Wikipedia

Rakel Linnanheimo

suomalainen näyttelijä

Lyyli Rakel Linnanheimo (oik. Rakel Tuomi, ent. Oksanen, vuoteen 1924 saakka Leino; 16. toukokuuta 1908 Turku – 11. huhtikuuta 2004 Helsinki)[1] oli suomalainen elokuvanäyttelijä, malli ja naamioija.[2]

Rakel Linnanheimo
Rakel Linnanheimo vuonna 1936 elokuvassa Vaimoke.
Rakel Linnanheimo vuonna 1936 elokuvassa Vaimoke.
Henkilötiedot
Koko nimi Lyyli Rakel Linnanheimo
Syntynyt16. toukokuuta 1908
Turku
Kuollut11. huhtikuuta 2004 (95 vuotta)
Helsinki
Ammatti elokuvanäyttelijä
malli
maskeeraaja
Puoliso Kaarlo Oksanen
(vih. 1941; k. 1941)
Rauli Tuomi
(vih. 1944; k. 1949)
Näyttelijä
Aktiivisena 1931–1952
Merkittävät roolit Laulu tulipunaisesta kukasta
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Tausta

muokkaa

Rakel Linnanheimo oli seitsenlapsisen perheen toiseksi nuorin. Hänen vanhempansa olivat Johan (Juho) Gustaf Leino (alk. Grönroos) ja Aksa Johanna Grönlund. Rakel syntyi Turussa, josta perhe muutti Helsinkiin vuonna 1911. Myöhemmin sisällissodan aikaan Juho Leino hankki perheelleen kesäpaikan Pornaisten Laukkoskelta.[3] Perheen sukunimi muutettiin Linnanheimoksi vuonna 1924. Rakel Linnanheimon vanhemmat sisaret Ragnhild Peitsalo ja Elli Ylimaa olivat näyttelijöitä, ja hänen seitsemän vuotta nuorempi sisarensa Regina Linnanheimo oli suomalaisen elokuvan kulta-ajan valovoimaisimpia tähtiä.[2] Rakel Linnanheimo tutustui 1930-luvun alussa Valentin Vaalaan ja Theodor Tugaihin (myöhemmin Teuvo Tulio), joista tuli hänen hyviä ystäviään. He viettivät paljon aikaa Kluuvikadun Fazer-kahvilassa. Myöhemmin myös Regina liittyi heidän seuraansa.[4]

Rakel Linnanheimo teki teatteridebyyttinsä seitsemänvuotiaana näytelmässä Tunturi-Eivind ja hänen vaimonsa, ja haaveili siitä lähtien näyttelijänurasta. Isä kuitenkin suhtautui lastensa teatterihaaveisiin kielteisesti. Oltuaan hetken harjoittelijana Viipurin Näyttämöllä Linnanheimo palasi Helsinkiin toiveenaan pyrkiä Suomen Näyttämöopistoon, muttei saanut isältään siihen lupaa. Sen sijaan hän alkoi työskennellä mannekiinina ja valokuvamallina, ja esiintyi viiden vuoden ajan useissa muotinäytöksissä ja lehtimainoksissa. Linnanheimo ei kuitenkaan haudannut näyttelijähaaveitaan, vaan esiintyi silloin tällöin Helsingin Kansanteatterin avustajana.[5]

Elokuvaura

muokkaa

Talvella 1931 Linnanheimon isosisko Ragnhild kuoli keuhkokuumeeseen. Linnanheimo oli tuolloin kuvaamassa elokuvaa Jääkärin morsian, jossa hänellä oli pieni sivurooli. Elokuva veti häntä puoleensa ja hän alkoi esiintyä pienissä rooleissa ystävänsä Valentin Vaalan ensimmäisissä ohjaustöissä. Merkittävimmän elokuvaroolinsa Rakel Linnanheimo teki Teuvo Tulion elokuvan Laulu tulipunaisesta kukasta (1938) naispääosassa.[2] Hän teki merkittävät sivuosat Vaalan elokuvissa Vaimoke (1936) ja Varaventtiili (1942) sekä Tulion elokuvassa Nuorena nukkunut (1937).[1] Hänen viimeinen elokuvaesiintymisensä oli Silmät hämärässä (1952).

1930-luvun loppupuolella Linnanheimo siirtyi yhä enemmän maskeeraustehtäviin. Tulion elokuva Taistelu Heikkilän talosta (1936) oli ensimmäinen elokuva, jossa hän oli vastannut naamioinnista. Opiskeltuaan alaa Pariisissa hän teki maskeerauksia Suomi-Filmin, Adams Filmin ja Fenno-Filmin elokuviin. Linnanheimo piti vaativimpana maskeeraustyönään elokuvaa Aktivistit (1939).[1]

Elokuvauran jälkeen

muokkaa

Linnanheimo siirtyi 1950-luvun vaihteessa elokuvamaskeerauksesta toimistotöihin lankonsa omistamaan Merikiito Oy:hyn. Myöhemmin hänen Regina-siskonsa aloitti kielenkääntäjänä ja työskenteli Yleisradiossa vuodesta 1963 alkaen. Rakel Linnanheimo toimi käännöstekstien oikolukijana eläkevuosinaan.[1] Hän ja Regina Linnanheimo jäivät suurperheestä viimeisiksi, ja eläkkeelle jäätyään siskokset tekivät paljon ulkomaanmatkoja. Molempien suosikkikohde oli Italia. He myös viettivät Pornaisten huvilalla kesiä kahdestaan.[6]

Yksityiselämä

muokkaa

Rakel Linnanheimo alkoi seurustella Kaarlo ”Kille” Oksasen kanssa Nuorena nukkuneen kuvausten aikoihin. He olivat pääparina elokuvassa Laulu tulipunaisesta kukasta vuonna 1938. Pari avioitui ennen jatkosotaa helmikuussa 1941, mutta vain viisi kuukautta myöhemmin Oksanen joutui rintamalle ja kaatui saman vuoden lokakuussa. Vuonna 1944 Linnanheimo avioitui näyttelijä Rauli Tuomen kanssa. Liitto päättyi vuonna 1949 Tuomen itsemurhaan henkisten sotavammojen seurauksena.[2]

Rakel Linnanheimo kuoli Helsingissä 95-vuotiaana 11. huhtikuuta 2004. Hänet on haudattu Linnanheimojen sukuhautaan Pornaisiin.

Filmografia

muokkaa
” Loppuun saakka hänessä säilyi kauniin naisen ihanne, tyylikkyys elämänasenteena. ”

– Annikki Suni Rakel Linnanheimosta[2]

Elokuvat
Vuosi Elokuva Rooli
1931 Jääkärin morsian Aino, Kalvan morsian
1933 Sininen varjo nainen kerhossa
1935 Kun isä tahtoo... kauneussalongin omistajatar
1936 VMV 6 nainen puistossa
Vaimoke Maila
1937 Nuorena nukkunut Laura
1938 Laulu tulipunaisesta kukasta Moision Kyllikki
1939 Aktivistit sairaanhoitajatar
Punahousut naurava neitonen
1940 Poikani pääkonsuli sairaanhoitajatar
1941 Ryhmy ja Romppainen yökerhon laulajatar
Antreas ja syntinen Jolanda sairaanhoitajatar
1942 Varaventtiili Ester Iippo
1943 Neiti Tuittupää Lahja Hyrkäs
1952 Silmät hämärässä farmaseutti

Naamioijana

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  • Nikula, Jaana: Polttava katse – Regina Linnanheimon elämä ja elokuvat. Helsinki: Like, 2000. ISBN 951-578-795-5

Viitteet

muokkaa
  1. ↑ a b c d Rakel Linnanheimo Elonetissä. Viitattu 21.11.2013
  2. ↑ a b c d e Karjalainen, Jussi: Rakel Linnanheimo (Muistokirjoitus) Helsingin Sanomat. 11.4.2004. Viitattu 21.11.2013.
  3. ↑ Nikula 2000, s. 8
  4. ↑ Nikula 2000, s. 20
  5. ↑ Nikula 2000, s. 14–16
  6. ↑ Nikula 2000, s. 221, 229

Aiheesta muualla

muokkaa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Rakel_Linnanheimo&oldid=22691083”