Takifugu rubripes

kalalaji

Takifugu rubripes (syn. Fugu rubripes) eli fugu on pallokalalaji.

Takifugu rubripes
Uhanalaisuusluokitus

Silmälläpidettävä [1]

Silmälläpidettävä

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Yläluokka: Luukalat Osteichthyes
Luokka: Viuhkaeväiset Actinopterygii
Alaluokka: Neopterygii
Lahko: Jäykkäleukakalat Tetraodontiformes
Heimo: Pallokalat Tetraodontidae
Suku: Takifugu
Laji: rubripes
Kaksiosainen nimi

Takifugu rubripes
(Temminck & Schlegel, 1850) [2]

Katso myös

  Takifugu rubripes Wikispeciesissä
  Takifugu rubripes Commonsissa

Ulkonäkö ja koko

muokkaa

Takifugu rubripes voi kasvaa 80 senttimetriä pitkäksi.[3] Sen vatsapuoli on vaalea, selkäpuoli tummapilkkuinen. Rintaevän takana on laajempi musta läikkä, jossa on ohuet vaaleankeltaiset reunat.

Levinneisyys

muokkaa

Takifugu rubripes -pallokaloja elää Tyynenmeren luoteisosassa, Kiinan ja Japanin lähivesillä. Poikaset elävät jokisuiden murtovedessä, mutta aikuiset muuttavat meriveteen.[3]

Käyttö ruokana

muokkaa
 
Fuguja kalatiskillä.
 
Fugusashimia lautasella.

Takifugu rubripes -pallokaloja kasvatetaan Japanissa ruokakaloiksi. Pallokalan tietyt osat, etenkin maksa, ovat äärimmäisen myrkyllisiä. Kala itsessään on miedon makuinen, mutta siihen jäänyt myrkky kihelmöi huulissa ja suussa.[4]

Viljeltyjä kaloja tutkimalla on selvitetty, että myrkky on peräisin eräästä bakteerilajista, jota kala saa ravintonsa mukana. Jos kalaa on ruokittu vain myrkyttömällä ruoalla tarpeeksi kauan, siitä voi syödä jopa maksan.[5]

Jotta kokki saa erityisluvan valmistaa tätä pallokalaa ruoaksi, hänen on suoritettava näyttökoe, jossa kala fileoidaan, turvalliset ja vaaralliset osat lajitellaan eri tarjottimille ja merkitään asiaankuuluvasti.[6]

Vuosisatoja vanhan kiellon mukaan Japanin keisari ei saa uhmata kuolemaa syömällä fugua. Vuosina 1996–2008 fuguun kuoli Japanissa yhteensä 34 henkeä, eli keskimäärin lähes kolme vuodessa. Kuolemien määrä on kuitenkin vähentynyt. Vielä 1950-luvulla fugun syönnistä saattoi kuolla 400 ja sairastua yli 31 000 henkeä vuosittain.[7]

Shimonosekin kaupunki on Japanin fuguntuotannon keskus.[8]

Käyttö tutkimuksessa

muokkaa

Takifugu rubripes -lajin eläinkunnan pienimpiin kuuluva 390 miljoonan emäsparin genomi on selvitetty vuonna 2001.[9] Sillä on noin 31 000 geeniä, joiden avulla se tuottaa noin 33 600 proteiinia.[3] Fugun genomi on noin kahdeksasosa ihmisen genomista, mutta se sisältää useimmat ihmiselläkin olevista geeneistä ja säätelyelementeistä. Tämän vuoksi fugua on käytetty verrokkina myös vuonna 2003 julkaistun ihmisen genomin selvittämisessä ja esimerkiksi ihmisen geenimäärien arvioinnissa.[9][10]

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. Shao, K., Liu, M., Jing, L., Hardy, G., Leis, J.L. & Matsuura, K.: Takifugu rubripes IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.3. 2014. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 15.1.2015. (englanniksi)
  2. ITIS
  3. a b c Takifugu rubripes (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 24.3.2009. (englanniksi)
  4. Fugu Raholan syötävät sanat
  5. Onishi, Norimitsu: If the Fish Liver Can’t Kill, Is It Really a Delicacy? The New York Times. 4.5.2008. Viitattu 24.3.2009. (englanniksi)
  6. A Delicacy to Die For National Geographic
  7. Glionna, John M.: Blowfish’s bad rap is killing him. Los Angeles Times, 1.4.2009. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 17.4.2009. (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
  8. Shimonoseki City (Arkistoitu – Internet Archive)
  9. a b Fugu Genome Project
  10. Draft sequence of puffer fish genome produced by scientists MIT

Aiheesta muualla

muokkaa