Olympiakylä

Olympiakylä on Helsingin Käpylässä, Koskelantien pohjoispuolella sijaitseva lamelli- ja pistetaloista koostuva asuinalue, joka rakennettiin alun perin Helsingin vuoden 1940 olympialaisiin osallistuvien ulkomaisten joukkueiden majoitustiloiksi. Alue rakennettiin kahdessa vaiheessa 1938–1940 ja 1948–1952. Helsingin vuoden 1952 olympialaisia varten Käpylään rakennettiin Koskelantien eteläpuolelle vielä toinen alue, Kisakylä, joka toimi kisojen aikana varsinaisena olympiakylänä.

Olympiakylän rakennuksia Untamontiellä.

Rakennus rakenteilla Helsingin Käpylän Kisakylässä syyskuussa 1951.

Asuintalo Untamontiellä Olympiakylässä.

Käpylän Olympiakylää.

Olympiakylä

Helsinki valittiin vuoden 1940 kesäolympialaisten isännäksi heinäkuussa 1938, kun Japani oli peruuttanut kisojen järjestämisen Kiinan-sodan vuoksi. Kisoihin saapuvien ulkomaisten urheilijoiden ja huoltajien majoittamiseksi Käpylään päätettiin kiireesti rakentaa asuintilat noin 3 200 vieraalle. Puu-Käpylän eteläpuoliselle, Koskelantien pohjoispuoliselle alueelle ehdittiinkin rakentaa 400 asuntoa ja muun muassa Suomen ensimmäinen kaukolämpökeskus ennen kuin valmistelut keskeytyivät talvisodan syttymiseen. Funkistyylisten rakennusten suunnittelijoina olivat Martti Välikangas ja Hilding Ekelund. Asuinrakennukset sijoitettiin avoimesti alueen metsäiseen maastoon. Avoin korttelirakenne, yksinkertaiset rakennusmassat ja hyvin suunnitellut asuntopohjat olivat modernin arkkitehtuurin keskeisiä ihanteita Olympiakylässä.

Ensimmäistä kertaa olympialaisten historiassa urheilijoiden majoitustiloiksi rakennettiin kerrostaloasuntoja, jotka oli tarkoitus ottaa kisojen jälkeen asuinkäyttöön. Rakennukset otettiinkin talvisodan jälkeen ja lopullisesti toisen maailmansodan päätyttyä normaaliin asuinkäyttöön, ja alueen rakentaminen jatkui vielä vuosina 1948–1952. Uusia asuinrakennuksia tarvittiin Suomessa sodan jälkeen kipeästi etenkin luovutetuilta alueilta siirtyneen väestön uusiksi kodeiksi. Olympiakylään valmistui lopulta 36 asuintaloa, joiden pihat oli aikakauden ihanteiden mukaisesti suunniteltu ilmaviksi ja vehreiksi. Olympiakylän puutarha-alueet suunnitteli aikanaan tunnettu piha- ja puutarhasuunnittelija Elisabeth Koch. Puutarha-arkkitehti Paul Olsson teki suunnitelmiin myöhemmin joitain muutoksia, mutta Olympiakylän puistomaista ilmettä voidaan pitää silti Kochin aikaansaannoksena. Olympiakylän talot eivät koskaan tarjonneet majoitusta olympiaurheilijoille, mutta Olympiakylä on pysynyt asuinalueen nimenä.

Suomen Docomomo-työryhmä on valinnut Ekelundin ja Välikankaan suunnitteleman funktionalistisen rakennusympäristön modernismin suomalaisten merkkikohteiden listalle. Keväällä 2015 tehtiin alueelle asemakaavan muutos, jonka tavoitteena on turvata alueen rakennusten, pihojen ja lähiympäristön muodostaman kokonaisuuden säilyminen. Olympiakylä onkin poikkeuksellisen hyvin säilynyt ja säilyttänyt alkuperäisen tunnelman ja ilmeen.

Kisakylä

Helsingin varsinainen olympiakylä vuoden 1952 olympiakisojen aikana oli Käpylän Kisakylä. Kisakylä rakennettiin vuosina 1950–1952 Koskelantien eteläpuolelle, tien ja Kumpulan siirtolapuutarhan väliin. Kylän rakennussuunnitelma julkistettiin 23. maaliskuuta 1950, ja rakennustyö aloitettiin kesällä 1950 maansiirto- ja perusrakennustöillä. Suunnitelmissa uuden olympiakylän rakentamisen arvioitiin maksavan noin miljardi markkaa. Rakennusten suunnittelusta vastasi arkkitehti Pauli Salomaa olympiarakennustoimistosta.

Varsinainen talojen rakentaminen aloitettiin keväällä 1951 niin ajoissa, että ne ehdittäisiin varmasti saada asuttavaan kuntoon seuraavan vuoden kesäksi. Rakennustarvikkeista oli Suomessa vielä sodan jälkeen pulaa, ja muun muassa tiilien jatkuvan saannin turvaamiseksi järjestettiin rakennustoimiston käyttöön kymmenen rautatievaunua, jotka kulkivat edestakaisin Oitissa sijainneen tiilitehtaan ja Helsingin välillä. Tehtaan uunissa poltetut tiilikuormat lastattiin heti vaunuihin ja vietiin ensimmäisen mahdollisen junan mukana Helsinkiin. Talvi 1951–1952 oli onneksi rakentamisen kannalta hyvä, sillä sen aikana ei ollut huippupakkasia eikä kovia lumisateita. Kylä saatiinkin lopulta valmiiksi kisojen avajaispäivänä.

Majoitustiloja rakennettiin kisakylään yhteensä 4 800 vieraalle. Asuntotuotannon yhteydessä toteutettiin myös joitakin ateljeeasuntoja. Helsingin kaupunki rakennutti Kisakylän kerrostaloihin 40 pohjaratkaisultaan vaihtelevaa ateljeeasuntoa, jotka tehtiin talojen ylimpään kerrokseen käyttäen hyväksi talojen harjakorkeutta ateljeetilan korkeuden ja valoisuuden luomiseksi. Talot myytiin kisojen jälkeen omistushuoneistoiksi.

Muut 1952 olympialaisten kisakylät

Käpylän laaja Kisakyläkään ei riittänyt olympialaisten kaikkien osallistujien majoitukseen. Tiloja varattiin kaikkiaan noin 7 500 urheilijalle, joista vain 4 800:lle oli paikka Kisakylässä. Muita huomattavia majoitustiloja olivat Otaniemen kisakylä, jonne majoittui noin 1 400 itäblokin urheilijaa, Meilahden sairaanhoito-oppilaitos, jonne majoittuivat muiden kuin itäblokin naisurheilijat, sekä Santahaminan varuskunta-alue, jonne sijoitettiin suomalaisurheilijat.

Lähteet

• Käpylä: Eteläinen Kotikaupunkipolku
• Puu-Käpylä, Olympiakylä ja Kisakylä (Museovirasto)
• Helsinki valmistautuu olympialaisiin – ­Teollisuuskeskuksen talo Helsingissä ja Kisakylä. Yle Teema: Sininen laulu – Suomen taiteiden tarina (Arkistoitu – Internet Archive)
• Helsinki Olympics Today: Olympic Villages
• Teekkarikylä muuttuu elokuussa MM-kisakyläksi (mtv3.fi)
• Docomomo Suomi Finland

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Olympiakylä Wikimedia Commonsissa