Simo Puupponen
Simo Tapio Puupponen (nimimerkki Aapeli; 23. lokakuuta 1915 Kuopio – 10. lokakuuta 1967 Helsinki), oli suomalainen kirjailija ja toimittaja.[1] Puupponen toimi Kuopiossa ilmestyneissä Pohjois-Savo ja Savon Sanomat -lehdissä pitkäaikaisena toimittajana ja pakinoitsijana 1936–1953.
| Simo Puupponen | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Simo Tapio Puupponen |
| Syntynyt | 23. lokakuuta 1915 Kuopio |
| Kuollut | 10. lokakuuta 1967 (51 vuotta) Helsinki |
| Kansalaisuus | suomalainen |
| Kirjailija | |
| Salanimi | Aapeli |
| Esikoisteos |
Onnen pipanoita (pakinoita, 1947) Siunattu hulluus (romaani, 1948) |
| Palkinnot | |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Elämäkerta
muokkaaPuupponen pääsi ylioppilaaksi 1934 ja opiskeli muutaman vuoden Helsingissä. Opinnot kuitenkin keskeytyivät ja Puupponen pestautui Pohjois-Savo-lehden toimittajaksi. Vuonna 1939 hänestä tuli lehden päätoimittaja, mutta talvisota sotki suunnitelmat. Vuonna 1941 Puupponen siirtyi Savon Sanomiin toimittajaksi. Tähän aikaan hän alkoi julkaista lehdissä pakinoita nimimerkillä Aapeli. Pakinat kuvasivat jatkosotaa rivimiehen näkökulmasta. Laajemman yleisön tietoisuuteen hän tuli vuonna 1946, kun hän julkaisi lyhyen parodian Olavi Paavolaisen Synkästä yksinpuhelusta nimellä Mörkki monologi. Vuonna 1953 Puupponen muutti Helsinkiin.[2]
Pakinat ja romaanit
muokkaaAapelin esikoispakinakokoelma on Onnen pipanoita (1947). Se sisältää alaotsikkonsa mukaisesti 50 juttua elämän aurinkoiselta puolelta. Ne on alun perin julkaistu sanomalehdissä (Savon Sanomat, Kansan Kuvalehti ja Seura). Pakinat ovat hyvin kirjoitettuja ja sisältävät ajattomia aineksia, joten ne eivät ole vanhentuneet. Tästä ensimmäisestä kokoelmasta lähtien teksteissä esiintyy Aapelin vakiohahmo mäkitupalainen Hermanni Hulukkonen, joka tuo pakinoihin maalaishuumoria. Muitakin vakiohahmoja on, ja yksi niistä on kirjailijan alter ego. Pakinatekstit on kirjoitettu minä-muotoon. Hauskuus syntyy myös kohelluksista ja vitsikkyydestä.[3]
Savolaisella huumorilla ja salaviisaudella höystetyt pakinat ja romaanit olivatkin Aapelin ominta aluetta. Hänen pääteoksenaan pidetään romaania Pikku Pietarin piha vuodelta 1958. Puupposen tekstien pohjalta on tehty useita elokuvia ja teatterisovituksia. Novellikokoelma Meidän Herramme muurahaisia on Aapelia satiirisimmillaan. Aapelin nuorisokirjoista tunnetuimmat ovat Koko kaupungin Vinski ja sen jatko-osat.[2] Puupposen puoliso Tuovi Puupponen toimitti ja julkaisi pakinakokoelmia ja valikoimia miehensä tuotannosta vielä hänen kuolemansa 1967 jälkeen. Yksi niistä on sodanaikaisia pakinoita sisältävä kokoelma Alapertin pitkä sota. Siinä kuvautuu jatkosodan riemukas alkuvaihe, arkinen asemasotavaihe ja sitkeyttä vaatinut sodan loppuosa. Tekstin huumori syntyy alkuvaiheessa siviilielämän ja sodankäynnin vertailusta, ja loppuosassa sotilaisiin liittyvistä anekdooteista. Kirjailijan ilmaisuvapautta on rajoittanut se, että tekstit on julkaistu pakinoina jo sodan aikana, jolloin joistakin asioista on pitänyt vaieta.[3]
Tunnustukset
muokkaaVuonna 1959 Puupponen sai Eino Leinon palkinnon ja valtion kirjallisuuspalkinnon.
Elokuvassa Pikku Pietarin piha (1961) Simo Puupposella on myös elokuvarooli: hän esiintyy Jumalan äänenä, kun Pietari juttelee katolla Jumalan kanssa.[4]
Teoksia
muokkaaRomaaneja
muokkaa- Siunattu hulluus (1948)
- Meidän Herramme muurahaisia: Kavalkadi pienestä kaupungista (1954)
- Koko kaupungin Vinski (1954, lastenkirja)
- Vinski ja Vinsentti (1956, lastenkirja)
- Pikku Pietarin piha (1958)
- Alvari kananvahti (1961)
- Pekko, runoilijan poika (1965)
Pakinoita
muokkaa- Mörkki monologi (1946, sivun mittainen parodia Olavi Paavolaisen kirjasta Synkkä yksinpuhelu)
- Onnen pipanoita: Eli viisikymmentä juttua elämän aurinkoiselta puolelta (1947)
- Pajupilli: Pakinoita (1950)
- Mutahäntä ja muita (1953)
- Sipuleita: Lapsellisia juttuja (1956)
- Onnipussi eli 110 pikkujuttua sieltä täältä (1957)
- Onko koira kotona?: Pakinoita (1960)
- Puuhevonen pakkasessa: Familiäärejä kertomuksia triviaaleista aiheista (1962)
- Timonen ja muita tuttavia (1963)
- Kissa, kissa, kissa: Pakinoita (1967)
Valikoimia
muokkaa- Hermanni Hulukkonen ja puolisonsa Eveliina (1968)
- Aapelin valitut ilot (1972, koonneet Pasi ja Tuovi Puupponen)
- Aapelin valitut pakinat (1979)
- Aapelin lukemattomat (1986, ”Puhuttuja pakinoita”, toim. Tuovi Puupponen)
- Alapertin pitkä sota: Pakinoita sodan ajalta 1941–1944 (1986, toim. Tuovi Puupponen)
Käännöksiä
muokkaa- Dámská kabelka. Svět v obrazech 1974, 27, s. 20–21. Käänsi Luděk Brožek.
- Život manželský. Svět v obrazech 1974, 15, s. 21.
- Hela stans Ville. 1960.
- Der Hof des kleinen Petrus. 1961.
- Das Unsichtbarkeitspulver. 1962
- Detektivbüro Winski und Waldemar. 1964
Lähteet
muokkaa- ↑ Parkkinen, Jukka: ”Puupponen, Simo (1915–1967)”, Suomen kansallisbiografia, osa 7, s. 834–836. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 951-746-448-7 Teoksen verkkoversio (viitattu 2.11.2013).
- ↑ a b Kolbe, Laura (päätoim.): Suomen kulttuurihistoria 5: Viisisataa pienoiselämäkertaa, s. 221. Helsinki: Tammi, 2004. ISBN 951-31-1846-0
- ↑ a b Sisättö, Vesa & Halme, Jukka: Kotimaisia pakinoitsijoita, s. 13–15. Helsinki: Avain, 2013. ISBN 978-951-692-979-1
- ↑ Pikku Pietarin piha (1961) Elonet. Viitattu 13.3.2009.
Kirjallisuutta
muokkaa- Parkkinen, Jukka: Aapeli: Aika hyvä kirjailijaksi. Jyväskylä: Docendo, 2018. ISBN 978-952-291-468-2
Aiheesta muualla
muokkaa- Simo Puupponen, Kirjasampo
- Tuhannet Tunteet: Aapeli. (Arkistoitu – Internet Archive)
- Aapeli: Mörkki monologi. (Arkistoitu – Internet Archive)
- Parkkinen, Jukka: Aapeli, aika hyvä kirjailijaksi.
- Aapelin haastattelu 1960-luvulta. Ylen Elävä arkisto.
- Puupponen, Simo hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)