Vuoden 1983 videopelilama
Vuoden 1983 videopelilama oli Pohjois-Amerikassa vuosien 1983–1984 vaihteessa tapahtunut äkillinen videopeliteollisuuden lama, sekä lukuisten videopeli ja -konsolituottajien konkurssi. Se toi lopun toisen sukupolven videopelikonsoleille.
Lamaa seurasi kolmen vuoden ajanjakso, jonka aikana videopelimarkkinat olivat Pohjois-Amerikassa paljon aikaisempaa pienemmät, eikä videopelikonsolien saralla tapahtunut merkittävää kehitystä. Ajanjakso loppui Nintendo Entertainment Systemin ja sen tunnetuimman pelin, Super Mario Brosin menestyksen myötä. Nintendon uusi konsoli esiteltiin ensi kerran Japanissa 1983 nimellä Famicom. Yhdysvalloissa laite esiteltiin 1985, ja suosioon se pääsi jo 1987.
Ajanjaksoon viitataan joskus vuoden 1984 videopelilamana, sillä juuri sinä vuonna laman seuraukset selvisivät kuluttajille todellisessa mittakaavassaan. Kehitteillä oli satoja pelejä julkaistavaksi vuonna 1983, ja niistä suurin osa joutui kaatopaikalle, esimerkiksi Atari hautasi New Mexicoon yli 700 000 pelimoduulia.[1] Vuonna 1983 kehitettiin vain muutamia pelejä julkaistavaksi seuraavana vuonna, ja tämä näkyi pitkäaikaisena vähyytenä uusien videopelien määrässä.
Syyt
muokkaaVideopelilama johtui monista syistä:
- Kotitietokoneiden hintasota laski mikrotietokoneiden hintoja merkittävästi.[2][3] Esimerkkinä Commodore 64, jonka iskulauseena toimi "Miksi ostaa lapsellesi videopeli ja häiritä hänen koulunkäyntiään, kun voitte ostaa hänelle kotitietokoneen, joka valmistaa häntä collegeen?". Markkinointitutkimus rekisteröi muutoksen, kun miljoonat asiakkaat vaihtoivat videopelikonsolin ostoaikeensa samanhintaiseen kotitietokoneeseen.
- Tulva surkeita pelejä harkitsemattomasti rahoitetuilta uusilta yrityksiltä yhdistettynä heikkoihin Atari 2600:n peleihin E.T., Pac-Man ja Custer's Revenge.[4]
- Uutiset sensatisoivat sekä vuoden 1980 noususuhdannetta että vuosien 1982–83 ongelmia. Tarina Atarista hautaamassa tuhansia E.T.-moduuleita New Mexicon kaatopaikalle muutti monien julkaisukanavien kuvaa videopelimarkkinoista.
- Johtopäätös tärkeimmiltä lelujälleenmyyjiltä (esimerkiksi Cabbage Patch Kids ja Beanie Babies) vuonna 1983 oli, että videopelit olivat ohimenevä muoti-ilmiö, ja että arvokas hyllytila pitäisi jättää uusille tuotteille.
- Kolikkopelimarkkinoiden täyttyminen: uudet pelit eivät myyneet koska vanhat eivät olleet poistuneet markkinoilta.[5]
Seuraukset
muokkaaMattel teki 300 miljoonan dollarin tappiot Intellivision-konsolillaan, minkä sanottiin johtuneen lamasta.[6]
Mikrotietokoneet ja tietokonepelit nousivat suosioon, osin halvempien koneiden saatavuuden vuoksi, osin pelikonsolien suosion laskun myötä.
Lähteet
muokkaa- Artikkeli The Dot Eaters -sivustolla (Arkistoitu – Internet Archive). (englanniksi)
- Classic Gaming Expo -sivusto. Biografioita ja historiaa aikakaudelta (englanniksi)
- Crawford, Chris: The History of Computer Games: The Atari Years. Erasmatazz.com. Arkistoitu 6.6.2007. Viitattu 14.9.2020. (englanniksi)
- C64-kronologia tapahtumia ja julkaistuja pelejä vuosilta 1982–1990. Viitattu 2.5.2014. (englanniksi)
Viitteet
muokkaa- ↑ Gillian Orr: Why did Atari bury its E.T. video game? 28.4.2014. The Independent. Viitattu 13.8.2014. (englanniksi)
- ↑ Andrew Pollack: The Coming Crisis in Home Computers The New York Times. 19.6.1983. Viitattu 2.2.2020. (englanniksi)
- ↑ David H. Ahl: The first decade of personal computing marraskuu 1984. Creative Computing. Viitattu 2.2.2020. (englanniksi)
- ↑ Top 10 Best-Selling Atari 2600 Games IGN. Viitattu 22.7.2017. (englanniksi)
- ↑ Classic Game Postmortem – Marble Madness 2011. GDC. Viitattu 23.4.2019. (englanniksi)
- ↑ Consoles that won’t die: The Intellivision in 2013 Venture Beat. Viitattu 23.7.2017. (englanniksi)