Väinö Hovi

Väinö Toivo Hovi (29. syyskuuta 1913 Muolaa – 11. heinäkuuta 1982 Turku)^[1] oli suomalainen fyysikko. Hän oli Turun yliopiston fysiikan professori 1953–1977 ja samalla yliopiston Wihurin fysiikantutkimuslaitoksen johtaja 1957–1977. Hän tutki kiinteän olomuodon ja matalien lämpötilojen fysiikkaa ja myös ydinfysiikkaa.

Hoville myönnettiin Wihurin kansainvälinen palkinto 1961.^[2]

Julkaisuja

Hovi, Väinö: ”Luku 7, Modernin fysiikan tutkimuksesta”, Luonnon tieteellisen tutkimuksen historiaa, s. 229-244. (toim. Vilho Niitemaa) Porvoo: WSOY, 1975. Taskutieto ISBN 951-0-06590-0
Useita tieteellisiä artikkeleita^[3]

Lähteet

↑ Punkkinen, Matti: Hovi, Väinö (1913–1982) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. 14.6.2002. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 13.4.2020.
↑ Facta2001, WSOY 1981, 6. osa, palsta 194
↑ Julkaisuhaku nimellä Väinö Hovi ISBNS.net. Viitattu 11.11.2018.

Tämä tieteilijään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.

[1] Punkkinen, Matti: Hovi, Väinö (1913–1982) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. 14.6.2002. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 13.4.2020.

[2] Facta2001, WSOY 1981, 6. osa, palsta 194

[3] Julkaisuhaku nimellä Väinö Hovi ISBNS.net. Viitattu 11.11.2018.

[1]

[2]

[3]