Yhdysvallat vastaan Microsoft

Yhdysvallat vs. Microsoft (United States v. Microsoft Corporation, Civil Action No. 98-1232) oli Yhdysvaltain liittovaltion vuonna 1998 aloittama siviilikanne Microsoft Corporationia vastaan. Tapauksen keskeinen väite oli, että Microsoft oli väärinkäyttänyt monopoliasemaansa Intel-pohjaisten tietokoneiden käyttöjärjestelmämyynnissä ja WWW-selaimensa levittämisessä, ja siten rikkonut Sherman Act -kilpailulakia. Keskeinen kysymys oikeustapauksessa oli Internet Explorer -selaimen liittäminen Windows-käyttöjärjestelmän mukaan ja sen mahdollinen kilpailua vääristävä vaikutus. Lisäksi oikeustapauksessa pohdittiin sitä, oliko Microsoft muuttanut ohjelmarajapintojaan jotta ne suosisivat Internet Exploreria muiden selaimien kustannuksella, ja että oliko Microsoft toiminut väärin painostaessaan laitevalmistajakumppaneitaan Windowsin ja Internet Explorerin toimittamiseen myytävien koneiden mukana. Kanne päättyi sopimukseen liittovaltion kanssa 2004 Microsoftin myönnyttyä avaamaan rajapintojaan muille valmistajille.

Tapauksen historia

Microsoftin toiminta oli herättänyt liittovaltion kiinnostuksen jo muutamaa vuotta aiemmin, kun vuonna 1991 liittovaltion kauppakomissio tutki mahdollista monopolin väärinkäyttöä käyttöjärjestelmämarkkinoilla. Komissio lopetti tutkimuksen 1993 päätymättä yksimieliseen lopputulokseen. Saman vuoden elokuussa Yhdysvaltojen oikeusministeriö alkoi tutkia samaa aihetta, mikä johti nopeasti vuoden 1994 heinäkuussa vapaaehtoiseen sopimukseen Microsoftin kanssa, jossa yritys suostui olemaan sitomatta muita yrityksen tuotteita Windowsiin, mutta säilytti oikeuden lisätä Windowsiin uusia ominaisuuksia. Tällä varjolla Microsoft sitoi ensimmäisen kerran Windows 95:n yhteydessä oman selaimensa käyttöjärjestelmän mukaan, aluksi erilliseen lisäosapakettiin mutta seuraavasta käyttöjärjestelmäversiosta lähtien suoraan käyttöjärjestelmän myyntiversioon. Microsoftin tulkinnan mukaan selain oli ominaisuus, ei tuote.

Oikeudenkäynti alimmassa oikeusasteessa

Vuonna 1998 oikeusministeriön selvitys oli valmis, ja se yhdessä 20 Yhdysvaltain osavaltion kanssa haastoi 18. toukokuuta 1998 Microsoftin oikeuteen laittomasta kilpailun rajoittamisesta. Myöhemmin saman vuoden lokakuussa oikeusministeriö nosti toisen kanteen, jossa syytettiin Microsoftia vuonna 1994 tehdyn sopimuksen rikkomisesta ja tietokonevalmistajien pakottamisesta liittämään Internet Explorer osaksi myytäviä tietokoneita. Oikeustapaus pantiin vireille Washingtonin piirioikeudessa, ja tuomarina toimi Thomas Penfield Jackson.

Todistelu

Bill Gates todistamassa 27. elokuuta 1998.

Microsoftin silloinen toimitusjohtaja Bill Gates todisti valaehtoisesti useita kertoja, ja alan media nopeasti maalasi kuvan kysymyksiä välttelevästä johtajasta. BusinessWeek-lehti luonnehti Gatesin vastauksia tarkoituksellisen epämääräisiksi ja monin paikoin täysin ristiriitaisiksi syyttäjän todisteina esittämien sähköpostien kanssa.

Microsoft esitti todistelunaan myös lukuisia videonauhoja, joista yksi näytti kuinka Internet Explorerin poistaminen Windowsista aiheutti hidastumista ja virhetoimintaa. Nauha oli yrityksen varatoimitusjohtaja James Allchinin mukaan katkoton nauhoitus yhdestä tietokoneesta, mutta syyttäjä pian huomasi että nauhalla työpöydän jotkut kuvakkeet mysteerisesti katoavat ja ilmestyvät uudelleen, johtaen epäilyksiin nauhan aitoudesta. Allchin myöhemmin myönsi että hänen alaisensa olivat tehneet virheen videon nauhoituksessa, ja tarjosi uuden nauhan todistusaineistoon, tällä kertaa ilman väitettä käyttöjärjestelmän hidastumisesta. Yrityksen tiedottaja Mark Murray pilkkasi julkisuudessa syyttäjää "videotuotannollisiin yksityiskohtiin tarttumisesta".

Toinen Microsoftin esittelemä nauha näytti, että kilpailevan Netscape-selaimen asentaminen America Onlinen käyttäjälle on helppoa ja nopeaa; asennus sujui nauhalla ripeästi ja selaimen pikakuvake ilmestyi työpöydälle itsestään. Liittovaltio tuotti oman nauhan samasta toimenpiteestä, paljastaen että Microsoftin nauhalta oli poistettu pitkä ja monimutkainen osa asennusvaiheesta ja että pikakuvake ei todellisuudessa ilmesty työpöydälle itsestään, pakottaen käyttäjän ensin etsimään sen. Yrityksen varatoimitusjohtaja Brad Chase vahvisti että Microsoftin nauha oli valheellinen .

Mediapeli

Microsoft puolusti itseään julkisuudessa tarmokkaasti, väittäen että yrityksen menestyksestä kateelliset kilpailijat olivat yrittämässä tukahduttaa Microsoftin innovaatioita, ja että liittovaltio oli vain pelinappula oikeusprosessissa. The Washington Post ja New York Times -sanomalehdissä ilmestynyt kokosivun mainos, jonka oli ostanut amerikkalainen The Independent Institute, syytti samoin kilpailijoita kuluttajien etujen vastaisesta toiminnasta.

Tuomio

Tuomari Jackson totesi lausumassaan 5. marraskuuta 1999 että Microsoftin hallitseva markkina-asema x86-pohjaisissa tietokoneissa oli monopoli, ja että yritys oli yrittänyt tuhota tähän monopoliin kohdistuvia uhkia, joita olivat muun muassa Apple, Java, Netscape, Lotus Notes, Real Networks ja Linux. 3. huhtikuuta 2000 hän antoi kaksiosaisen tuomionsa oikeusjutussa, jossa hän määräsi Microsoftin jaettavaksi kahteen osaan; yksi käyttöjärjestelmän valmistamiseksi ja toinen muiden ohjelmistokomponenttien valmistamiseksi.

Valitus

26. syyskuuta 2000 syyttäjä yritti siirtää Microsoftin valituksen suoraan Yhdysvaltojen korkeimpaan oikeuteen ajan säästämiseksi, mutta korkein oikeus kieltäytyi kuulemasta tapausta, ja prosessi siirtyi liittovaltion valitustuomioistuimeen.

Liittovaltion valitustuomioistuin Washington D.C.:n piirialueelle kumosi tuomari Jacksonin päätöksen. Tämä johtui osittain siitä, että valitustuomioistuin tulkitsi jakomääräyksen liian laajaksi, ja osittain siitä että tuomari Jackson oli antanut haastatteluja uutismedialle käsittelyn aikana, rikkoen näin Yhdysvaltojen tuomareiden virkamenettelyohjeita. Jackson ei saapunut paikalle valitustuomioistuimen käsittelyyn jossa hänen toimintaansa moitittiin.

Valitustuomioistuin ei kuitenkaan kumonnut Jacksonin lausumaa jossa todettiin jutussa toteennäytetyt faktat. Valitustuomioistuin palautti jutun alempaan oikeusasteeseen suppeamman loppuratkaisun löytämiseksi. Ennen sen saamista oikeusministeriö ilmoitti 6. syyskuuta 2001 että liittovaltio ei enää vaatisi Microsoftin pilkkomista, vaan lievempää rangaistusta kilpailun rajoittamisesta.

Sovinto liittovaltion kanssa

2. marraskuuta 2001 oikeusministeriö saavutti sopimuksen Microsoftin kanssa asian loppuunsaattamisesta. Sopimukseen sisältyi vaatimus Microsoftin ohjelmointirajapintojen (API) avaamisesta kolmansien osapuolten käyttöön, ja kolmen henkilön toimikunnan asettamisesta, jolla olisi täysi pääsy yrityksen järjestelmiin, kirjanpitoon ja lähdekoodiin ehtojen noudattamisen varmistamiseksi. Oikeusministeriö ei kuitenkaan vaatinut Microsoftia muuttamaan ohjelmakoodiaan, tai kieltänyt sitä liittämästä muita ohjelmistoja Windowsiin tulevaisuudessa. 1. marraskuuta 2002 tuomari Colleen Kollar-Kotelly antoi tuomionsa, hyväksyen oikeusministeriön sovintoehdotuksen suurimmalta osin. Yhdeksän osavaltiota (Kalifornia, Connecticut, Iowa, Florida, Kansas, Minnesota, Utah, Virginia ja Massachusetts) ja Washingtonin piirialue eivät hyväksyneet sovintoehdotusta, koska heidän mielestään se ei ollut tarpeeksi ankara Microsoftin kilpailun rajoittamisen estämiseksi. 30. kesäkuuta 2004 oikeus hyväksyi yksimielisesti oikeusministeriön sovintoehdotuksen.

Microsoftin velvollisuudet sovintoehdotuksessa päättyivät 12. marraskuuta 2007, mutta myöhemmin Microsoft suostui jatkamaan velvollisuuksiaan osittain vielä kahden vuoden ajan, ja tarvittaessa vuoteen 2012 asti.

Aiheesta muualla

• Lopullinen tuomio kanteessa
• Puolustusministeriön verkkosivu tapauksesta
• Microsoft News Centerin verkkosivu tapauksesta
• Wired-lehden aikajana tapauksesta
• ZDnetin juttu tapauksen 4. vuosipäivästä
• Antitrust & the Internet: Microsoft case archive
• "A Case of Insecure Browsing" by Andrew Chin. Raleigh News & Observer, September 30, 2004
• Videotallenne Bill Gatesin valaehtoisesta lausunnosta, elokuu 27. 1998