Piilin rautatieasema
Piilin rautatieasema (lyh. Pli) on lakkautettu rautatieliikennepaikka Keuruun kaupungin alueella liikenteeltä suljetulla rataosuudella Pori–Haapamäki.[1]
Piili | |
---|---|
Ylä-Kolkintien tasoristeys Piilin liikennepaikan itälaidalla. |
|
Perustiedot | |
Lyhenne | Pli |
Rataosa | Pori–Haapamäki |
Ratakilometri | 495+108 |
Sijainti | |
Osoite | Piilintie 51, 42870 Kotala |
Kunta | Pihlajavesi 1938–1968, Keuruu 1969– |
Etäisyydet |
Haapamäki 19,9 km Pori 172,8 km Virrat 20,7 km |
Avattu | 15. marraskuuta 1938 |
Lakkautettu | 1. tammikuuta 1985 |
• henkilöliikenne | 31. toukokuuta 1981, museoliikenne 1995 |
• tavaraliikenne | lopullisesti 1990-luvun alussa |
Asemarakennus | |
Tyyppi | Iso pysäkkirakennus |
Suunnittelija | Thure Hellström |
Materiaali | puu |
Rakennettu | 1938 |
Ratapiha | |
Raiteisto | pääraide, sivuraiteita |
|
Historia
muokkaaPysäkki perustettiin 1938 paikallisteiden risteykseen, ja paikalle valmistui samana vuonna Thure Hellströmin tyyppipiirustusten mukainen pysäkkirakennus. Pysäkin merkitys henkilöliikenteelle jäi vähäiseksi, sillä sen ympärillä oli vain vähän asutusta. Pysäkki muodostui kuitenkin tavaraliikenteelle merkittäväksi: Piilissä oli vilkasliikenteinen soraraide, ja pysäkki oli merkittävä raakapuun lastauspaikka. Pysäkki alennettiin laiturivaihteeksi jo 1954, ja Piili muutettiin miehittämättömäksi liikennepaikaksi 28. toukokuuta 1972. Henkilöliikenne loppui koko radalta 31. toukokuuta 1981[2] samoin kuin tavaraliikenne vuonna 1985 radan sulkemisen yhteydessä. Vaikka rata olikin jo suljettu, Piili heräsi uudestaan eloon 1990-luvun alussa, jolloin Piili toimi museoliikenteen pysähdyspaikkana ja raakapuun lastauspaikkana. Asemalle varastoitiin lisäksi vanhoja vaununalustoja. Liikenne kuitenkin loppui 1990-luvun puoliväliin mennessä radan kunnon heikettyä. Asemarakennus ja sivuraiteet ovat yhä olemassa, mutta soraraide ja vaihteita on purettu.[1]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b Iltanen, Jussi: Radan varrella, s. 198. Karttakeskus, 2009. ISBN 978-951-593-214-3
- ↑ Liikennepaikat vaunut.org. Viitattu 16.8.2020.