Tämä artikkeli käsittelee taidemaalaria. Toinen Olli Pohjola oli huilisti.

Olli Johannes Pohjola (23. kesäkuuta 1928 Virolahti31. lokakuuta 2017 Liminka[1]) oli suomalainen taidemaalari. Hän teki pääasiassa öljyvärimaalauksia.[2]

Pohjola opiskeli taidealaa Suomen Taideakatemian koulussa 1953–1956. Hänen teoksiaan oli kuitenkin ensi kerran näytteillä jo 1951 Haminassa. Suomessa järjestettyihin yhteisnäyttelyihin Pohjola osallistui 1961 järjestetystä Nuorten näyttelystä alkaen. Hän osallistui Suomen Taiteilijaseuran näyttelyyn 1964 ja 1966, Suomen taideakatemian kolmivuotisnäyttelyyn 1965, 1968 ja 1971 sekä Turussa 1974 järjestettyyn Valtakunnan näyttelyyn.[2]

Ulkomailla järjestetyissä suomalaisen taiteen näyttelyissä Pohjolan teoksia on ollut esillä 1970 Leverkusenissa Länsi-Saksassa ja samana vuonna Bodenissa Ruotsissa. Hänen maalauksiaan on hyväksytty Aineen taidemuseon, K. H. Renlundin museon, Kiistolan säätiön, Oulun kaupungin, Oulun taidemuseon, Suomen valtion ja Vilho Lampi -museon kokoelmiin.[2]

Olli Pohjola työskenteli Limingan taidekoulun opettajana 1966–1979 ja hänet hyväksyttiin Taidemaalariliiton sekä Oulun taiteilijaseuran jäseneksi. Hän oli Oulun taiteilijaseuran perustajajäsen ja toimi seuran puheenjohtajana 1964–1965 ja seuran johtokunnan jäsenenä 1964–1967.[2]

Lähteet

muokkaa
  1. Kangas, Hannes: Kuolleita – Limingan taideopetuksen veturi. Kaleva, 24.12.2017, s. 49.
  2. a b c d Lönn, Rauha (toim.): Kuvataiteilijat 2004, s. 655. Helsinki: Suomen Taiteilijaseura / Kustannus Oy Taide, 2004. ISBN 951-608-063-4

Aiheesta muualla

muokkaa