna vaeltelee ja paimentaa lehmiään.

Kirjallisuus

Parhaiten Krishna tunnetaan Bhagavad Gītasta, joka on osa Mahabharataa, Intian kirjallisen historian laajinta eeposta. Hindulaiset pitävät Bhagavad Gītaa Krishnan sanelemana. Vanhat Purana-historiikit, näistä erityisesti Srimad Bhagavatamina tunnettu Bhagavata-purana, kertovat lukuisia kertomuksia Krishnasta, usein omia nyanssejaan kertomuksiin lisäten. Myös Harivamsha on vanha, kuuluisa Krishnan tarinaa esittelevä eepos. Jayadevan kuuluisa Gita-govinda -runoelma kuvaa Radhan ja Krishnan rakkautta rasa-tanssin yhteydessä.

Yleisesti tunnettujen teosten ohella kullakin Vaishnava-perinteellä on omat teoksensa, jotka ilmentävät näiden yksilöllistä lähestymistä Krishnaan. Esimerkkinä mainittakoon Nimbarka-perinteen Sanat-kumara-samhita sekä Gaudiya Vaishnavien Govinda-lilamrita, jotka molemmat keskittyvät Krishnan iäti toistuviin asta-kaliya-lilana tunnettuihin päivittäisiin leikkeihin.

Krishnan palvonta

Vaishnavismissa eli Vishnulle omistautuneissa perinteissä erityisesti Krishnaan ovat keskittyneet Madhvan perinne, Vallabhan perinne, Nimbarkan perinne ja Sri Chaitanyan Gaudiya Vaishnava perinne. Näistä jälkimmäiset kaksi palvovat Krishnaa yhdessä Radhan kanssa, Vallabha keskittyy Krishnaan lapsena ja Madhva Krishnan majesteetilliseen hahmoon. Lisäksi on lukuisia pienempiä Krishnalle omistautuneita traditioita. Uushindulainen Krishna-liike on Krishna-traditioista länsimaissa tunnetuin.

Palvonnan muotoja on monia. Yleisimmät metodit ovat Krishnasta kuuleminen, hänen nimiensä ja tekojensa ylistäminen ja niistä laulaminen, tämän meditointi ja tämän palvelus archa-vigrahan eli jumalhahmon muodossa temppeleissä ja alttareilla. Krishnan palvontaa kutsutaan bhaktiksi, tai antaumukseksi. Bhakti-rasamrita-sindhu -nimisessä teoksessaan Rupa Goswami on esitellyt 64 pääasiallista bhakti-palvonnan menetelmää.

Kirjallisuutta

Frith, Nigel: Taru Krišnasta. ((The legend of Krishna, 1975.) 2. painos. Suomentanut Paavo Lehtonen) Jyväskylä Helsinki: Gummerus, 1995. ISBN 951-20-4843-4 (Kaunokirjallinen teos, joka ei täysin pohjaa alkuperäiseen krishnataruun.)

Lähteet

↑ Terhart Franjo, Schulze Janina: Nykymaailman uskonnot: alkuperä, historia, usko, maailmankuva, s. 143. Helsingin Kirjatukku, 2007. ISBN 978-1-4075-1183-2

Aiheesta muualla

Hindulaiset jumalat

[Nykymaailman-1] Terhart Franjo, Schulze Janina: Nykymaailman uskonnot: alkuperä, historia, usko, maailmankuva, s. 143. Helsingin Kirjatukku, 2007. ISBN 978-1-4075-1183-2

[1]