Orfeus

Orfeus (m.kreik. Ὀρφεύς) oli kreikkalaisessa mytologiassa muusa Kalliopen ja traakialaisen joenjumala Oiagroksen poika. Hän sai Apollonilta lahjaksi lyyran, jolla soitti niin kauniisti, että joet lopettivat virtauksensa ja vuoret tulivat lähemmäksi kuullakseen paremmin.

Orfeuksen pää, Gustave Moreaun maalaus vuodelta 1865.

Eurydiken kuolema

Orfeus

Orfeus rakastui Eurydikeen. Pian myös eräs Apollonin pojista, Aristaios, rakastui Eurydikeen ja yritti tavoittaa hänet. Eurydike kuitenkin pakeni, mutta polkaisi juostessaan käärmettä, joka puri häntä tappavasti.

Loputtomassa surussaan Orfeus päätti hakea Eurydiken manalasta hämmästyttämällä sen asukkaat upealla soitollaan. Hänen onnistui päästä manalaan, missä soitto teki niin suuren vaikutuksen, että muun muassa Iksionin pyörä pysähtyi, Sisyfoksen kivi lakkasi pyörimästä ja Tantaloksen jano lakkasi. Itse hallitsijat Hades ja Persefone liikuttuivat niin, että suostuivat päästämään Eurydiken pois jos Orfeus luottaisi siihen, että Eurydike seuraisi häntä eikä katsoisi Eurydikeen ennen kuin tämä oli astunut maan pinnalle. Orfeus ei kuitenkaan voinut olla varmistamatta seurasiko Eurydike häntä ja niin kaunis Eurydike jäi ikuisesti Orfeuksen ulottumattomiin. Hän suri vuorilla, missä bakkanttilauma repi hänet kappaleiksi ja heitti hänen päänsä jokeen, missä se yhä huusi Eurydiken nimeä. Myöhemmin Apollon noukki Orfeuksen pään joesta ja muutti sen hetkeksi aikaa oraakkeliksi.

Katso myös

• Orfilaisuus

Lähteet

• Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: Antiikin käsikirja. Helsingissä: Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4

Aiheesta muualla

• Artikkeli Orfeuksesta Encyclopædia Britannicassa (englanniksi)