aallota

Suomi

Verbi

aallota (75-I) (taivutus)

1. tehdä (voimakasta) aaltoliikettä

   maa aaltoaa ja huojuu, maa aaltoaa ja sortuu -- Raam., Jes./24.19

Ääntäminen

• IPA: /ˈɑːlːot̪ɑˣ/
• tavutus: aal‧lo‧ta

Etymologia

sanan aalto vartalosta aallo- ja suffiksista -ta

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: aaltoaminen
• verbit: frekventatiivinen aaltoilla; aallottaa

Aiheesta muualla

• aallota Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi

aallota

1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä aallottaa
2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä aallottaa
3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä aallottaa