Wikipedia

Martta Salmela-Järvinen

suomalainen poliitikko

Martta Helena Salmela-Järvinen (o.s. Hellstedt, 31. maaliskuuta 1892 Akaa – 16. syyskuuta 1987 Helsinki) oli suomalainen sosiaalineuvos, poliitikko ja kirjailija, joka toimi 26 vuoden ajan SDP:n ja sittemmin SDP:stä erkaantuneen Työväen ja Pienviljelijäin Sosialidemokraattisen Liiton (TPSL) kansanedustajana sekä Helsingin kunnallispoliitikkona. Salmela-Järvinen toimi lisäksi kuuden vuoden ajan TPSL:n eduskuntaryhmän puheenjohtajana.

Martta Salmela-Järvinen
Martta Salmela-Järvinen 1940-luvulla.
Martta Salmela-Järvinen 1940-luvulla.
Kansanedustaja
1.9.1939–4.4.1966
Ryhmä/puolue SDP, TPSL
Vaalipiiri Uusimaa, Helsinki
Henkilötiedot
Syntynyt31. maaliskuuta 1892
Akaa
Kuollut16. syyskuuta 1987 (95 vuotta)
Helsinki
Ammatti toiminnanjohtaja

Salmela-Järvisen poliittinen ura kesti kokonaisuudessaan yli neljäkymmentä vuotta. Hän oli sosiaalidemokraattisen työväenliikkeen keskeisimpiä naispuolisia poliitikkoja, joka vaikutti erityisesti äitien, lasten ja vanhusten sosiaaliturvan parantamiseen. Salmela-Järvinen oli myös mukana useiden eri järjestöjen toiminnassa toimien muun muassa Ensi- ja turvakotien liiton sekä Sosialidemokraattisen naisliiton toiminnanjohtajana.[1]

Salmela-Järvisen kaunokirjallinen tuotanto käsittää lehtiartikkeleiden lisäksi seitsemän näytelmää, kymmeniä pienoisnäytelmiä ja yhden romaanin.[2] Häneltä julkaistiin lisäksi Miina Sillanpäästä kertova elämäkerta sekä neliosainen muistelmateos, joka luotaa suomalaisen työväenliikkeen historiaa vuosikymmenten ajalta.[1]

Lapsuus ja teinivuodet

muokkaa

Akaan Kylmäkoskella syntyneen Martta Salmela-Järvisen vanhemmat olivat räätäli Johan Oskar Hellstedt (1865-1892) ja Ida Maria Heikintytär (1869-1954). Isä kuoli jo pari kuukautta ennen hänen syntymäänsä. Kaksivuotiaan isoveljen kuoltua hieman myöhemmin keuhkotautiin Salmela-Järvinen jäi kahdestaan äitinsä kanssa.[1] Muutaman vuoden kuluttua heidät häädettiin kodistaan Sääksmäkeen ja velkaantuneen äidin vähäinen omaisuus pakkohuutokaupattiin. Vuonna 1900 perhe muutti Helsingin Linjoille, jossa äiti työskenteli rakennuksilla tiilenkantajana.[3] Salmela-Järviselle syntyi Helsingissä avioton velipuoli, joka kuoli vain muutaman viikon ikäisenä.[4]

Ida Hellstedt oli mukana ammattiyhdistysliikkeen ja työläisaktivistien toiminnassa, joten Salmela-Järvinen tutustui työväenliikkeeseen lapsuudestaan lähtien. Kansakoulussa hänen opettajanaan toimi muun muassa vapaa-ajattelija Agnes von Konow. Sortovuosien aikana hän todisti muun muassa kutsuntamellakoita ja Ihanneliittoon liityttyään osallistui vuonna 1904 ensimmäiseen mielenosoitukseensa Mäntymäen kentällä. Kansakoulun käytyään Salmela-Järvinen halusi vapaaoppilaaksi Lucina Hagmanin johtamaan Uuteen yhteiskouluun, mutta luopui ajatuksesta kalliiden oppikirjakustannusten vuoksi.[3] Koulunkäynnin sijaan hän kartutti tietojaan ahkeralla itseopiskelulla.[2] .

Salmela-Järvinen avioitui vuonna 1910 ja sai ensimmäisen lapsensa vuoden kuluttua[5].

Ura

muokkaa

Palkkatyö

muokkaa

Salmela-Järvinen aloitti työnteon jo kymmenvuotiaana myymällä Työmies-lehteä[3]. Hän pestautui 14-vuotiaana palvelijattareksi ja sai vuonna 1910 töitä kirjansitojana, missä tehtävässä viipyi vuoteen 1923 asti.[1]

Vuonna 1921 Salmela-Järvinen alkoi toimia myös Suomen Sosialidemokraattisen Työläisnaisliiton (myöh. Sosialidemokraattinen Naisliitto) kiertävänä puhujana ja toimitsijana.[1] Ensi töikseen hän matkusti Pohjois-Hämeeseen elvyttämään sisällissodan lamauttamien työväenyhdistysten ja puolueen paikallisosastojen toimintaa. Salmela-Järvinen vieraili muun muassa Jämsän seudulla, jossa oli teloitettu useita kymmeniä työväenliikkeen jäseniä.[6]

Salmela-Järvinen työskenteli Uudenmaan vaalipiirin sosialidemokraattisen piirijärjestön toimistonhoitajana vuodet 1924-1936, mistä tehtävästä hän siirtyi Suomen Sosialidemokraattisen Työläisnaisliiton sihteeriksi (1936-1953)[1] ja saman liiton julkaiseman Tulevaisuus-lehden päätoimittajaksi (1937–1953).[7] Salmela-Järvinen toimi myös Ensi- ja turvakotien liiton sihteerinä (1945-1953) ja toiminnanjohtajana (1953-1971).[8]

Luottamustehtävät

muokkaa
 
Martta Salmela-Järvinen 1960-luvulla.

Puoluepolitiikka

muokkaa

Salmela-Järvinen liittyi Suomen sosialidemokraattisen puolueen jäseneksi helmikuun vallankumouksen jälkeen vuonna 1917[1]. Hänet valittiin kymmenen vuoden kuluttua Helsingin kaupunginvaltuustoon[1]. Salmela-Järvinen oli myös Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen vuosina 1927–1929, 1933–1953 ja 1960–1964. Hän toimi kaupunginhallituksessa vuosina 1938–1944.

Salmela-Järvisen kansanedustajanura alkoi vuonna 1939 hänen ollessaan 47-vuotias[8].

Salmela-Järvinen laati Talvisodan aikana Tyyne Leivo-Larssonin ja Sosialidemokraattisen työläisnaisliiton puheenjohtajan Miina Sillanpään kanssa kirjelmän, joka salli työläisnaisliiton jäsenten liittymisen myös Lotta Svärdin jäseniksi.[1] Päätös synnytti jatkosodan jälkeen pahansuopia juoruja poliittisten vastustajien keskuudessa. Hänen väitettiin muun muassa saaneen ansioistaan Natsi-Saksan kunniamerkin ja käyneen itse luovuttamassa Kalevala-korun Emmy Göringille. Huhut eivät vaikuttaneet kansansuosioon, vaan 1945 Salmela-Järvinen uudelleenvalittiin eduskuntaan yli 16 000 äänellä.[9]

Salmela-Järvinen oli sosialidemokraattien johtavia naishahmoja, vaikkei noussutkaan koskaan ministeriksi. Hän havitteli muun muassa Törngrenin hallituksen sosiaaliministerin salkkua vuonna 1954, mutta virka annettiin Tyyne Leivo-Larssonille.[1][2]

Salmela-Järvisen rooli muodostui keskeiseksi Työväen ja Pienviljelijäin Sosialidemokraattisessa Liitossa, joka oli SDP:n puheenjohtajan mukaan nimettyjen skogilaisten eli SDP:n vasemmistosiiven 1950-luvun lopulla perustama uusi puolue. TPSL:n perustamisen taustalla oli se, ettei kahtia jakautuneen SDP:n puolueneuvosto hyväksynyt sitä, että Sukselaisen I hallituksen ministereiksi valittiin skogilaisiin kuuluneita kansanedustajia. Se päätti tämän vuoksi, ettei kyseisiä ministereitä saanut asettaa enää SDP:n ehdokaslistoille. Kyseiset ministerit perustivat tämän jälkeen Sosialidemokraattisen opposition nimellä toimineen eduskuntaryhmän, joka laati omat ehdokaslistansa heinäkuun 1958 eduskuntavaaleihin. Salmela-Järvinen uudelleenvalittiin näiltä listoilta kahden muun kansanedustajan lisäksi, ja vaalien jälkeen ryhmään loikkasi vielä yksitoista muuta SDP:n listoilta valittua kansanedustajaa. SDP:n puolueneuvosto vastasi tähän erottamalla Salmela-Järvisen ja muut skogilaisten johtoryhmään kuuluneet.[10]

Salmela-Järvinen ja muut skogilaiset perustivat seuraavana vuonna TPSL:n, jonka puheenjohtajaksi valittiin siihen asti SDP:n puheenjohtajana toiminut Emil Skog. Salmela-Järvinen toimi TPSL:n eduskuntaryhmän puheenjohtajana sekä puolueen varapuheenjohtajana vuosina 1959-1965. Hän toimi samana ajanjaksona myös Sosialidemokraattisen naisliiton puheenjohtajana. Salmela-Järvinen palasi SDP:n jäseneksi vasta TPSL:n lakkauttamisen jälkeen vuonna 1973. Salmela-Järvinen oli 74-vuotias jättäessään eduskunnan.[8][1]

Salmela-Järvinen toimi presidentin valitsijamiehenä 1940, 1943, 1950 ja 1956.

Muita luottamustehtäviä

muokkaa

Salmela-Järvinen toimi Vanhojen Huolto ry:n ja Koteja vanhuksille ry:n puheenjohtajana[8]. Hän oli lisäksi mukana käynnistämässä Sosialidemokraattisen naisliiton aloitteesta syntynyttä Ensikoti-järjestelmää ja toimi Lasten Päivän Säätiön valtuuskunnan puheenjohtajana ja Väestöliiton varapuheenjohtajana. Hän oli myös Pohjoismaiden neuvoston jäsen ja kuului Yleisradion, Elannon, Kansan ja Hakan hallintoneuvostoihin. [1][7] Vuonna 1952 Salmela-Järvinen kutsuttiin vastaperustetun Alli Paasikiven Säätiön hallituksen jäseneksi.[11]

Salmela-Järvinen toimi sotavuosina Naisten työvalmiusliitossa, Pohjoismaisen avun Suomen keskuksessa ja Rajan avussa[1].

Salmela-Järviselle myönnettiin sosiaalineuvoksen arvonimi vuonna 1962[1].

Kirjallinen toiminta

muokkaa

Martta Salmela-Järvisen kirjallinen tuotanto käsittää lehtiartikkeleiden ohella muun muassa Miina Sillanpään elämäkerran, neliosaiset muistelmat, seitsemän kokoillan näytelmää, kymmeniä pienoisnäytelmiä sekä vanhainkotiin sijoittuvan romaanin[2]. Salmela-Järvinen käsikirjoitti myös laittomia abortteja käsittelevän elokuvan Tuhottu nuoruus, joka tuli ensi-iltaan vuonna 1947 (ohjaus Hannu Leminen)[12].

Salmela-Järvisen ura työväenlehdissä alkoi jo 1920-luvulla[1]. Hänen ensimmäinen näytelmänsä oli Valo syttyy ja sammuu (1934). Se pääsi Helsingin Kansanteatterin ohjelmistoon kirjailija-kansanedustaja Sylvi-Kyllikki Kilven esiteltyä sen teatterinjohtaja Eino Salmelaiselle. Kilpi tuki pitkään Salmela-Järvisen näytelmäkirjailijan uraa ja naiset tekivät yhteistyötä myös politiikassa. Jatkosodan aikana molemmat kirjoittivat artikkelin kansallista yhtenäisyyttä nostattaneeseen propagandakirjaan Arkielämän aseveljeyttä. Ystävyys katkesi sotavuosien jälkeen Kilven siirryttyä kansandemokraattien riveihin. Välirikko oli niin lopullinen, etteivät he mainitse toisiaan edes muistelmissaan.[2]

Salmela-Järvisen päiväkirjoihin pohjautuvat muistelmat ilmestyivät neljässä osassa vuosina 1965-1968. Ne kattavat hänen elämänsä aina varhaislapsuudesta 1950-luvun loppuun saakka. Salmela-Järvinen tarjosi lapsuusmuistelmiaan Tammelle jo vuonna 1949, mutta kirja julkaistiin vasta 1965. Teoksesta tuli suuri myyntimenestys ja siitä otettiin neljä painosta. Loput muistelmistaan hän kirjoitti jätettyään eduskunnan vuonna 1966. Salmela-Järvinen kuvaa muistelmissaan koko suomalaisen työväenliikkeen ja erityisesti työläisnaisliikkeen kehitystä oman toimintansa kautta. Hän käyttää tekstissään usein kollektiivista me-muotoa kertoessaan työläisperheiden elämästä.[2]

Vuonna 1973 ilmestyi Salmela-Järvisen elämäkerta Miina Sillanpäästä, jonka kanssa hän oli ollut tekemisissä lähes puolen vuosisadan ajan. Salmela-Järvisen pitkän kirjallisen uran viimeinen teos oli vuonna 1980 ilmestynyt vanhainkotiin sijoittuva romaani. Salmela-Järvinen oli romaaninsa ilmestyessä jo 88-vuotias.[1][13]

Yksityiselämä

muokkaa

Martta Salmela-Järvinen avioitui vuonna 1910 kivityömies Eino Salmelan (1890-1948) kanssa, joka oli kotoisin Mikkelin maalaiskunnasta[14]. Heidän avioliitostaan syntyi viisi lasta, joista yksi kuoli jo vuoden ikäisenä. Muiden joukossa oli muun muassa niin ikään sosiaalineuvoksen arvonimen saanut Irja Salmela (1912–2003) sekä toimittaja Hertta Myllymäki (1920–2012).[1]

Punakaartissa taistellut Eino joutui sisällissodan jälkeen vankileirille, ja Salmela-Järvinen joutui elättämään viisilapsisen perheen yksin. Sodan jälkeisinä viikkoina hän kiersi Helsingin ympäristön maataloja etsiessään ruokaa, mutta saaliina oli usein vain pari nahistunutta juuresta. Salmela-Järvinen jonotti myös kaupunkihälytyksen ruoka-apua, jota ei riittänyt kaikille. Lopulta hän sai nälkäkuoleman partaalla olleille lapsilleen ruokaa käännyttyään suoraan pastori K. V. Hurmerinnan puoleen.[14]

Tammisaaresta vapauduttuaan Eino lähti mukaan kommunistien maanalaiseen toimintaan, mikä toi hänelle uuden vankeustuomion. Salmela-Järvinen pani avioeron vireille miehensä vapauduttua uudemman kerran vuonna 1927.[15]

Vuonna 1934 Salmela-Järvinen meni naimisiin toimittaja Toivo S. Järvisen kanssa. Heille syntyi kaksi poikaa, joista toinen kuoli nelivuotiaana.[1]

Salmela-Järvinen asui viimeiset vuotensa Sosialidemokraattisen Naisliiton perustamassa Käpyrinteen vanhainkodissa,[1] jossa myös hänen äitinsä ja tyttärensä viettivät vanhuusvuosiaan.lähde? Salmela-Järvinen kuoli 95-vuotiaana syyskuussa 1987. Hänet on haudattu Malmin hautausmaalle.[16]

Salmela-Järvisestä tehdyt dokumenttielokuvat

muokkaa

Salmela-Järvisestä kertova Heikki T. Partasen ohjaama dokumenttielokuva Silta televisioitiin vuonna 2018. Elokuva oli osa Yle TV1:n Dokumenttiprojektia.[17] Myös Yle Radio 1:n vuonna 2015 valmistuneeseen sarjaan Lapsuus 100 vuotta sitten sisältyi Salmela-Järvistä käsittelevä jakso[18].

Salmela-Järvinen esiintyi jo vuonna 1934 Johan Helon ja J. W. Kedon kanssa Yrjö Kallisen ohjaamassa sosialidemokraattien vaalielokuvaksi tarkoitetussa lyhytdokumentissa Helsinki punaiseksi. Valtion filmitarkastamo kielsi kuitenkin elokuvan esittämisen kiihotuslakiin vedoten.[19][20]

Teoksia

muokkaa
  • Missä ovat lapsemme? Kuvaus vanhemmalle väelle lapsijärjestöjen toiminnasta. Hämeenlinna: S. sos.-dem. raittiusliitto, 1932.
  • Naiset ja yhteiskunta. Helsinki: Helsingin sos.-dem. naisyhdistys, 1933.
  • Luontohan se on... : 1-näytöksinen kuvaus opastuskurssien päättäjäisiin. (Kansanvallan näytelmistö 29) Helsinki: Kansanvalta, 1935.
  • Nimipäivä : vuorokeskustelu aikuisille. (KK:n Naiset Mukaan -toimikunnan vuorokeskusteluja n:o 3) Helsinki: Kulutusosuuskuntien Keskusliitto, 1935.
  • Suuri päämäärä : 1-näytöksinen tuokiokuva. (Kansanvallan näytelmistö 27) Kansanvalta, 1935.
  • Ruostuuhan rautakin : 1-näytöksinen näytelmä. (Kansanvallan näytelmistö 32) Helsinki: Kansanvalta, 1935.
  • Kekkerit : vuoropuhelu. Helsinki: Ilmoittajain reklaamitoimisto, 1938.
  • Musta kissa : 1-osainen näytelmä. Helsinki: Suomen sos.dem. raittiusliitto, 1943.
  • Naiset ja kunnallispolitiikka. Helsinki: Sos.-dem. työläisnaisliitto, 1943.
  • Totta ja satua: uninäytelmä : 3 kuvaelmaa. Helsinki: Suomen sos.dem. raittiusliitto, 1944.
  • ”Eestä leivän, hengen, kunniamme...” : Uudenmaan sos.-dem. piirijärjestön vaiheita 50 vuoden ajalta. Helsinki: Uudenmaan sos.-dem. piirijärjestö, 1956.
  • Kun se parasta on ollut : lapsuuden muistelmat. Porvoo; Helsinki: WSOY, 1965.
  • Alas lyötiin vanha maailma: muistikuvia ja näkymiä vuosilta 1906–1918. Porvoo; Helsinki: WSOY, 1966.
  • Taipui vaan ei taittunut: muistikuvia ja näkymiä vuosilta 1918–1939. Porvoo; Helsinki: WSOY, 1966.
  • Kaikissa meissä vikaa on: muistikuvia ja näkymiä vuosilta 1939–1959. Porvoo; Helsinki: WSOY, 1968.
  • Miina Sillanpää : legenda jo eläessään. Porvoo; Helsinki: WSOY, 1973. ISBN 951-00600-1-1
  • Tuhannen tarinan talo : romaani. Porvoo; Helsinki; Juva: WSOY, 1980. ISBN 951-00982-8-0

Kirjallisuutta

muokkaa
  • Heinänen, Aira (toim.): Vanhus – lähimmäinen : juhlajulkaisu. (Kunniapuheenjohtaja Martta Salmela-Järvisen 90-vuotis- ja puheenjohtaja Elisabet Järvisen 70-vuotisjuhlajulkaisu) Helsinki: Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto, 1982. ISBN 951-99367-9-3
  • Järvinen, Esa Tapio: Martta Salmela-Järvisen sukututkimusta. Helsinki: tekijä, 1997.

Lähteet

muokkaa
  1. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s Lähteenmäki, Maria: Salmela-Järvinen, Martta (1892–1987) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 22.4.1998. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 13.9.2011.
  2. ↑ a b c d e f Hentilä, Marjaliisa: Oman elämänsä tarkkailijat Martta Salmela-Järvinen ja Sylvi-Kyllikki Kilpi 2004. Työväenliikkeen kirjasto. Viitattu 11.4.2007.
  3. ↑ a b c Väisänen, Virpi: Lapsuus 100 vuotta sitten: Martta Salmela-Järvinen (haastattelu vuodelta 1983) 25.5.2015. Yle Areena. Viitattu 12.4.2024.
  4. ↑ Ida Maria Heikintytär Hellstedt 6.4.2024. Geni. Viitattu 12.4.2024.
  5. ↑ Lähteenmäki, Maria: Salmela-Järvinen, Martta (1892–1987) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 22.4.1998. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 13.9.2011.
  6. ↑ Rislakki, Jukka: Kauhun aika : neljä väkivallan kuukautta keskisuomalaisessa jokilaaksossa, s. 161. Tampere: Vastapaino, 1995. ISBN 951-90668-9-6
  7. ↑ a b Kuka kukin on 1982, s. 867. Helsinki: Otava, 1982. ISBN 951-10665-9-5
  8. ↑ a b c d Martta Salmela-Järvinen www.eduskunta.fi. Viitattu 26.9.2024.
  9. ↑ Puumalainen, Irma: Lieksan Anni : aikakautensa vahva nainen, s. 171. Helsinki: Books on Demand, 2015. ISBN 978-952-33036-5-2
  10. ↑ Martta Salmela-Järvinen: Kaikissa meissä vikaa on: muistikuvia ja näkymiä vuosilta 1939–1959. WSOY 1968.
  11. ↑ Säätiön historiasta Alli Paasikiven Säätiö. Viitattu 12.4.2024.
  12. ↑ Tuhottu nuoruus Kansallinen audiovisuaalinen instituutti. Finna. Viitattu 12.4.2024.
  13. ↑ Tuhannen tarinan talo www.kirjasampo.fi. Viitattu 26.9.2024.
  14. ↑ a b Kaarninen, Mervi: ”Kirkko, lapset ja sisällissota”, Sisällissota 1918 ja kirkko, s. 85. (Suomen Kirkkohistoriallisen Seuran toimituksia 212) Helsinki: Suomen Kirkkohistoriallinen Seura, 2009. ISBN 978-952-50315-5-3 Teoksen verkkoversio (PDF).
  15. ↑ Martta Salmela-Järvinen: Taipui vaan ei taittunut: muistikuvia ja näkymiä vuosilta 1918–1939. WSOY 1966.
  16. ↑ Salmela-Järvinen, Martha Helena Hautahaku.fi. Viitattu 12.4.2024.
  17. ↑ Dokumenttiprojekti: Silta – työväenliikkeen voimanaisen ja hyvinvointivaltion tarina 25.4.2018. Yleisradio. Viitattu 12.4.2024.
  18. ↑ Oinaala, Sampsa: Sosialismia pienestä pitäen (vain tilaajille) 25.5.2015. Helsingin Sanomat. Viitattu 12.4.2024.
  19. ↑ Helsinki punaiseksi Elonet. Viitattu 12.4.2024.
  20. ↑ Olkkonen, Tuomo: Helsinki punaiseksi -vaalielokuva joutui sensuuriin Tiellä sananvapauteen. 23.11.2016. Kansalliskirjasto. Viitattu 12.4.2024.

Aiheesta muualla

muokkaa
Sosialidemokraattien kansanedustajat
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Martta_Salmela-Järvinen&oldid=22658597”