elatiivi
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaelatiivi (5)
- (kielitiede) sisäeronto, sisäpaikallissija, joka ilmaisee eroamista tai poistumista jostakin
- Elatiivin sijapääte on -sta tai -stä vokaalisoinnun mukaan.
- Poika-sanan elatiivi on pojasta — pojasta polvi paranee.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈelɑˌt̪iːʋi/, [ˈe̞lɑˌt̪iːʋi]
- tavutus: e‧la‧tii‧vi
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | elatiivi | elatiivit |
| genetiivi | elatiivin | elatiivien (elatiivein) |
| partitiivi | elatiivia | elatiiveja |
| akkusatiivi | elatiivi; elatiivin |
elatiivit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | elatiivissa | elatiiveissa |
| elatiivi | elatiivista | elatiiveista |
| illatiivi | elatiiviin | elatiiveihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | elatiivilla | elatiiveilla |
| ablatiivi | elatiivilta | elatiiveilta |
| allatiivi | elatiiville | elatiiveille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | elatiivina | elatiiveina |
| translatiivi | elatiiviksi | elatiiveiksi |
| abessiivi | elatiivitta | elatiiveitta |
| instruktiivi | – | elatiivein |
| komitatiivi | – | elatiiveine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | elatiivi- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
muokkaa1. sisäeronto, sisäpaikallissija, joka ilmaisee eroamista tai poistumista jostakin
|
|
Liittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaaViro
muokkaaSubstantiivi
muokkaaelatiivi