Tuntematon sotilas (vuoden 1955 elokuva)
Tuntematon sotilas on Edvin Laineen ohjaama suomalainen sotaelokuva, joka sai ensi-iltansa joulukuussa 1955. Elokuva perustuu vuotta aiemmin ilmestyneeseen Väinö Linnan romaaniin Tuntematon sotilas. Se kertoo erään konekiväärikomppanian vaiheista jatkosodassa: tarina alkaa päivistä hieman ennen sodan alkua ja päättyy sodan loppuun. Painotus on vahvasti sodan alkuvaiheessa, ja asemasotavaihetta käsitellään suhteellisen vähän.
| Tuntematon sotilas | |
|---|---|
 DVD-julkaisun kansikuva. Kuvassa ovat Lahtinen (Veikko Sinisalo) (vas.) ja Lehto (Åke Lindman). |
|
| Ohjaaja | Edvin Laine |
| Käsikirjoittaja | Juha Nevalainen |
| Perustuu | Väinö Linnan romaaniin Tuntematon sotilas |
| Tuottaja | Toivo Särkkä |
| Säveltäjä | Ahti Sonninen |
| Kuvaaja | |
| Leikkaaja |
Osmo Harkimo Armas Vallasvuo |
| Lavastaja | Aarre Koivisto |
| Erikoistehosteet |
Arvo Murtokallio Arvi Järvinen |
| Pääosat | |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Suomi |
| Tuotantoyhtiö | Suomen Filmiteollisuus |
| Levittäjä | Suomen Filmiteollisuus |
| Ensi-ilta |
|
| Kesto | 181 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | suomi |
| Budjetti | 46 667 761 mk[1] |
| Tuotto | 200 000 000 mk (1956)[2] |
| Katsojat | 2 800 000 Suomessa |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Tuntemattoman sotilaan oli vuoteen 1989 mennessä nähnyt Suomen elokuvateattereissa 2,8 miljoonaa katsojaa,[2] joten se on kaikkien aikojen katsotuin elokuva Suomen elokuvateattereissa.[3]
Keskeiset henkilöt
muokkaaLaine otti Linnan romaanin henkilögallerian elokuvaansa lähes sellaisenaan. Katso pääpiirteiset henkilökuvat sotaromaanista Tuntematon sotilas. Merkittävimpiä poisjätettyjä henkilöitä ovat everstiluutnantti Karjula ja sotamies Viirilä. Myös lotta Kotilainen jätettiin pois.[4] Sen sijaan Laineen vaatimukseen alikersantti Lahtisen poisjättämisestä Linna ei suostunut.[5]
Juoni
muokkaa
Alkumusiikkina soi Finlandia. Joukko uupuneita eränkävijäkorpisotureita kulkee suolla. He hautaavat kaatuneen sotilaan ja lyövät sammaleeseen ristiä muistuttavan puunkarahkan. Prologin ja alkutekstien jälkeen siirrytään ajassa muutama vuosi taaksepäin kesäkuuhun 1941, päiviin hieman ennen jatkosodan syttymistä. Itäsuomalaisen korpivaruskunnan konekiväärikomppania valmistautuu lähtemään sotaan. Keskeisiä hahmoja ovat vänrikki Koskela, Hietanen, Lahtinen, Lehto, Määttä, Rahikainen, Vanhala ja vänrikki Kariluoto. Sotilaspastori pitää saarnan paloaukealla. ”Myö jouvutaan kalamistoihin pojat”[a], Rahikainen puhelee saarnan jälkeen. Miehet jäävät makailemaan ulkosalle ja juttelevat muun muassa tähdistä sekä ihmisen evoluutiosta. ”Ihminen oli alkuansa kala”, Lahtinen toteaa; ”Mää ole ahvena!”, Hietanen uhoaa tohkeissaan, mikä aiheuttaa naurunremakan.
Sota alkaa aamulla.[b] Talvisodan käynyt Koskela rauhoittelee sotaan tottumattomia miehiä, jotka joutuvat niin kutsuttuun tulikasteeseen. ”Hätäillen tekemällä ei tule muuta kuin kusipäitä mukuloita”, rauhallisuutta painottava Koskela toteaa. Ensimmäisenä taisteluissa kaatuu kapteeni Kaarna. Komppanian komentajaksi hänen tilalleen tulee yksitotinen luutnantti Lammio, joka ei suvaitse mitään poikkeamia sotilaskurista.
Sodan ilmeinen julmuus tulee selväksi itse kullekin, lisäksi ilmenee tyytymättömyyttä ruokahuoltoon. Komppania etenee entisen Kaakkois-Suomen alueen halki vanhalle rajalle, jonka ylittäminen ei saa miesten yksimielistä hyväksyntää. Tässä vaiheessa on vielä uskoa sodan pikaiseen päättymiseen. ”Kolme viikkoa vaan kestää ja sitten päästähän heinähän”, sotamies Salo kertoo kuulleensa, mutta toinen sotamies pitää juttuja ”hevosmiesten tietotoimiston uutisina”. Lammion kanssa alati sukset ristissä oleva Lehto sekä Määttä ja Rahikainen saavat luvatta haltuunsa valtion muonaa, minkä johdosta Lammio määrää heidät seisomaan asennossa kaksi tuntia eli seisomaan kovennettua. Samaan aikaan sattuu ilmahyökkäys, mutta kolmikko päättää seistä rangaistuksensa siitä huolimatta.
Sanavalmis karjalaismies, talvisodan käynyt Rokka liittyy täydennysmiehenä Koskelan joukkueeseen Suden eli Suentassun kanssa. Rokka on erinomainen sotilas, mutta sotilaskurille hän antaa hitot. Vuoksen ylityksen jälkeen miehet valtaavat Itä-Karjalan. Eräässä väijytyksessä Lehto haavoittuu kuolettavasti. Hän jää makaamaan yksin sateiseen metsään. ”Ettekö te saatanat saa henkeä pois!” ovat Lehdon viimeiset sanat. Alkuperäisromaanissa Lehdon viimeiset sanat ovat ”Ettekö te saatanat saa henkee pois! Heitä käsikranaatti! Per…”.[7] Hän onnistuu ampumaan itsensä työntämällä kiväärinpiipun suuhunsa. Riitaoja kaatuu Lehtoa etsiessään. Seuraavana päivänä Hietanen kunnostautuu tuhoamalla hyökkäävän panssarivaunun.
Komppania saapuu Petroskoihin ja siirtyy kasarmimajoitukseen. Lammion ja Rokan välit kiristyvät entisestään. Rokka, Hietanen ja Vanhala tapaavat itäkarjalaisnaiset Ninan ja Veran, jotka eivät ymmärrä suomalaisten motiiveja Petroskoin valtaamiselle. ”Myö ei tääl oltais jos oisitte antaneet meiän olla rauhas”, maatilansa talvisodan seurauksena menettänyt Rokka kertoo mielipiteenään. Hietanen pyrkii olemaan diplomaattisempi. Vanhalaa Vera luonnehtii termillä ”ylen sankia priha”. Veran tanssiesityksen jälkeen tarina siirtyy talveen.
Uusi lähtökäsky nostaa pataljoonassa kapinamielialan. Koskela rauhoittaa miehet ja saa heidät lähtemään. Kaksi sotamiestä teloitetaan niskoittelun seurauksena, minkä johdosta majuri Sarastie pitää painavan puheen sotaväen rikoslain ankaruudesta. Seuraavissa taisteluissa kaatuu Lahtinen. Rokka puolestaan ampuu huomattavan suuren määrän vihollisia.
Seuraavan kesän asemasotavaiheessa Mannerheimin syntymäpäivänä konekiväärijoukkue yltyy juopottelemaan. Päihtynyt Koskela lähtee upseerikorsulle uhoamaan ja tappelemaan, hänen taltuttamisekseen tarvitaan kolme miestä. Tuonnempana Koskelan joukkueeseen liittyy sotamies Honkajoki, joka puhuu erinomaisen hienostelevin lauserakentein. Parikymppinen täydennysmies Hauhia tapattaa itsensä vartiotehtävissä: vastoin Rokan antamia ohjeita hän nostaa päänsä juoksuhaudan reunan yli ja saa surmansa tarkka-ampujan luodista.
Honkajoki huvittaa miehiä ivallisella rukouksellaan, jossa hän toivoo jumalan varjelevan Suomen herroja, etteivät nämä ”toista kertaa löisi päätänsä Karjalan mäntyyn”. Rokka erehtyy tekemään puhdetöitä vartiovuorollaan, mikä johtaa hänet jälleen kahnaukseen Lammion kanssa. Seuraavana yönä Rokka estää vihollisen tunkeutumisen juoksuhautaan ja ottaa neuvostoliittolaiskapteenin vangikseen. Uroteon ansiosta Sarastie päättää katsoa Rokan niskurointia läpi sormiensa, kunhan tämä parantaa tapansa. Kuulustelussa Rokka tuo esiin mielipiteensä, että Suomi häviää sodan.
Kesän 1944 perääntymisvaiheessa miestappiot ovat valtavat. Koskelan joukkueeseen liittyy kokemattomia alokkaita. Keski-ikäinen nostomies Korpela ja hurmahenkinen nuorukainen Asumaniemi ovat tarinan viimeisiä nimeltä mainittuja uusia sotilaita. Hietanen sokeutuu taistelussa ja saa surmansa vihollisen hyökätessä häntä kuljettavan ambulanssin kimppuun. Koskela kaatuu torjuessaan panssarivaunua, myös Sarastie ja Kariluoto kaatuvat. Jokea ylitettäessä Rokka haavoittuu ja lähtee rintamalta Lyytinsä luo. Hänen puhetulvansa ei tyrehdy, vaan hän antaa paareilla maatessaankin asiantuntevia neuvojaan vänrikki Jalovaaralle.
Sota päättyy aselepoon.[b] Loppukohtauksessa kuvataan sodan tuhoamaa metsää, sotilaiden hahmot näytetään siluetinomaisesti kulkemassa puuntynkien lomitse päät painuksissa. Honkajoki, Vanhala ja Rahikainen ovat kokoontuneet nuotion ympärille. ”Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liitto voitti, mutta hyvänä kakkosena tuli maaliin pieni ja sisukas Suomi”, Vanhala toteaa, kuten Linnan alkuperäisteoksessakin. Jalovaara suuntaa katseensa vakavoituneena alaviistoon. Hevosrattaat kuljettavat kaatuneita. Loppumusiikkina soi Finlandia.
- Huomioita
- ↑ Elokuvan dialogi noudattaa usein täsmälleen tai lähestulkoon Linnan alkuperäisteoksen kieltä. Rahikaisen lause on alkuperäisteoksessa muodossa ”Myö jouvutaan pojat kalamistoihin”.[8] ”Kalamisto” on itämurteinen muoto hautausmaata tarkoittavasta sanasta ”kalmisto”.
- ↑ a b Neuvostoliitto aloitti hyökkäyksensä Suomea vastaan sunnuntaina 22. kesäkuuta 1941 kello 6.05. Sota julistettiin 26. kesäkuuta 1941. Jatkosota päättyi aselepoon maanantaina 4. syyskuuta 1944 kello 7.00.
Näyttelijät
muokkaa- Muissa rooleissa
| Ekke Hämäläinen | … | sotilaslääkäri |
| Erkki Häsänen | … | jalkaväen vänrikki |
| Markku Inkilä | … | nuori lähetti |
| Jukka Jaakonkari | … | alokkaita |
| Kalevi Kahra | … | alokkaita |
| Eino Kaipainen | … | everstiluutnantti |
| Kalervo Kumpulainen | … | sotilaspastori |
| Arvo Kuusla | … | jalkaväen mies |
| Matti Kuusla | … | haavoittunut nuorukainen |
| Aarne Laine | … | vääpeli Korsumäki |
| Eikka Lehtonen | … | pioneeri |
| Leevi Linko | … | vääpeli Sinkkonen |
| Mikko Niskanen | … | alikersantti Mielonen, statisti[9] |
| Pertti Palo | … | pataljoonan kirjuri |
| Olavi Pajunen | … | kuolemaantuomittu |
| Antero Ruuhonen | … | kuolemaantuomittu |
| Osmo Pöntinen | … | lääkintämies |
| Lilja Salmi | … | lotta kanttiinissa |
| Tauno Söder | … | pakeneva sotamies |
| Olavi Tuomi | … | keittiömies |
| Veikko Uusimäki | … | kapteeni Baranov |
| Alpo Vammelvuo | … | Sarastien adjutantti |
| Pertti Weckström | … | laulava vänrikki |
| Kaarlo Wilska | … | jalaton sotamies |
| Heikki Heino | … | vänrikki |
| Seppo Sännälä | … | Rokan ampuma neuvostosotilas[a] |
| Martti Kuningas | … | sotamiehiä |
| Leo Torkko | … | sotamiehiä |
| Jorma Räisänen | … | sotamiehiä |
- Huomioita
Tuotanto
muokkaaEsituotanto
muokkaaTammikuussa 1955 Särkkä osti Väinö Linnalta oikeuden tehdä romaanista elokuva. Kuvaukset alkoivat 14. maaliskuuta 1955 ja päättyivät 5. joulukuuta. Elokuva oli siihen aikaan kallein suomalainen elokuva.[4]
Elokuvaohjaaja Armand Lohikosken mukaan Tuntemattoman sotilaan filmaamista ehdottivat T. J. Särkälle alun perin Lohikoski ja jo useisiin Särkän elokuviin musiikin säveltänyt Toivo Kärki samalla kärkkyen omia mahdollisuuksiaan elokuvan teossa. Särkkä oli kiivastunut Lohikosken ja Kärjen täysin yllättäen esittämästä ajatuksesta pitäen sitä suoranaisena loukkauksena häntä, ”sinivalkoista miestä” kohtaan, sillä romaani oli hänen mielestään ”siivoton ja suomalaista sotilasta ja lottaa häpäisevä”. Lohikosken mukaan kunnian Särkän pään kääntämisestä sai tämän ohjaajaksi valitsema Edvin Laine, ja elokuvan musiikin tekijäksi Särkkä pestasi Ahti Sonnisen:
» Kun filmausoikeudet oli sitten saatu ja Tuntemattoman työt pantu käyntiin, me Kärjen Topin kanssa totesimme, että meille ei ollut jäänyt edes luuta kaluttavaksi! Osallemme tuli pysyä rillumarei-miehinä, joiden osaamista tarvittiin nyt kipeämmin kuin koskaan – tekemään kansaan menevää viihdettä ja rahaa...»
Näyttelijä Matti Ranin kuvaili vuonna 2012 elokuvan tuotantosopimuksen syntyä. Heti romaanin ilmestyttyä Särkkä komensi Edvin Laineen Väinö Linnan luokse Tampereelle ja antoi ohjeeksi tarjota tälle 500 000 markkaa Tuntemattoman sotilaan filmausoikeuksista. Linna vaati kuitenkin miljoona markkaa eikä suostunut tinkimään vaatimuksestaan, vaikka Särkkä tuli vastaan 700 000 markan tarjouksella. Lopulta Laine teki Linnan kanssa omavaltaisesti miljoonan markan arvoisen sopimuksen. Raninin mukaan Laine otti valtavan riskin, koska Särkkä oli erittäin saita, mutta loppujen lopuksi Särkkä oli iloinen siitä, että hän sai sopimuksen kilpailevan Suomi-Filmin sijasta; myös Suomi-Filmin toimitusjohtaja Risto Orko oli kiinnostunut Tuntemattomasta sotilaasta. Välittömästi sopimuksen allekirjoituksen jälkeen lehdistössä alkoi spekulointi tulevan elokuvan näyttelijöistä, ja Ranin muisteli, että koekuvauksissa kävivät valittujen näyttelijöiden lisäksi ainakin Spede Pasanen, Lasse Pöysti ja Heimo Lepistö. Suomen Kansallisteatteriin kuuluneiden näyttelijöiden – kaikkiaan kahdeksantoista – puolesta Ranin ja Heikki Savolainen vaativat lisäksi Särkältä kymmenen prosentin palkankorotuksen. Raninin mukaan Särkkä suostui korotukseen kovasti nieleskellen ja sanoi, että ”tehkääkin sitten hyvä elokuva, koska kaikki minun rahani ovat siinä kiinni”.[13]
Kuvaukset
muokkaaTuntemattomassa sotilaassa kapteeni Jorma Kariluotoa näytellyt Matti Ranin muisteli vuonna 2012 elokuvan kuvauksia. Hänen mukaansa elokuvan teko Edvin Laineen johdolla oli ”totaalista raatamista”. Laine istui itse nojatuolissa, komenteli ja piti joukot liikkeessä. Raninin mukaan Laine vaati näyttelijöiltä paljon, mutta antoi aina kiitosta hyvistä suorituksista. Elokuvan kohtauksia kuvattiin useissa paikoissa eri puolilla Suomea kaikkiaan yhdeksän kuukauden aikana, joten niiden välillä oli joskus pitkiäkin taukoja eikä Ranin edes tavannut kaikkia muita mukana olleita näyttelijöitä. Puolustusvoimat oli kieltäytynyt antamasta kalustoaan tuottaja Toivo Särkän ja Laineen käyttöön, koska puolustusvoimien korkein johto oli suuttunut Särkän tuottamasta, Ossi Elstelän ohjaamasta ja Reino Helismaan käsikirjoittamasta sotilasfarssista Majuri maantieltä, jonka se katsoi loukanneen upseereja. Kun silloinen pääministeri Urho Kekkonen kutsuttiin katsomaan muutaman kymmenen minuutin valmista otosta filmistä, asia saatiin kuntoon ja sisäministeri Väinö Leskinen järjesti rajavartiolaitokselta kalustoa kuvauksiin. Raninin mukaan Laineen ja näyttelijöiden tärkeänä kannustimena oli se, että he tunsivat tekevänsä isänmaallista työtä. Väinö Linna itse kävi hyvin harvoin seuraamassa kuvauksia, mutta nimenomaan Linna valitsi Veikko Sinisalon alikersantti Yrjö Lahtisen rooliin.[13]
Tuntemattoman sotilaan sotilasasiantuntijana toimi majuri Veikko Toivio.[14][15]
Kuvauspaikat
muokkaaTuntemattoman sotilaan ulkokuvat otettiin pitkälti Uudellamaalla ja Kaakkois-Suomessa. Kuvauspaikkoja olivat Sipoon Box ja Hangelby, Nurmijärven Palojoki, Hattulan Parola sekä Tuusula ja Hanko. Kaakkoissuomalaisia kuvauspaikkoja olivat Luumäen Taavetti, Ruokolahden Virmutjoki sekä Miehikkälä. Lisäksi kuvattiin Rovaniemellä. Sisäkuvat otettiin studiossa.[16]
Kuvausaikataulu oli tiukka. Talvikohtaukset kuvattiin talvella 1955, joka oli runsasluminen ja seuraava kesä puolestaan varsin lämmin. Aikataulu piti varsinkin Sipoossa, missä Edvin Laineella ja hänen puolisollaan Mirjam Noverolla oli kesähuvila. Linna seurasi kuvausten etenemistä tiiviisti ja kävi usein kuvauspaikoilla.[17]
Tuotantotiedot
muokkaa- elokuvan kesto: 181 minuuttia
- kuvasuhde: 1,37:1
- ääni: mono (Aga-Baltic)
- filmin pituus: 4 950 metriä
- esitysformaatti: 35 millimetrin filmi
Ensi-ilta
muokkaaTuntematon sotilas esitettiin kutsuvierasnäytäntönä Helsingin Bio Rexissä maanantaina 19. joulukuuta 1955 Väinö Linnan sodanaikaiselle yksikölle JR8:lle sekä elokuvan näyttelijöille ja tuotantohenkilökunnalle. Kutsuttuihin kuului myös Rokan esikuvana ollut Viljam Pylkäs. Lisäksi mukana oli Suomen sotilasjohdon ja hallituksen edustajia. Näytäntö annettiin sotainvalidien hyväksi. Toinen kutsuvierasnäytäntö oli 22. joulukuuta, tuolloin kutsuttiin elokuvan teossa mukana olleita ja Suomen valtioneuvoston jäseniä. Varsinainen teatteriensi-ilta oli perjantaina 23. joulukuuta 1955 Helsingissä, Tampereella, Turussa, Oulussa, Lahdessa ja Porissa sekä Riihimäellä.[2][18]
Televisioesitykset
muokkaaTuntemattoman sotilaan televisioensi-ilta oli torstaina 7. joulukuuta 1967 TV-ohjelma 1:ssä.[2] Elokuva keräsi ruutujen ääreen lähes 2,3 miljoonaa katsojaa eli noin puolet Suomen silloisesta väestöstä. Sittemmin se on esitetty televisiossa vuosina 1973 (TV1), 1979 (TV1), 1985 (TV2), 1992 (TV1), 1995 (TV2) ja 1999 (TV2).[2] Vuodesta 2000 lähtien Yleisradio on esittänyt Tuntemattoman sotilaan televisiossa joka itsenäisyyspäivänä.[2] Vuonna 2012 esittämisperinne oli vähällä katketa, mutta lopulta päädyttiin lykkäämään esittämistä myöhempään kellonaikaan.[19] Vuonna 2013 elokuva esitettiin vasta itsenäisyyspäivän vastaanoton jälkeen kello 22.30. Vuonna 2014 esittäminen siirrettiin takaisin iltapäiväksi. Yle TV2 on esittänyt elokuvan vuosina 2000–2011, Yle Teema 2012, 2015 ja 2016, Yle TV1 2013, 2014, 2020 ja 2021 sekä Yle Teema & Fem 2017, 2018, 2019, 2022 ja 2023.[2]
Julkaisut
muokkaa
Tuntematon sotilas julkaistiin analogisessa VHS-formaatissa 1980-luvulla. Teos julkaistiin digitaalisena DVD:nä Suomessa ensi kerran vuonna 2001, ja se sisältää ruotsin-, englannin- ja suomenkielisen tekstityksen. Vuoden 2010 loppuun mennessä DVD-levyjä oli myyty yhteensä 54 481 kappaletta.[20] Syksyllä 2015 julkaistiin Tuntemattoman sotilaan 60-vuotisjuhlajulkaisu, joka sisältää DVD:n ja 32-sivuisen kirjan.[21] Elokuva julkaistiin 4K-restauroituna Blu-ray -levynä marraskuussa 2017.[22]
Kulut ja tuotot
muokkaaTuntematon sotilas on Suomen Filmiteollisuus Oy:n kautta aikain menestynein elokuva. Sen alkuperäisbudjetti oli arviolta 30 miljoonaa vanhaa markkaa, tilikirjan mukainen toteutunut budjetti oli lähes 47 miljoonaa markkaa (runsaat puolitoista miljoonaa euroa vuoden 2014 rahan arvon mukaan). Elokuvan tuotoksi kirjattiin vuonna 1956 kaikkiaan 200 miljoonaa markkaa (noin kuusi miljoonaa euroa vuoden 2014 rahassa).[2][23] Matti Raninin mukaan Tuntemattomasta sotilaasta tuli kuitenkin myös Särkän imperiumin tuhon alku. Välttääkseen suuret verot Särkkä alkoi tuottaa nopeasti osittain väärinkin harkittuja ensi-iltoja, jotka veivät rahat, mutta eivät tuottaneet juuri mitään.[13] Suomen Filmiteollisuus Oy:n toiminta päättyi vapaaehtoiseen vararikkoon vuonna 1965.[24]
Vastaanotto
muokkaaAikalaisarviot
muokkaaTuntematon sotilas sai verraten myönteisen vastaanoton. Kriitikot kiinnittivät huomiota muun muassa teoksen rakenteeseen, näyttelijöiden ikään sekä elokuvan ja romaanin väliseen suhteeseen. Satakunnan Kansan Cameran (Kauko Peltola) mielestä elokuva ei ollut "kiinteämuotoinen näytelmä", vaan lähinnä sarja tapahtumia, joiden yhteinen nimittäjä on sota. Vapaan Sanan Maija Savutien mielestä alkuperäisromaanin hirtehishuumori ja sotilaiden kursailematon kielenkäyttö oli säilytetty ”aitona ja oikeana”. Toisaalta hän katsoi, että Laine oli hionut Linnan luomien henkilöiden - etenkin Honkajoen – terävimmät särmät. Savutie huomioi myös rintamalotta-episodin ja eversti Karjulan poisjätön.[2]
Eräiden kriitikoiden mielestä Tuntemattoman sotilaan alkupuolisko poikkesi kerronnallisesti jälkipuoliskosta. Helsingin Sanomien[a] Paula Talaskivi arvioi: "En tiedä, miten paljon vieras katsoja tajuaa sitä kerronnan hiljaista, eleetöntä apeutta, joka muuttaa loppupuolen meikäläiselle katsojalle lähes pakahduttavan kipeäksi." Hän piti vaivihkaista muutosta elokuvan "verenkäynnissä" eräänä sen arvokkaimpana ominaisuutena. Nya Pressenin Bengt Pihströmin mielestä elokuvan alku eteni verkkaisesti, mutta juopottelukohtauksesta, "den berömda kiljufesten", teoksen rytmi muuttui kiivaammaksi ja intensiivisemmäksi.[2]
Uuden Suomen Vilho Suomi arvosti Tuntemattoman sotilaan tuotantokoneiston poikkeuksellista suuruutta: "Se jo herättää tiettyä juhlallisuutta kaiken sen näpertelyn jälkeen, mitä olemme saaneet tottua katsomaan", Suomi kirjoitti. Lisäksi hän kiitti kuvauksen selvyyttä, ”liikkeen eloisuutta” ja ”mittojen sopivia suhteita”.[25] Näyttelijöistä aikalaiskritiikki mainitsi muun muassa Lindmanin ja Sinisalon hienot suoritukset.[2] Myös sodanaikaisten TK-kuvien käyttö sai kriitikoilta myönteisen vastaanoton.[26]
Tuntemattoman sotilaan musiikki arvioitiin pääosin onnistuneeksi. Vilho Suomi kirjoitti: "Tuntemattoman sotilaan musiikissa on lähdetty tukemaan aiheen kollektiivisuutta ja tekstissäkin selvästi esiin tulevaa soturien eriheimoisuutta myös sävelin."[25]
- Huomioita
- ↑ Helsingin Sanomissa joulukuussa 1954 julkaistu Toini Havun kuuluisa tyrmäävä arvio koskee Linnan romaania.[27]
Myöhemmät arviot
muokkaaAntti Lindqvist kirjoitti Katso-lehdessä erään televisioesityksen yhteydessä otsikolla "Aika velikultia hurmekentillä": "Tuntematon sotilas on jännittävä, hauska, traaginen ja ennen kaikkea kestävästi näytelty elokuva. Se piirtää tehokkaasti Linnan seitsemän sotaveljeksen sekä heidän käskijöidensä ja toveriensa hahmot koko kansan yhteiseksi ominaisuudeksi." Lindqvistin mukaan teoksen henkilöt kattoivat lähes täydellisesti "suomalaisen miehen luonnetyypit". "Tuntematon sotilas on ja pysyy suomalaisen elokuvan merkkiteoksena ---", Lindqvist arvioi.[28]
Peter von Baghin essee Tuntemattomasta sotilaasta julkaistiin teoksessa Suomen kansallisfilmografia 5 vuonna 1989. Von Baghin mukaan elokuva edustaa lähinnä perinteistä, realistista elokuvaa, johon on koottu Linnan romaanin kohokohdat. Hän luonnehti elokuvaa SF:n voimannäytteeksi, vaikka sillä ei lähtökohtaisesti ollut mahdollisuutta yltää Linnan alkuperäisteoksen tasolle. Von Baghin mielestä filmatisoinnin "koko totuus" on nimenomaisessa ristiriidassa: ”mahdottomuudessa olla yhtä kuin Linnan romaani, samalla kun oli täysin luonnollista, että elokuvamme summa perustui ’kansalliskirjallisuuteen’ eikä alkuperäiskäsikirjoitukseen.”[29]
Aikalaiskriitikoiden lailla von Bagh nosti esiin näyttelijöiden suhteellisen korkean iän. Etenkin Kaarlo Halttunen (s. 1909) oli hänen mukaansa kutakuinkin mahdottoman edessä näytellessään parikymppistä Rahikaista. Yli 30-vuotiailla näyttelijöillä oli toisaalta omakohtaisia rintamakokemuksia, mikä toi elokuvaan mieskohtaisten muistojen dramatiikan.[29]
Ylen äänestyksessä vuonna 2012 kriitikot valitsivat Tuntemattoman kaikkien aikojen neljänneksi parhaaksi suomalaiselokuvaksi[30]. Toisaalta se nimettiin myös kaikkien aikojen yliarvostetuimmaksi suomalaiseksi elokuvaksi[31].
Musiikki
muokkaaTuntemattoman sotilaan musiikki on Ahti Sonnisen elokuvaan säveltämän alkuperäismusiikin ja valmiin musiikin sekoitusta.[32]
Luettelo elokuvan lainamusiikista: [32]
| Musiikki | Säveltäjä | Sanat |
|---|---|---|
| Finlandia | Jean Sibelius | (Hymnin sanat) V. A. Koskenniemi |
| Muistoja Pohjolasta | Sam Sihvo | |
| Matkasäveliä | ruots. kansansäv./Edward Erikson | trad. |
| Maanpuolustajat | Nicholas von Weymarn | Reino Hirviseppä |
| Sillanpään marssilaulu | Aimo Mustonen | F. E. Sillanpää |
| Karjalaisten laulu | P. J. Hannikainen | P. J. Hannikainen |
| Nälkämaan laulu | Oskar Merikanto | Ilmari Kianto |
| Kymmenen virran maa | A. V. Koskimies | |
| Satakunnan laulu | Aksel Törnudd | Aino Voipio |
| Vaasan marssi | Karl Collan | Zachris Topelius (ruotsiksi), Alpo Noponen (suomeksi) |
| Porilaistenmarssi | C. F. Kress | Johan Ludvig Runeberg |
| Maantie on kova kävellä | kansanlaulu | trad. |
| Jääkärimarssi | Jean Sibelius | Heikki Nurmio |
| Punakaartin marssi | työväenlaulu | trad. |
| Ljuuli, ljuuli | itäkarjalainen kansanlaulu | trad. |
| Neuvostoliiton hymni | Aleksandr Aleksandrov | Sergei Mihalkov, I. Registan |
Elokuvassa kuullaan myös muuta tarinatilaan kuuluvaa musiikkia (luettelo alla):[32]
| Musiikki | Kohtaus |
|---|---|
| Jumala ompi linnamme (virsi 170) (saksal. virsisävelmä, Martti Luther) | Sotilaat laulavat kenttähartauksessa |
| Hurjan pojan koti (suomalainen kansanlaulu) | Hietanen laulaa |
| Musta Saara (trad. pyhäkoululaulu Harpunsäveliä-kokoelmasta) | Sotilas laulaa vartiovuorossa |
| Warum? (säv. Theo Mackeben, san. J. W. Goethe, es. Miliza Korjus ja viihdeorkesteri) | Lammio kuuntelee radiota korsussa |
| Nujulan talkoopolkka (kansansäv., san. Alfred Tanner) | Rokka soittaa ruokailuvälineillä |
| Kalinka (venäläinen kansanlaulu, sov. Aleksandr Aleksandrov, es. Puna-armeijan kuoro ja orkesteri) | Gramofonista useassa kohtauksessa |
| ”Die Fahne Hoch” (NSDAP:n tunnuslaulu san. Horst Wessel) | Lauletaan komentokorsussa Mannerheimin syntymäpäivänä |
| Erika (säv. & san. Herms von Niel) | |
| Ratiriti ralla (san. Maija Konttinen suomalainen kansansävelmä) | |
| Kuularuiskulaulu (säv. & san. Reino Hirviseppä) | |
| Punakaartin marssi (trad.) | Vanhala laulaa useassa kohtauksessa |
| Vartiossa (säv. Lassi Utsjoki, san. Elli Tuomisto) | Honkajoki laulaa vartiossa |
| Elämää juoksuhaudoissa (säv. G. Dubrianski, san. Usko Kemppi, es. A. Aimo, Sointu-orkesteri ja Vili Vesterinen) | Kuullaan gramofonista sekä Rahikaisen laulamana |
Palkinnot
muokkaaJussi-palkinnot
muokkaa| Kategoria | Palkittu |
|---|---|
| Paras tuottaja | Toivo Särkkä |
| Paras ohjaus | Edvin Laine |
| Paras miespääosa | Åke Lindman Veikko Sinisalo |
| Paras käsikirjoitus | Juha Nevalainen |
| Paras leikkaus | Armas Vallasvuo Osmo Harkimo |
Muut palkinnot
muokkaaTuntematon sotilas sai Kansainvälisen Katolisen Filmitoimiston palkinnon Berliinissä 1956.[4]
Lähteet
muokkaa- Uusitalo, Kari: Suomen kansallisfilmografia 5, Edita, Suomen elokuva-arkisto 1989, ISBN 951-86120-6-4
- Lindstedt, Risto: Väinö Linna : kansakunnan puhemies. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-28752-0
- Tuntematon sotilas Elonet.
Viitteet
muokkaa- ↑ Tuntematon sotilas – 60-vuotisjuhlajulkaisu, esittelyvihkosen sisältävä DVD, s. 3
- ↑ a b c d e f g h i j k Tuntematon sotilas Elonet. Kansallinen audiovisuaalinen instituutti. Viitattu 6.12.2014.
- ↑ Suomen Elokuva-arkisto: Katsotuimmat kotimaiset elokuvat kautta aikojen sea.fi. Arkistoitu 31.12.2008. Viitattu 13.12.2008.
- ↑ a b c Korhonen, Anna: Tuntemattoman sotilaan vastaanotto (Arkistoitu sivu Ylen Vintissä) Yle Teema. 2003. Yleisradio Oy. Arkistoitu 29.2.2016. Viitattu 7.11.2015.
- ↑ Lindstedt, s. 119
- ↑ von Bagh, Peter: Sininen laulu – itsenäisen Suomen taiteiden tarina, s. 310. (Kuvateksti) Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 2007. ISBN 978-951-03289-5-8
- ↑ Linna, Väinö: Tuntematon sotilas, s. 186. (60. painos) Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 2004. ISBN 951-01821-2-5
- ↑ Linna, Väinö: Tuntematon sotilas, s. 29. (60. painos) Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 2004. ISBN 951-0-18212-5
- ↑ Palosaari, Keijo: Lyhyt historiikki: Mikko Niskanen (”Kuoltuani yli 30 kertaa Tuntemattomassa sotilaassa synnyin lopullisesti elokuvaan”) Arctic Films ry.
- ↑ Nupponen, Sakari: Mustien autojen luoja Seppo Sännälä on kuollut Iltasanomat. 18.4.2012. Sanoma News Oy. Arkistoitu 18.10.2015. Viitattu 31.12.2015.
- ↑ Armand Lohikoski: Mies Puupää-filmien takaa, s. 245. Hämeenlinna: Karisto, 1993.
- ↑ Armand Lohikoski: Kalpea kiiltokuva mahtimies Särkästä. Yleisönosastokirjoitus Helsingin Sanomissa 3.1.1986.
- ↑ a b c Varjus, Seppo: Näin Ranin muisteli Tuntemattoman kuvauksia IS:lle: ”Totaalista raatamista”. Ilta-Sanomat, 29.11.2012, s. 50–54. Helsinki: Sanoma News. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 6.12.2012. (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Uusitalo, Kari: Suomen kansallisfilmografia, s. 413. Edita, Suomen elokuva-arkisto, 1989. ISBN 951-86120-6-4
- ↑ Mannerheim-ristin ritarit / Toivio, Veikko Eerikki Mannerheim-ristin ritarit. Viitattu 22.11.2015.
- ↑ Uusitalo, Kari: Suomen kansallisfilmografia, s. 412. Edita, Suomen elokuva-arkisto, 1989. ISBN 951-86120-6-4
- ↑ Lindstedt, s. 120
- ↑ Lindfors, Jukka: Kun Tuntematon tuli Ylen Elävä arkisto. 8.9.2006. Yleisradio Oy. Viitattu 24.11.2015.
- ↑ Yle myöhentää sittenkin itsenäisyyspäivän Tuntematonta Iltalehti. 5.12.2012. Alma Media Suomi Oy. Arkistoitu 13.12.2013. Viitattu 17.11.2013.
- ↑ Tuntemattomista sotilaista ja Talvisodasta tulossa keräilyversiot 2.7.2015. Elokuvauutiset. Viitattu 2.1.2015.
- ↑ Tuntematon Sotilas – 60-vuotisjuhlajulkaisu (DVD) VL-Media. Arkistoitu 22.10.2017. Viitattu 7.11.2015.
- ↑ Elokuvauutiset.fi − Laineen Tuntemattoman restauroitu versio tulee Blu-raylle, mukana pätkä esityskopiosta
- ↑ Rahanarvonkerroin 1860–2014 (Suomen virallinen tilasto (SVT): Kuluttajahintaindeksi. ISSN 1796-3524) 28.1.2015. Helsinki: Tilastokeskus. Viitattu 22.11.2015.
- ↑ Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1988, s. 393. Helsinki: Otava, 1987.
- ↑ a b Uusitalo, Kari: Suomen kansallisfilmografia, s. 418. (Arviot) Edita, Suomen elokuva-arkisto, 1989. ISBN 951-86120-6-4
- ↑ Uusitalo, Kari: Suomen kansallisfilmografia, s. 417, 418. (Arviot) Edita, Suomen elokuva-arkisto, 1989. ISBN 951-86120-6-4
- ↑ Kirjasota murskakritiikistä Iltalehti. 25.11.2014. Alma Media Suomi Oy. Viitattu 13.11.2015.
- ↑ Katso! Videokansi 765
- ↑ a b von Bagh, Peter: Tuntematon sotilas Elonet. 2013. Kansallisfilmografia. Viitattu 12.11.2015.
- ↑ Kriitikot valitsivat kaikkien aikojen parhaan kotimaisen elokuvan Yle Uutiset. 12.11.2012. Viitattu 26.3.2022.
- ↑ Tuntematon sotilas valittiin yliarvostetuimmaksi Yle Uutiset. 12.11.2012. Viitattu 26.3.2022.
- ↑ a b c Välimäki, Susanna: Miten sota soi? Sotaelokuva, ääni ja musiikki, s. 64, 66, 80, 81. Tampere University Press, 2008. ISBN 978-951-44739-5-1
Aiheesta muualla
muokkaa- Kun Tuntematon tuli Yle Elävä arkisto
- Jatkosota ja Tuntematon sotilas Ohjaaja Edvin Laine ja ohjaaja Jouko Turkka keskustelevat Hannu Taanilan ja Timo Hämäläisen kanssa omista tulkinnoistaan Väinö Linnan teoksesta Tuntematon sotilas. Yle Elävä arkisto