Pohjanmaan historiallinen maakunta
Pohjanmaa (ruots. Österbotten, kirjaimellisesti ”Itäpohja”, vrt. Ruotsissa Länsipohja, ruots. Västerbotten) on Suomen historiallinen maakunta. Alueella asuu nykyisin noin 1 060 000 henkilöä. Kuusi suurinta kaupunkia alueella ovat maakuntakeskukset Oulu, Vaasa, Kokkola, Seinäjoki, Rovaniemi ja Kajaani.
| Historiallinen maakunta Suomessa Pohjanmaa |
|
|---|---|
 |
 |
|
sijainti |
|
| nykymaakunnat alueella |
Pohjois-Pohjanmaa, Pohjanmaa, Kainuu ja Keski-Pohjanmaa kokonaan sekä Etelä-Pohjanmaa ja Lappi |
Pohjanmaa on pinta-alaltaan Suomen historiallisista maakunnista suurin ja väkiluvultaan toiseksi suurin Uudenmaan historiallisen maakunnan jälkeen. Pohjanmaa käsittää nykymaakunnista Etelä-Pohjanmaan valtaosan, kokonaisuudessaan Keski-Pohjanmaan, Kainuun, Pohjois-Pohjanmaan ja Pohjanmaan nykymaakunnan sekä Lapin nykymaakunnan eteläosan, Peräpohjolan. Pohjanmaa rajoittuu lännessä Pohjanlahteen ja Ruotsiin, pohjoisessa historialliseen Lappiin, idässä Venäjään sekä etelässä Karjalan, Savon, Hämeen ja Satakunnan historiallisiin maakuntiin.
Pohjanlahden tasaisella rannikkokaistalla pohjalaisia maisemia luonnehtivat laajat peltoaukeat ja Pohjanlahteen hiljalleen virtaavat suomalaisittain suuret joet. Usein näitä maisemia kuvataan sanalla lakea, eteläpohjalaisilla murteilla lakia. Pohjoista kohti mentäessä soiden määrä lisääntyy. Kuitenkin nämä maisemat muodostavat vain osan koko historiallisesta Pohjanmaasta. Pohjanmaan puolelta Suomenselän ylänköön kuuluvat Järviseutu, Kainuun ja Koillismaan vaaramaisemat sekä Oulujärven seutu ovat Suomen maisemamaakuntajaossa omia maisemamaakuntiaan.[1] Kainuun runsasjärviset vaaramaat Kuusamon kanssa kuuluvat laajemmin Pohjois-Karjalan kanssa Vaara-Suomen alueeseen. Erityisesti Etelä-Kainuun vehmaat järvialueet muistuttavatkin hyvin suuresti vastaavanlaisia Pielisen Karjalan ja Pohjois-Savon seutuja.lähde?
Ruotsin vallan aikaan Ruotsin Länsipohjan maakunnan raja Pohjanmaata vastaan kulki Kemijoessa, mistä seurauksena Kemi-Tornio -aluetta kutsutaan edelleen Länsipohjaksi (tai Länsi-Pohjaksi).
Pohjanmaalla asuu 2000-luvun alussa noin miljoona asukasta eli noin viidennes suomalaisista. Pohjanmaan asukkaita kutsutaan pohjalaisiksi (ei ”pohjanmaalaisiksi”). Pääosan suomenkielisistä pohjalaisista katsotaan muodostavan kaksi suomalaisista heimoista: eteläpohjalaiset sekä keski- ja pohjoispohjalaiset. Lisäksi eteläisen Pohjanmaan rannikkoseudulla, pääosin Pohjanmaan nykymaakunnassa asuu huomattava osa suomenruotsalaisista.
Asutushistoria
muokkaa
"Millään maakunnalla ei ole niin verisiä muistoja, niin hirvittäviä autioitumisia kirjattavana aikakirjoihinsa; millään ei ole niin runsasta kulttuurihistoriallisten muistojen ja kuuluisien nimien aarretta; kukaan ei ole löytänyt niin monta uutteraa puhujaa ja kirjoittajaa alkaen Martin Wargiuksen vuonna 1643 julkaisemasta Commendatio Bothniae orientalis ja sen jälkeen jatkuvan pitkän jonon kirjoittajia aina E.Grönbladin Nuijasodan asiakirjoihin ja Saara Wacklinin "sataseen muistelmia". Johtukoon sitten maantieteellisestä asemasta, kansanluonteesta tai molempien kansallisuuksien yhteisvaikutuksesta, ei voi olla sattuma, että Suomi on taistellut ratkaisevimmat taistelunsa Pohjanmaalla ja saanut niin monta suurmiehistään sieltä." (Sakari Topelius - Finland framstäldt i teckningar 1845).
Pohjanmaan kivikautinen asutus sijaitsi silloisella rannikolla, joka nykyisin on jäänyt jokien keskijuoksuille maankohoamisen seurauksena. Rautakaudella Pohjanmaan asutus lienee ollut suomen- ja saamenkielistä, joskin eräät tutkijat ovat pitäneet mahdollisena, että Vaasan seudun kukoistava kulttuuri kansainvaellus- ja merovingiajalla oli ainakin osittain germaaninen. Skandinaavisissa lähteissä esiintyvä arvoituksellinen nimi ”kveenit” saattaa viitata Pohjanmaan asukkaisiin.
Toistaiseksi ei tiedetä, vallitseeko Pohjanmaalla selkeä asutusjatkuvuus rautakaudelta keskiaikaan vai ei. Rautakauden loppuvaiheeseen ajoittuvien arkeologisten löytöjen määrä on toistaiseksi niukka. Siksi monet tutkijat ovat arvelleet, että Pohjanmaa autioitui 800-luvulla, muuttui eräalueeksi ja sai uuden asutuksen vasta 1000- ja 1100-luvuilta lähtien.
Myös pirkkalaiset ja karjalaiset ovat jättäneet jälkiään Pohjanmaan väestöön. Pohjanmaan ruotsinkielisen väestön arvellaan tulleen Etelä-Pohjanmaalle 1200-luvulla, minkä jälkeen ruotsinkielinen asutus on levinnyt rannikkoa pitkin pohjoisemmaksi aina Kokkolan korkeudelle saakka. Myöhempinä aikoina on Pohjanmaalle tullut myös hämäläisiä ja savolaisia uudisasukkaita.
Vuonna 1634 Pohjanmaan historiallisen maakunnan alueesta muodostettiin Pohjanmaan lääni ja maakunta lakkasi olemasta hallinnollisena yksikkönä. Vuonna 1775 Pohjanmaan lääni jaettiin Vaasan lääniin ja Oulun lääniin.
Venäjään kuuluneessa Suomen suuriruhtinaskunnan rajatarkistuksessa 1833 Pohjanmaan alue kasvoi jonkin verran idässä.
Laajan Pohjanmaan eri osien erityisnimitykset Etelä-, Keski- ja Pohjois-Pohjanmaa sekä Kainuu alkoivat lopullisesti hahmottua vasta 1800-luvun jälkipuoliskolla. Sitä ennen nämä alueet olivat vain yhtä suurta Pohjanmaata.[2] Kainuu on alkujaan tarkoittanut Pohjanmaata yleisemminkin ja etenkin Perämeren rannikkoaluetta[3]
Koillisin osa Pohjanmaasta eli silloiset Kuusamon ja Sallan itäosat oli luovutettava Neuvostoliitolle talvisodan päättäneessä Moskovan rauhassa 1940 ja uudelleen Pariisin rauhassa.
Elinkeinot
muokkaaPohjanmaa erikoistui 1600-luvulla tervan tuotantoon ja 1700-luvulla talonpoikien harjoittamaan laivanrakennukseen. Liikenneyhteydet suosivat tervan tuotantoa Pohjanmaalla suhteessa muuhun valtakuntaan. Tervan tuotanto loi hyvinvointia ja toimi muiden elinkeinojen perustana. Kymmeniä Pohjanmaalla rakennettuja laivoja vietiin Ruotsiin vielä 1840-luvulla. Lisäksi 1700-luvulla Pohjanmaalla tuotettiin salpietaria ruudinvalmistusta varten. Tukholma oli tärkein Pohjanmaalla valmistettujen tuotteiden kauppapaikka. Tervan ja puulaivojen kysyntä kuitenkin väheni rajusti 1800-luvun loppupuolella. Suomen suuriruhtinaskunnan avoin itäraja, höyrylaivat, rautatiet, uittoväylät ja uudet puuhun perustuvat teollisuuden haarat muuttivat tilanteen. Sitten iski lama, ja Pohjanmaasta tuli paikallaan polkeva maatalousmaakunta, josta väestöä muutti pois.[4]
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaaViitteet
muokkaa- ↑ Maisemanhoito. Maisema-aluetyöryhmän mietintö I. (Ympäristöministeriö, Ympäristönsuojeluosasto, Mietintö 66/1992) Helsinki: Ympäristöministeriö, 1993. ISBN 951-47-5194-9
- ↑ Meidän maa, painos vuodelta 1966, s. 318
- ↑ Terho Itkonen: Kielen kärjeltä, s. 155
- ↑ Engman, Max: Pitkät jäähyväiset. Suomi Ruotsin ja Venäjän välissä vuoden 1809 jälkeen, s. 21, 54, 159. WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-34880-2
Aiheesta muualla
muokkaa- Lindberg, Johan: Österbotten Uppslagsverket Finland. 2011. Svenska folkskolans vänner. Viitattu 27.6.2020. (ruotsiksi)