Kuningas

Kuningas on kuningaskunnan miespuolinen monarkki. Kuningas on monarkkien nimityksistä yleisin, koska useimmat monarkiat ovat kuningaskuntia ja perinteisen käytännön mukaan monarkin miespuolisilla jälkeläisillä on kruununperimysjärjestyksessä etuoikeus valtaistuimeen ennen mahdollisia sisariaan, vaikka nämä olisivat miespuolista perijää vanhempia. Tilanne on hieman muuttumassa, kun viime vuosikymmeninä monissa kuningaskunnissa on siirrytty sukupuolesta riippumattomaan kruununperimykseen ja siten todennäköisyys sille, että maahan tulee uuden kuninkaan sijaan kruunullinen kuningatar, on suurempaa kuin aikaisemmin oli.

Lombardian rautakruunu, Italian keskiaikaisen kuningaskunnan kuninkaiden käyttämä kruunu.

Yksi kaikkien aikojen tunnetuimmista kuninkaista, Ranskan Ludvig XIV, kuninkaallisten symboleiden, kruunun, valtikan ja kärpännahkaviitan kanssa. Hyacinthe Rigaudin maalaama muotokuva.

Kaarle XVI Kustaa, Ruotsin kuningas vuodesta 1973.

Yleistä

Nykyisin kuningas on monissa maissa lähinnä symbolinen ja muodollinen valtionpäämies, jonka tehtävät ovat enemmän edustuksellisia ja seremoniallisia kuin päivänpolitiikkaan liittyviä (kuten pohjoismaisissa monarkioissa, Yhdistyneessä Kuningaskunnassa, Benelux-alueen kuningaskunnissa ja Espanjassa). Ylin vallankäyttäjä näissä maissa on tavallisesti pääministeri. Kuninkaan asema on nykyään tavallisesti perinnöllinen ja hän säilyy tavallisesti kuninkaana kuolemaansa asti, kun taas esimerkiksi presidentit valitaan määräajaksi. Kuningas voi kuitenkin vapaaehtoisesti luopua kruunusta eli jättää kuninkaan aseman.

Kuninkaan vaimosta käytetään nimitystä kuningatar. Tällaisilla kuningattarilla on harvoin varsinaista valtaa, joskin historian saatossa on ollut poikkeuksiakin. Kuninkaan kuollessa kuningatar toimii yleensä holhoojahallitsijana, jos perillinen on vielä alaikäinen. Esimerkiksi Ranskassa kuningatar Anna Itävaltalainen toimi holhoojahallitsijana vuodet 1643–1651, kunnes hänen poikansa Ludvig XIV saavutti täysi-ikäisyyden.

Kuninkaan ja kuningattaren naispuolisia jälkeläisiä kutsutaan prinsessoiksi ja miespuolisia prinsseiksi. Valtaistuimen perijä on kruununprinssi tai kruununprinsessa, paitsi Isossa-Britanniassa, jossa tällaisia arvonimiä ei ole käytössä (mutta hallitsijan vanhimmalle pojalle saatetaan myöntää Walesin prinssin arvo).

Sanan etymologia

Suomen ja viron kuningas-sana on varhainen, ehkäpä jo pronssikautinen germaaninen lainasana muodosta *kuninggaz, josta ovat muodostuneet muun muassa ruotsin konung (kung), englannin king ja saksan König. Suomessa ja virossa sana on niiden ei-germaanisuudesta ja ei-indoeurooppalaisuudesta huolimatta säilynyt siis paremmin ennallaan kuin germaanikielissä, mikä on muutenkin yleistä. Sama germaaninen sana on lainattu varhain myös slaavilaisiin kieliin, joissa sitä edustaa esimerkiksi venäjän knjaz (князь) ’ruhtinas’.

Sanan vertauskuvalliset merkitykset

Kuningas-sana on levinnyt myös epävirallisiin yhteyksiin, kuten: Elvistä kutsutaan usein kuninkaaksi tai rock ’n’ rollin kuninkaaksi. Suomessa jalkapalloilija Jari Litmasesta käytetään usein lempinimeä Kuningas.

Katso myös

• Kuningatar
• Luettelo vallassa olevista monarkeista
• Kuninkaiden kuningas

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kuningas Wikimedia Commonsissa