Pyy

lintulaji (Tetrastes)
Tämä artikkeli käsittelee lintua. Pyy on myös sukunimi.

Pyy (Tetrastes bonasia, aikaisemmin Bonasa bonasia)[3] on metsäkanoihin kuuluva lintu.

Pyy
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Suomessa:

Vaarantunut [2]

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Kanalinnut Galliformes
Heimo: Aitokanat Phasianidae
Alaheimo: Metsäkanat Tetraonidae
Suku: Pyyt Tetrastes
Laji: bonasia
Kaksiosainen nimi

Tetrastes bonasia
(Linnaeus, 1758)

Synonyymit
  • Bonasa bonasia
Katso myös

  Pyy Wikispeciesissä
  Pyy Commonsissa

Pyyn munia.

Koko ja ulkonäkö

muokkaa

Pyy on pieni kyyhkyn kokoinen metsäkanalintu. Se on noin 34–39 cm pitkä ja painaa noin 250–450 grammaa.[4] Selkäpuolelta pyy on harmaankirjava, rinnasta rusehtava. Pyrstön kärki on ruskea. Kukolla on musta ja kanalla vaaleankirjava leukalappu. Päälaella on toisinaan selvästi näkyvä töyhtö.

Lentoon lähtiessä pyyn siivistä kuuluu selvä tunnusomainen hurina. Pyyn ääni on melko voimakaskin vihellys tii tii tittititi, joka vaihtelee alueittain. Puhutaankin pyiden murteista.lähde? Varsinkin koiraspyyt viheltelevät keväällä ja syksyllä ilmoittaakseen reviiristään.

Vanhin suomalainen rengastettu pyy on ollut 6 vuotta 5 kuukautta vanha. Euroopan vanhin on ollut ruotsalainen 7 vuoden 3 kuukauden ikäinen yksilö.lähde?

 
Pyy.

Levinneisyys

muokkaa

Pyyn esiintymisalue ulottuu Euroopan havumetsäisiltä alueilta kauas Venäjän taigalle.

Suomessa pyitä tapaa lähes koko maasta, lukuun ottamatta pohjoisinta Tunturi-Lappia. Runsaimmin niitä on kuitenkin Oulun eteläpuolella. Pyy viihtyy hyvin vesistöjen läheisyydessä. Kannat ovatkin runsaimmat Järvi-Suomessa. Ahvenanmaalle pyy istutettiin 1920-luvulla, jota ennen siellä ei niitä tavattu, sillä pyy on metsien asukas, joka kammoaa laajojen vesistöjen ylityksiä. Ahvenanmaan kanta on pysynyt elinvoimaisena. Suomessa pesii arvioiden mukaan 400 000–500 000 paria.[4]

Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN on luokitellut pyyn elinvoimakseksi lajiksi.[1] Suomessa pyy on rauhoitettu metsästysajan ulkopuolella, ja se on luokiteltu vaarantuneeksi lajiksi.[4]

Elinympäristö

muokkaa

Pyyn elinympäristöä ovat tiheäkasvuiset sekametsät, missä kasvaa kuusta ja lehtipuita. Suosittuja ovat puronnotkot ja rantaviidat. Varttuneet tiheät taimikot kelpaavat myös hyvin pyylle. Tiheässä nuoressa metsässä pyyn on helpompi selviytyä kanahaukalta. Lepät ovat pyylle tärkeä ravinnonlähde.

Lisääntyminen

muokkaa

Pyyn pesä on maassa suojaisessa paikassa, esimerkiksi risukossa tai kannon kupeessa. Pyyn muninta alkaa toukokuussa ja se munii 9–10 munaa.[4] Naaras hautoo noin 3 viikkoa. Poikaset ovat pesälähtöisiä ja pysyttelevät naaraan tuntumassa elämänsä ensi päivät. Ne oppivat välttävästi lentämään jo noin viikon ikäisinä. Ihmisen sattuessa säikäyttämään pyypoikueen sinkoavat poikaset kaikki eri suuntiin vimmatusti räpistellen, samaan aikaan kun emo teeskentelee siipirikkoa ja pyrkii houkuttelemaan vihollista poispäin.

Ravinto

muokkaa

Pyyn ravintoa ovat kesäaikaan ruohokasvit, marjat, siemenet ynnä muut. Talvella pyy käyttää ravintonaan lepän ja koivun urpuja ja silmuja.

Pyy riistalintuna

muokkaa

Pyy kuuluu Suomessa metsästettävien lajien joukkoon, joskaan se ei ole pienen kokonsa vuoksi usein tavoiteltu saalis. Pyyn liha on kuitenkin vaaleaa ja erittäin maukasta kenen mukaan?, joten väheksymistä voidaan pitää perusteettomana. Pyyn tieteellinen nimi tarkoittaakin suomeksi "hyvää paistia". Pyyn harvoja pyyntitapoja on "pillitys", jossa korkeaäänisellä pillillä matkitaan pyyn ääntelyä ja yritetään saada muutoin piilotteleva pyy esille ja ampumaetäisyydelle. Pyypilli on perinteisesti valmistettu metson käsisulasta; metalliset pillit ovat myös yleisiä.

Lähteet

muokkaa
  1. a b BirdLife International: Bonasa bonasia IUCN Red List of Threatened Species. Version 2020-2. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 18.11.2020. (englanniksi)
  2. Esko Hyvärinen, Aino Juslén, Eija Kemppainen, Annika Uddström & Ulla-Maija Liukko (toim.): Suomen lajien uhanalaisuus - Punainen kirja 2019, s. 570. Helsinki: Ympäristöministeriö - Suomen ympäristökeskus, 2019. ISBN 978-952-11-4973-3 Teoksen verkkoversio (viitattu 15.8.2021).
  3. Normaja, Jyrki: Muutoksia Suomen lintujen lajiluetteloon (Rariteettikomitea tiedottaa) birdlife.fi. 27.12.2011. BirdLife Suomi ry. Arkistoitu 12.1.2012. Viitattu 27.12.2011.
  4. a b c d Pyy Luontoportti.com. Viitattu 18.11.2020.

Kirjallisuutta

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa