Luutnantti

Luutnantti (lyhenne luutn.^[1] tai ltn) on Suomen puolustusvoimissa ja rajavartiolaitoksessa käytettävä upseerinarvo.^[2]^[3] Luutnantti-nimitys tulee alun perin ranskan kielestä lieu tenant (lat. locum tenens), mikä tarkoittaa sijassa olevaa eli (kapteenin) sijaista tai laajemmin apulaista. Luutnantista seuraava ylempi arvo on yliluutnantti. Luutnantin arvo on yliluutnantin arvon lisäksi ainoa upseeriarvo, joka on sama kaikissa puolustushaaroissa.

Suomessa

Eräissä armeijoissa luutnantin arvo ei vastaa Suomen puolustusvoimien luutnanttia, vaan joukkueenjohtajaa, missä tehtävässä Suomessa toimivat vänrikit. Tällöin käytössä on myös ensimmäisen tai vanhemman luutnantin arvo, joka vastaa Suomessa yliluutnanttia.

Yliluutnantin nimitys tulee Suomeen Saksasta^lähde? (Oberleutnant) ja sitä käytetään myös muissa Pohjoismaissa. Mannerheim ei halunnut Suomen sisällissodan aikana yliluutnanttia itsenäisen Suomen sotilasarvoihin pitäen sitä saksalaisena käytäntönä.^lähde? Yliluutnantin sotilasarvo tuli Suomen puolustusvoimissa käyttöön vasta Mannerheimin kuoleman jälkeen 1952.

Luutnantin arvoon voidaan ylentää puolustusvoimien tai rajavartiolaitoksen palkattuun henkilöstöön tai reserviin kuuluva vänrikki tai aliluutnantti. Upseerit, jotka ovat suorittaneet Maanpuolustuskorkeakoulussa sotatieteiden kandidaatin tutkinnon, aloittavat palveluksensa luutnantin arvossa ja yleensä joukkueen johtajina.

Luutnantin arvomerkissä kauluslaatassa on kaksi pientä kultaista heraldista ruusua. Vastaavassa hihamerkissä (ja merivoimien olkapolettimerkissä) on kaksi kultaista kaluunaa. Arvomerkin yläpuolella oleva keltainen leijona oli aiemmin kadetti- ja insinööriupseerien tunnus, mutta vuoden 2010 muutoksen jälkeen leijona korvasi opisto- ja teknikkoupseerien erikoismerkit. Erikoisupseereiden kaluunanauhojen välistä näkyvät ”pohjavärit” säilyvät ja ne ovat lääkintäalalla punaiset, insinööreillä ja teknikoilla violetit ja musiikkialalla vaaleansiniset.^[4]