Naudanliha
Naudanliha on nautaeläimestä saatavaa lihaa, jota käytetään moniin eri liharuokiin. Ruhon etupäästä saadaan lihoja keitto- ja haudutusruokiin, kun taas takapäästä saadaan mureita filee- ja paistipaloja.
Sonnit teurastetaan Suomessa yleensä 1,5-vuoden ikäisinä, lypsylehmät viiden vuoden[1] ja hiehot eli poikimattomat lehmät reilun vuoden ikäisinä[2]. Aikuisen nautaeläimen eli lehmän ja ison sonnin, lihaa sanotaan raavaanlihaksi. Nuoresta, alle 80-kiloisesta naudasta, saatavaa lihaa kutsutaan vasikanlihaksi, vanhempaa taas sukupuolesta riippumatta häränlihaksi.[3]
Lihakarjarotuja ovat Aberdeen Angus, Charolais, Hereford, Highland cattle, Limousin, Simmental ja Blonde D'aquitaine.[4]
Osassa maailman maita on niin äärevä ilmasto, ettei suurin osa maatalousmaasta sovellu muuhun kuin nautojen tai muiden märehtijöiden laitumeksi.[5] Nautojen pito sopii erityisen hyvin myös Pohjois-Suomeen, jossa se on yleensä tuottavampaa kuin esimerkiksi viljanviljely.[6]
Raavaanliha
muokkaaRaavaanliha on täysikasvuisen naudan lihaa lehmästä, sonnista tai härästä. Se on väriltään tummanpunaista, maultaan voimakasta ja sisältää melko paljon sidekudosta. Raavaanruhon parhaita osia ovat selkälihat, varsinkin selän takaosasta saatava fileeselkä.[7]
Kuluttajat arvostavat mureaa ja marmoroitunutta lihaa eli lihassyiden väliin kertynyttä rasvaa. Suuri sidekudoksen määrä aiheuttaa lihaan sitkeyttä. Vanhassa eläimessä on enemmän sidekudosta kuin nuoressa.[8] Vanhassa eläimessä on kuitenkin myös enemmän marmoroitunutta lihaa[9].
Marmoroituneet selkälihat mureutetaan pitämällä niitä riippumassa, ja ne myydään häränfilee-nimellä[7].
Vasikanliha
muokkaaAlle vuoden ikäisiä nautoja kutsutaan vasikoiksi. Vasikanlihalla tarkoitetaan alle sata kiloa painavan nuoren naudan lihaa. Teurastettavat vasikat ovat yleensä 4–6 kuukauden ikäisiä sonnivasikoita, jotka on nimetty ruokintatavan mukaan. Juottovasikat ruokitaan pelkästään maidolla, viljavasikat saavat aluksi maitoa sitten viljaa ja ruohovasikat imevät aluksi emoaan ja saavat sitten ruoakseen ruohoa ja korsirehua.[10]
Vasikan ruhon paloittelu ei juurikaan eroa naudan ruhon paloittelemisesta. Myynnissä ei yleensä ole 2–3-viikkoisen vasikan lihaa, mutta tällaisen hyvin nuoren eläimen liha on pehmeää ja lähes valkoista. Juottovasikasta saatava liha on miedon makuista, harmahtavanpunaista ja vähärasvaista.[10] Suomessa juottovasikoiden kasvatus ei ole sallittua, sillä valtioneuvoston asetus nautojen suojelusta määrää, että vasikan on saatava päivittäin korsirehua kahden viikon iästä alkaen.[11] Viljavasikan liha on ruusunpunaista ja vähemmän mureaa kuin juottovasikan liha. Vasikanlihassa on raavaanlihaan verrattuna vähemmän rasvaa, mutta enemmän kolesterolia. Vasikanlihaa on Suomessa hyvin rajallisesti myynnissä.[10]
Ravintoarvot
muokkaaNaudanliha on erinomainen sinkin lähde ja siinä on yli kaksinkertainen määrä rautaa sian- ja broilerinlihaan verrattuna, lähes kolme kertaa enemmän folaattia kuin sianlihassa ja 50 prosenttia enemmän kaliumia kuin sianlihassa ja vaaleassa broilerinlihassa.[12]
Naudanliha sisältää runsaasti omega 3 -rasvahappoihin kuluvaa DPA:ta eli klupadonihappoa[13].
Liharotuisen suomalaisen naudanlihan sisältämistä tyydyttyneistä rasvahapoista suhteellisesti ja määrällisesti on eniten palmitiinihappoa ja steariinihappoa. Palmitiinihapon osuus on 28–31 prosenttia ja steariinihapon 16–19 prosenttia.[14]
Terveysvaikutukset
muokkaaVuonna 2024 julkaistussa yhdysvaltalaistutkimuksessa havaittiin, että naudanlihan syöjillä esiintyy tavallista harvemmin puutetta proteiinista, kuparista, sinkistä, tiamiinista, folaatista ja B12-vitamiinista.[15] Lihansyönnin ja kuolleisuuden tai sairastavuuden välisistä tilastollisista yhteyksistä on julkaistu runsaasti tutkimuksia, mutta yksikään niistä ei ole tarkastellut nimenomaan naudanlihan kulutuksen terveysvaikutuksia[16].
Ilmastovaikutus
muokkaaSuuria maa-aloja käyttävä ekstensiivinen karjatalous tuottaa eniten ilmastoa lämmittäviä kasvihuonepäästöjä ja intensiivinen tehotuotanto vähiten. Tämä johtuu siitä, että tehotuotannossa käytetään vähiten tuotantopanoksia yhden lihakilon tuottamiseen.
2010-luvun loppupuolella tehtyjen tutkimusten mukaan Suomessa tuotetun naudanlihakilon keskimääräinen ilmastovaikutus vastaa noin 17–18 ekvivalenttikiloa hiilidioksidia.[17] Brasilialaisen naudanlihakilon ilmastovaikutus oli vuonna 2008 julkaistun tutkimuksen mukaan keskimäärin 60 ekvivalenttikiloa hiilidioksidia. Irlannissa tuotetun naudanlihan vastaavat päästöt olivat lähes 40 kiloa, mutta Alankomaissa tuotetun alle 20 kiloa. Laidunnurmella kasvatetun hollantilaisen naudanlihakilon ilmastovaikutus oli vain 9 ekvivalenttikiloa.[18]
Kulutus
muokkaaSuomessa naudanlihaa kulutettiin henkeä kohden 53 grammaa päivässä vuonna 2017,[19] mikä vastaa noin 41 grammaa luutonta naudanlihaa. Noin 85 prosenttia Suomessa myydystä naudanlihasta on lypsylehmien sonnivasikoita, jotka teurastetaan 18–21 kuukauden ikäisinä.lähde?
Uskonnolliset kiellot
muokkaaIntiassa nautoja on pidetty uskonnollisista syistä pyhinä ja naudanlihan käyttö ravinnoksi on laitonta monissa Intian osavaltioissa. Maaliskuussa 2015 kieltolaki astui voimaan Maharashtran osavaltiossa, ja hindunationalistinen BJP-puolue pyrkii levittämään kiellon koko Intian alueelle. Intiassa teurastajat ovat pääasiassa muslimeja, ja kielto vaikuttaa heidän elinkeinoonsa kielteisesti[20] sekä aiheuttaa ongelmia muille muslimeille, koska he eivät saa syödä sianlihaa.
Naudan paloittelu ja osien käyttö ruoanvalmistuksessa
muokkaa
- Kaula: jauheliha
- Potkat: jauheliha, lihaliemi, osso buco
- Etuselkä: keitot, pataruoat, kastikkeelliset liharuoat, karjalanpaisti
- Rinta: lihakeitto, lihamuhennos
- Lapa: uuni- ja pataruoat, kastikkeelliset liharuoat, uuni- ja patapaisti
- Kylki: lihakeitto, jauheliha, täytetty paisti
- Kuve: jauheliha
- Fileeselkä: T-luupihvit, häränkyljykset
- Ulkofilee: kokonaisena paistettu tai grillattu filee, entrecôte, pihvit, leikkeet
- Sisäfilee: kokonaisena paistettu filee, chateaubriand , pihvit, saslikki, fondue
- Paahtopaisti ja sisäpaisti: kokonaisena tai luuttomaksi leikattuna paahtopaisti, paahdetut pihvit, patapaisti
- Kulma- ja ulkopaisti: uuni- ja patapaistit, leikkeet, kääryleet, pihvit, stroganov
- Häntä: keitto, häränhäntäpata
- Kieli: keitto, leikkeleet, pataruoat
Naudoista voidaan käyttää ravinnoksi ruholihan lisäksi myös tali ja muu rasva, pään lihat, maksa, kieli, munuaiset ja sydän. Nämä osat muodostivat 1920-luvun alussa Suomessa yli kymmenen prosenttia naudanlihan kokonaissaannista kiloissa laskettuna ja vielä suuremman osuuden kaloreista.[21]
Lähteet
muokkaa- Uusi Ruutukokki. Helsinki Media Company Oy, 1994. ISBN 951-875-242-7
- Ruuanvalmistuksen käsikirja. WSOY, 2003. ISBN 951-0-28868-3
- Turtia, Kaarina: Gastronomian sanakirja. Helsinki: Otava, 2009. ISBN 978-951-1-18546-8
Viitteet
muokkaa- ↑ Sonnit teurastetaan luultavasti puolitoistavuotiaana, lehmät olisivat eläneet viitisen vuotta – näin navettasuoran vasikoille käy Yle Uutiset. 30.11.2019. Viitattu 20.10.2024.
- ↑ Alkutuotanto www.lihatiedotus.fi. Viitattu 20.10.2024.
- ↑ Huijausta vai ei – mitä ravintolassa myytävä härkä oikeasti on? MTV Uutiset. 28.11.2015. Viitattu 3.10.2024.
- ↑ Pihvikarjarodut Pihvikarjaliitto. Viitattu 21.5.2024.
- ↑ Livestock on grazing lands fao.org. (englanniksi)
- ↑ Maatalous eri osissa Suomea ruokatieto.fi. Viitattu 31.10.2020.
- ↑ a b Turtia 2009, s. 455.
- ↑ Naudan- ja lampaan lihanlaatu. 10.01.2014 Maiju Pesonen, MTT. https://core.ac.uk/download/pdf/52250269.pdf
- ↑ Helsingin pihviravintolasta tuli niin suosittu, ettei toimitusjohtajakaan saanut sieltä pöytää iltalehti.fi. Viitattu 20.10.2024.
- ↑ a b c Turtia 2009, s. 613.
- ↑ Valtioneuvoston asetus nautojen suojelusta, 13. § Finlex. 10.6.2010/592. Helsinki: Edita Publishing oy. Viitattu 24.1.2022.
- ↑ Elintarvikkeet (haku) - Fineli fineli.fi. Viitattu 17.2.2021.
- ↑ Peter Howe, Jon Buckley, Barbara Meyer: Long-chain omega-3 fatty acids in red meat. Nutrition & Dietetics, 2007-09, 64. vsk, nro s4 The Role of, s. S135–S139. doi:10.1111/j.1747-0080.2007.00201.x ISSN 1446-6368 Artikkelin verkkoversio. (englanti)
- ↑ Kämäräinen, Helena: Liharotuisen naudan (Bos taurus) lihan rasvahappokoostu-mukseen ja E-vitamiinipitoisuuteen vaikuttavat tekijät (Sivu 45) Heinäkuu 2011. Itä-Suomen yliopisto. Viitattu 31.10.2020.
- ↑ Sanjiv Agarwal, Victor L. Fulgoni: Beef Consumption Is Associated with Higher Intakes and Adequacy of Key Nutrients in Older Adults Age 60+ Years: National Health and Nutrition Examination Survey 2011–2018 Analysis. Nutrients, 2024-01, 16. vsk, nro 11, s. 1779. doi:10.3390/nu16111779 ISSN 2072-6643 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ beef intake - Search Results - PubMed PubMed. Viitattu 20.10.2024. (englanniksi)
- ↑ Kuohunta naudanlihan ympärillä sai Jari Eerolan pienentämään tilansa hiilijalanjälkeä merkittävästi: ”Olen miettinyt itsekin, onko tälle toiminnalle oikeutusta” Helsingin Sanomat. 17.10.2019.
- ↑ Blonk, Hans & Anton Kool & Boki Luske & Sytske de Waart: Environmental effects of protein-rich food products in the Netherlands. Consequences of animal protein substitutes (Sivut 7-8) bokiluske.com. Joulukuu 2008. Arkistoitu 6.4.2020. (englanniksi)
- ↑ Mitä Suomessa syötiin vuonna 2017 Luonnonvarakeskus. Arkistoitu 18.10.2019. Viitattu 31.10.2020.
- ↑ Nieminen, Tommi: Naudan lihasta tuli laitonta. Helsingin Sanomat, 30.5.2015. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 30.5.2015.
- ↑ Suomen lihantuotanto ja lihankulutus (s. 23) Maatalous. 1.1.1925. Viitattu 3.10.2024.
Aiheesta muualla
muokkaa
- Naudanliha, rasvainen, keskiarvo fineli.fi.