Unkarinajokoira

koirarotu

Unkarinajokoira (unk. erdélyi kopó, rom. copoi ardelenesc) eli transilvanianajokoira on unkarilainen koirarotu. Se on melko harvinainen, mutta Suomeen tuotiin 1980-1990-lukujen aikana kolme yksilöä ja niitä on viety jonkin verran myös Yhdysvaltoihin. Latinankielinen nimitys rodulle on canis familiaris sagax braco transylvanicus.

Unkarinajokoira
Avaintiedot
Alkuperämaa  Unkari
Määrä Suomessa rekisteröity 3[1]
Alkuperäinen käyttö hirven, villisian, ilveksen, suden ja karhun metsästys
Nykyinen käyttö metsästys-, vahti- ja harrastuskoira
Elinikä 10–14 vuotta[2]
Muita nimityksiä erdélyi kopó, Transylvanian Scenthound, Hungarian Hound, Siebenbürgischer Laufhund, Transsylvanischer Laufhund, Ungarische Bracke, chien courant de Transylvanie, sabueso húngaro, sabueso de Transilvania, copoi ardelenesc, ungari hagijas
FCI-luokitus ryhmä 6 Ajavat ja jäljestävät koirat
alaryhmä 1.2 Keskikokoiset ajavat koirat
#241
Ulkonäkö
Paino pitkäraajainen 30–35 kg
lyhytraajainen 22–25 kg
Säkäkorkeus pitkäraajainen 56–66 cm
lyhytraajainen 46–56 cm
Väritys black & tan (pitkäraajainen) tai ruskea tan-merkein (lyhytraajainen)
- pienin valkoisin merkein tai ilman

Ulkomuoto

muokkaa

Unkarinajokoira on keskikokoinen, lyhytkarvainen ajokoira. Rakenteeltaan se on atleettinen ja virtaviivainen. Sillä on ovaalinmuotoiset tummat silmät ja riippuvat korvat. Häntä on sapelimainen ja joko hieman ylöspäin kaartuva tai riippuva. Sallitut värit ovat musta ruskein merkein ja ruskea tan-merkein. Rodusta on kaksi eri kokomuunnosta, yleisempi pitkäraajainen ja harvinaisempi lyhytraajainen.

Luonne ja käyttäytyminen

muokkaa

Rotu on rakastava, tottelevainen, utelias, sopeutuvainen ja älykäs, ja sillä on erittäin hyvä suuntavaisto. Se on perheeseensä kiintyvä ja lempeä, mutta kuitenkin myös suojeleva, minkä vuoksi siitä saa hyvän vahtikoiran. Tarkkavaistoisena se ymmärtää milloin on kyse oikeasta vaarasta ja toimii tilanteen mukaisesti. Pihallinen asunto on unkarinajokoiralle paras ratkaisu, mutta se sopeutuu myös kerrostaloon kunhan sillä on mahdollisuus päästä myös tarpeeksi usein ulos purkamaan energiaansa. Korkean riistavietin vuoksi se tulisi pitää aitaamattomalla alueella aina kytkettynä.

Alkuperä

muokkaa
 
Kopo romanialaisessa postimerkissä.

Unkarinajokoira jalostettiin Transilvaniassa aikana jolloin se oli vielä osa Unkaria. Alkujaan se toimi lähinnä kuninkaallisten ja muun aateliston apuna hirven, karhun, suden, villisian ja ilveksen metsästyksessä vuoristo-olosuhteissa. Vuosisatojen aikana se oppi kestämään kotimaansa vaihtelevaa ilmastoa. Suomen ensimmäinen unkarinajokoira, uros Difali Ekes Jako, tuotiin Suomeen vuoden 1981 lopulla.[3] Vuonna 1989 tuotiin nartut Ecs-Laki Ada[4] ja Szt.Anna To-Menti Csöre[5].

Karvapeite pestään vain tarvittaessa ja tarvitsee harjaustakin ainoastaan satunnaisesti. Karvanlähtöaika on kaksi kertaa vuodessa.

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Suomen Kennelliitto. Viitattu 4.9.2016)
  2. Transylvanian Hound. American Kennel Club. Haettu 16.8.2021.
  3. Difali Ekes Jako. KoiraNet.
  4. Ecs-Laki Ada. KoiraNet.
  5. Szt.Anna To-Menti Csöre. KoiraNet.